Ensimmäinen rukkikehruuni alkoi jo viime syksyllä huudella haluavansa huiviksi ystävälleni. Ensin hän kieltäytyi vastaanottamasta sitä, sillä minun pitäisi laittaa ensikehruu vain vitriiniin ihailtavaksi. Lanka ei kuitenkaan lopettanut huuteluaan, joten otin vuoden vaihteessa asian uudelleen puheeksi. Kysyin, millaisen huivin hän haluaisi (olin valmistautunut neulomaan jonkun ihanan pitsihuivin). "Joku lenkkihuivi tai yksinkertainen kaulaliina", oli vastaus. Voihan pöh!
Aloin etsiä sopivaa ohjetta, enkä oikein löytänyt. Halusin saada koko langan käytettyä niin, ettei jäisi mitään jäljelle. Koska lanka oli käsinkehrättyä, piti mallin kestää myös langan epätasaisuutta. Olen suuri symmetrian ystävä ja ohjeita tutkiessani alkoi ahistaa se, että joku mallikerta jäisi vajaaksi tai toisesta reunasta tulisi leveämpi, tai...
Päätin sitten lähteä kulkemaan omia polkujani ja neulomaan sellaista huivia, jossa ei ole mitään mallikertoja tai tarkkoja sääntöjä. Huivissa vuorottelevat ainaoikeinneule ja erilaiset reikärivit. Niitä voi sitten yhdistellä fiiliksen mukaan erilaisiksi yhdistelmiksi ja tehdä huividta niin leveän kuin huvittaa tai mihin lanka riittää.
Lopputulos oli sen verran kiva, että päätin kirjoittaa siitä ohjeen ja se löytyykin uusimmasta Ullasta nimellä Omia polkuja. Työn nimeämiseen ei mitenkään vaikuttanut se, etten löytänyt aakkoshaasteeseen sopivaa o-ohjetta. Ullasta löytyy kaikkea muutakin kivaa, joten kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa.
Retriitin viime hetkillä sain kanssaneulojalle täysin puhuttelemattoman, hänen mielestään kamalan ruman värisen vyyhdin lankaa. Turha teille on kertoa, etten nähnyt langassa mitään rumaa ja se kaukaa jo huuteli minulle. Kun sain tämän pehmeän alpakka/merino- ihanuuden käsiini, se kertoi heti haluavansa kauluriksi minulle. Kauluri valmistuikin reissuneuleena alle viikossa ja on lämmittänyt kaulaani siitä lähtien. Lanka on siis The Thylacinen Heemskirko sock, jota ei valitettavasti enää valmisteta.
On se vaan jännää, miten langat välillä ihan itse kertovat, mihin haluavat päästä. Valitettavasti nekin ovat ailahtelevaisia ja kaupassa kovaan ääneen huutanut vyyhti meneekin kotona ihan mykäksi. Toiset taas mekkaloivat niin kovasti, että pääsevät heti puikoille, vaikka laatikossa olisikin aiemmin hankittuja lankoja. Ne vaan ovat ujoja ja hiljaisia ja saavat odottaa vuoroaan pitkään. Viime aikoina olen tosin päätynyt siihen lopputulokseen, että itselle puhumattomat langat kannatta pistää kiertoon. Ne yllättäen juttelevat jollekulle muulle ja pääsevät ehkä niin nopeammin käyttöön.
Kai langat juttelevat teille muillekin?
10 kommenttia:
Kiitos tuosta ohjeesta. Olen oman Omia polkuja-huivin jo neulonut, en vielä kuitenkaan blogannut. Ja sekin tuli langasta, joka halusi olla hattu. Ei tullut hattua, tuli huivi.
Eli, kyllä. Täälläkin ne juttelee, joskus kuiskaa ja joskus ihan huutaa.
Kauniita huiveja. Varsinkin tuosta punaisesta tykkään.
Kyllä ne langat aina välillä huutelee ja varsinkin kaupassa. Osa kyllä hiljenee sitte kotiin päästyä ja jäävätkin kaapin perukoille. Jotkut taas sitten alkavat remuamaan "haluan ulos kaapista" ja pakkohan niitä on sitten ottaa puikoille.
Ihania huiveja molemmat. Ja ilmeesi sopii huivin nimeen hyvin. Minullekin langat juttelee ja joskus huutaa...
Johan onkin kaunis tuo ylempi huivi. Värit tulee hyvin esille tuossa mallissa.
Meidän kaupassa ei ole kuin 7-veikkaa ja ne ei onneksi puhu eikä pukahda koskaan mitään. Joku muu lanka voiskin olla kova lörpöttelemään ja houkuttelemaan =)
Jep, kyllä ne joskus vähän jotain sanoo mutt mulle ne ei ihan huutele. Oon varmaan jotenkin turta tai sitt mulla on selektiivinen kuulo.
Nyt oon maanantaina ostettua mohairia neulonut ku se pitää saada heti neulottua kaulaliinaksi ja käyttöön.
Aika puheliaita ja äänekkäitä ovat nuo langat täällä päin Pohjois-Suomea, joskus ihan huutavat ja vaativat päästä puikoille. ;D Kiva huivi, katselin jo "sillä silmällä" ohjetta. Aurinkoista Pääsiäistä!
Kiitos kysymästä, olen pohtinut tuota lankojen puhumista itsekin. Mulla on ollut tosi ihanat Cascade Venezia Worsted vyhdit kaapissa, pitkään, eivät ole puhutelleet. Sit innostuin Ullan ohjeesta Prahan lehdet ja keksin, että tuo lanka sopii siihen....mutta kun lanka ei vaan puhuttele, niin bolero on pahasti kesken kun ihana Wollmeise tuli ja kiilas puikoille, välittömästi. Kivat, söötit, noi sun huivit.
Tuttua tuo lankojen juttelu, huomaan sen aina lankakaappiin vilkaistessa, siellä on ihan hirveä pulina (paljon lankaa).
Huivisi ovat kivat ja ihanan helppoja tehdä. Itsekehräämäsi lanka on päässyt ihanasti esille.
Kauniit huivit molemmat!
totesi äitimuori
Hienoja ovat kumpikin, erilaisia kuten langatkin. Samoin kortteilussa jotkut matskut haluavat väkisin samaan korttiin.
Lähetä kommentti