Tanssikenkä

SYTYCK-emo haastoi meidät esittelemään omat tanssikenkämme eli minkä varassa suoriudume moitteettomasti tanssikuvioistamme. Tilasin itselleni aika tarkalleen vuosi sitten tällaisen siron tanssikengän. Olivat vaan niin suosittuja, että kesti yli puoli vuotta saada se kotiin (ei en halua perua tilaustani, ei en halua mustaa tai vihreää tuolia). Tuolissa on hyvä istua, mutta silti sitä tulee harrastettua aika harvoin. Siloin harvoin, kun siihen istahdan, saan melko välittömästi pienen ihmisen syliini tai vähintäänkin häädön. Muistan tosin itse lapsuudesta, miten hauskaa oli leikkiä äitin kengillä...

Todellisuus on sitten tämä: läppäri käden ulottuvilla, riittävästi tilaa ympärillä ja televisio nenän edessä. Useimmiten istun siis sohvalla neulomassa ja ehdottomasti risti-istunnassa. Viihdyn myös lattialla - risti-istunnassa. Poika on ottanut kuvan kameralla lekkiessään ja nyt pääsette kaikki näkemään, miltä useimiten näytän aamutuimaan.

Varsinainen SYTYCK-projektini ei ole edennyt yhtään. Suunnitelma toki on olemassa pään sisällä, ohje vaan on etsimättä ja laskelmat tekemättä. Langat olen kuitenkin saanut jo hankittua. Emo varmaan aavisti haastetta minulle antaessaan, että vaikeata tulee olemaan. Haastenani on Valssi ja foxtrot eli perinneneuleet. Olen kuitenkin soolotanssija ja yhdistän lajiini muutaman muunkin lajin:

• Valssia ja foxtrotia: työhön tulee kansanomainen kirjoneulemalli Haaviston kirjasta.
• Satubaletti: neulon villahaalarin veljentytölle.
• Popping&locking: yritän tehdä sen ilman saumoja.
• Bollywood: steekkaan vetoketjulle aukon.
• Koreografi: valmista mallia ei ole, joten täytyy soveltaa ja kehitellä oma.
• Broadway: kirjoneulettahan ne perinnemallitkin ovat.

Noniin, tässähän tämä suunnitelmakin tuli. Toistaiseksi tosin vaan notkun baarin tanssilattialla, enkä saa yhtään mitään järkevää aikaiseksi.