Olen siinä onnellisessa asemassa, että saan välillä tehdä käsitöitä yhdessä muiden kanssa. Jotenkin yhdessä tehdessä kokee vuosituhantista naisvoimaa: näinhän näitä on tehty jo aikojen alusta. Yksi ompelee, toinen laittaa loimia, yksi laitttaa kahvia ja toinen seurustelee. Siinä samalla huomaa, että äitin matonpäät solmiutuvat melkein kuin itsestään (homma on tosin vielä valitettavasti kesken).
Mikä onni onkaan saada käsityöystäviä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti