Häälahja

Sain sunnuntaina kudottua ensimmäisen saalin harmaa-valkoiseen loimeen. Se on menossa ystäväpariskunnalle häälahjaksi. Pitkään pähkäilin värien kanssa, mutta nähtyäni loimen kaunnit värit, päätin tehdä siitä tyylikkään hienostuneen ja kudoin loimen väreillä. Lankana on Esiton huopalanka ja sidoksena murtotoimikas. Raidat eivät ole ihan tasalevyisiä ja muutama poljentavirhekin pääsi työhön livahtamaan, mutta siinähän on tuoreelle avioparille mukavaa iltapuuhaa, kun mittailevat ja tutkailevat saaliaan :-). Arabimaissa on kuulemani mukaan sanonta "Vain Allah on täydellinen".

Kuten kangasta rakentaessani uumoilinkin, oli kutominen aika nopeaa verrattuna kaikkeen muuhun. Kaveri kutoo nyt puolestaan omaa häälahjaansa ja sitten onkin vielä jäljellä lointa kolmeen saaliin. Niihin onkin tarkoitus hukuttaa kaapista löytyvät saalivillalangat. Toivottavasti ei tarvitse kauheasti ostaa täydennystä.

Kutomisen makuun päästyäni yritin aloitella kaulaliinan kutomista, mutta kudelankani oli liian ohutta. Täytyy käyttää se kaksinkertaisena. Poljentaohjekin oli sen verran haastava, että se vaatii tuoreita silmiä ja aivoja onnistuakseen.

Uuden aluevaltauksen tein tasoittamalla ystäväni hiukset. Viimeksi olen leikannut poikani hiuksia ja hänkin on jo pari vuotta käynyt parturissa, kun en ollut lopputulokseen tyytyväinen. En ole vielä uskaltanut tarkistaa, mikä on ystävyyden aste tällä hetkellä.

Etana ja punainen kori

Suunnittelija päätti, että etanalla ei tällä kertaa ole sarvia, joten työ voidaan julistaa valmistuneeksi. Jee! Hoidossakin oli mukana ja tuli takaisin ehjänä. Otus on toistaiseksi nimetön. Valmista mallia minulla ei ollut. Aloitin etanan peräpäästä muutamalla silmukalla ja lisäsin silmukoita tasaisesti, kunnes etana oli sopivan paksu. Käännöskohdan tein samoin kuin sukan kantapään. Täytin etanaa neuloessani ja tein päähän sädekavennuksen. Kotilo on pitkä putki, jonka kiersin rullalle täytettynä. Osat olen ommellut yhteen käsin. Etanan pituus on 32 cm ja kotilon halkaisja 22 cm. Materiaalina suunnittelijan lankakorista valitsemat langat (tn. 7-veljestä viininpunainen ja ruskea).


Oma matonkuteesta virkattu korikin on valmistunut. Siitä tuli ehkä hieman liian iso. Reuna ei oikein tahdo pysyä suorassa ilman käännettä. Korkeus on 30 cm ja pohjan halkaisija 35 cm. Materiaalina trikoomatonkude ja virkkuukoukku nro 10. Pienemmällä virkkuukoukulla olisi korista saattanut tulla napakampi, mutta on tämäkin kauniimpi kuin muovipussi olohuoneen nurkassa. Korissa on keskeneräinen pusero-poncho yllättäen punaisesta Iceland-langasta.

Aktiivista hiihtolomaa

Olen virittäytynyt lomatunnelmiin tekemällä muutamia ufoja pois nurkista ja aloittamalla muutaman uuden projektin (miksi en kuulu siihen ihmisryhmään, jolla ei ole koskaan keskeneräisiä töitä?)


Äidin mattojen kanttaus on jo voiton puolella, vaikka epätoivo meinasikin iskeä kesken kaiken. Onneksi on taitavia ystäviä, jotka auttavat hädän hetkellä. Huomenna pitää yrittää selviytyä yksin viimeisista vaiheista. Yli jääneistä kuteista kudoin n. metrin pituisen 80 cm leveän maton. Eipähän jää nekään kuteet nurkkiin pyörimään.

Pojan etanakin alkaa olla valmis. Suunnittelija ei vain ole ihan varma siitä, tuleeko etanalle sarvet vai ei. Etana meinas lähteä tänään hoitoon mukaan, mutta hävisi viime metreillä puhallettavalle leijonalle. Ehkä ensi viikolla sitten.


Kaverin kanssa on saali-projekti meneillään. Loimi on luotu, puihin vedetty ja sain niisittyä loppuun sen, mikä kaverilta jäi puuttumaan. Alkaa vain deadlinet paukkua, kun reilun viikon päästä pitäisi olla saali lahjapaketissa. Onneksi kutominen on se helppo vaihe.

Ihmeiden aika ei ole ohi!

Näin muutama viiko sitten sukkia neulottavan pyöröpuikoilla ja olihan sitäkin pakko kokeilla. Alku oli todella hankalaa ja tuntui, että siinä ajassa, kun sain ensimmäiset pari kerrosta neulottua, olisin perinteisellä tyylillä neulonut koko varren.


Lanka Regia Jacquard Color, pyöröpuikot nro 3 100 cm, naisten koko n. 39, 64 silmukkaa.





Aloitin sukat varresta ja etenin kärkeen. Olen muutamat sukat neulonut kärjestä alkaen, mutta kantapään osuttaminen oikeaan kohtaan ei olekaan helppoa. Päätin, että yksi uusi asia kerrallaan riittää.

Alun jälkeen homma alkoi sujua. Haasteellisin kohta oli kantapää. Kantalappu meni vielä ihan vauhdilla. Kavennukset piti tehdä vuorotellen molempiin sukkiin ja siinä välissä siirrellä silmukoita puikolta toiselle. Reunasilmukoiden poimimisen jälkeen työ oli hetken aikaa aika kiemurainen, mutta suoreni sitä mukaa, kun ylimääräiset silmukat vähenivät. Teräosa ja kärki tulivat ihan mukavasti. Hauskinta oli se, että sukat valmistuivat yhtäaikaa (neulon usein sukkapuikoillakin kahdet sukat samaan tahtiin, mutta ei siinä ihan näin tasatahtisesti mennä ;-)).


Ihme ei ole se, että neuloin sukat. Ihme oli se, että kun sain sukat neulottua, otin parsinneulan ja päättelin molemmat sukat saman tien. Usein jätän päättelemisen myöhemmäksi ja saankin sitten kiireessä päätellä lankoja, kun pitäisi jo olla menossa jonnekin.

Neitosista ken on kaunein...

Tänään vietimme työkaverin viiskymppisiä Miss Suomi -teemalla. Ja pitäähän missillä kruunu olla. Asiasta oli puhetta toissapäivänä ja pyysin muutamaa kaveria muistuttamaan minua asiasta eilen. Muistutusta ei kuitenkaan kuulunut ja työn tohinassa unohdin itse koko asian. Tänä aamuna kruunu pulpahti taas puheenaiheeksia ja tomerana tyttönä kaivoin virkkuukoukun ja muut tarvikkeet esille. Reilussa tunnissa kruunu oli valmis (muut hoitivat onneksi osan töistäni) ja juhlakalu saatiin iltapäiväkahveilla kruunattua ja kukitettua.

Yksi läheisimmistä työkaveistani tosin uskalsi iltapäivällä kertoa, että aamulla puoli kymmeneltä hän oli ollut hyvin epäileväinen kruunun valmistumisen suhteen. Saan kuulemma virkata muutaman lisääkin.

Matonkuteita mutkalle

Innostuin viikonloppuna virkkaamaan matonkuteista koreja.
Ensimmäisen sai syntymäpäivälahjaksi työkaveri. Itselleni virkkaan suurempaa punaista koria, jonka loppusijoituspaikaksi tulee olohuoneen nurkka. Ajattelin, että virkattu kori on kauniimpi kuin epämääräinen muovikassirykelmä.


Virkkasin sinisen korin kympin virkkuukoukulla ja pelkillä kiinteillä silmuikoilla. Näin paksulla koukulla virkatessa ei työasento ole paras mahdollinen, kun virkkuukoukusta on otettava kiinni yläpuolelta. Ranne myöskin kipeytyy aika pian, joten taukoja pitää pitää. Toisaalta matonkuteesta saa nopeasti valmista, kun yksi kerros on sentin-parin korkuinen.

Suunnitelmissa on tuhota parvekkeella lojuvat matokuteiden jämät (ostan aina liikaa kudetta ja niitä jää yli). Kylppäri kaipaa mattoa ja seinälle ripustettavaa koria, johon voi kerätä tällä hetkellä lattialla pyörivät lehdet ja ristisanatehtävät.

Edit 24.3.2011: Ohje matokuteesta tehtyihin koreihin.

Yhteisöllisyyttä

Olen siinä onnellisessa asemassa, että saan välillä tehdä käsitöitä yhdessä muiden kanssa. Jotenkin yhdessä tehdessä kokee vuosituhantista naisvoimaa: näinhän näitä on tehty jo aikojen alusta. Yksi ompelee, toinen laittaa loimia, yksi laitttaa kahvia ja toinen seurustelee. Siinä samalla huomaa, että äitin matonpäät solmiutuvat melkein kuin itsestään (homma on tosin vielä valitettavasti kesken).

Mikä onni onkaan saada käsityöystäviä!

Runebergin päivänä

Laiskuus vaivaa vielä, enkä saa kuvia ladattua.
Mitään valmista ei ole syntynyt, mutta muutama uusi työ on tullut aloitettua.
En voinut myöskään vastustaa ekosilkkilankaa (tai pikemminkin narua), kun se oli niin ihanaa ja ekoa. Mitäköhän siitäkin tekisi.
Poncho/paita on melkein puolessa välissä ja pojan toivoma etana odottaa kasaan kursimista.
Hohhoijaa.