Hulluilla on halvat huvit, vai miten se nyt menikään?
Olin viime viikonloppuna kaveriporukalla Tallinnassa. Löysin laivalta ihanat pikkulaukut (kyllä, niitä oli kaksi) ja ostin ne. Kaveri näki siinä samassa parhaat päivänsä jo nähneen Marimekon kukkaroni ja totesi, että meidän pitää löytää jostain minulle uusi kukkaro. Vanhaa ei voi uuteen söpöön laukkuun kuulemma laittaa.
Kävin pienemmällä joukolla pikaisesti pyörähtämässä Karnaluksissa. Mukaan sattuneiden miespuolisten henkilöiden ilme oli näkemisen arvoinen, kun törmäsivät bussilastilliseen Marttoja ja Karnan laajaan vetoketjuvalikoimaan. Hyvin nopeasti he hakeutuivat alakerran biljardibaariin odottamaan. Sisäänkäynti sinne on muuten viereisestä rapusta, jos jonkun joskus tarvitsee sinne päästä.
Kaikkea pientä enemmän ja vähemmän suunniteltua tarttui mukaan. Yhtenä joukossa oli pieni ommeltava kukkaronkehys. Enkä ostanut yhtään lankaa!
Hotellille takaisin päin kävellessä sitten se hulluuskohtaus iski. Yhtäkkiä keksin, että voisin ihan itse virkata uuden kukkaron. Ongelmana vaan oli se, että lanka jäi ostamatta. Onneksi Liann Löngad sattui vielä matkan varrelle ja sieltä ostin kerän Katian Sevillaa, kun se vaikutti riittävän nopeasti virkattavalta.
Huonekaveri oli liuennut omille teilleen, enkä jaksanut lähteä muiden perään Vanhaan kaupunkiin ostoksille. Sen sijaan aloin virkata kukkaroa tavoitteena saada se illaksi valmiiksi. Aikaa oli siinä vaiheessa kolmisen tuntia ja päätin haastaa itseni.
Aloitin virkkaamisen pohjasta ja työn edetessä pohdin kuumeisesti, miten saan yläreunan tehtyä. Päädyin kokeilemaan puolikaaren virkkaamista ja se osoittautui ihan toimivaksi ratkaisuksi. Toisella yrittämällä osui silmukkamääräkin kohdilleen.
Hankalimmaksi osoittautui kehyksen ompelu. Virkkauslanka oli liian paksua ompelemiseen, mutta onneksi mukana oli ihan tavallista ompelulankaa. Väri ei tokikaan ole paras mahdollinen, mutta sain kuin sainkin kehyksen kiinnitettyä. Aikaa jäi vielä kukkasen virkkaamiseen ja ompelurasiasta löytyi sopiva nappikin koristeeksi.
Vähän oli pöljän ylpeä olo, kun esittelin muille uutta kukkaroani.
Pöhkö, mikä pöhkö.
Minkäs tälle tekee?
12 kommenttia:
Siinäpäs on kukkakukka-ro, kaunis kuin koru. Ihailen taitojasi ja nopeuttasi!
Tässäpä todellinen matkakertomus ja tuloksena soma kukkakukka-ro. Ois ollut kiva nähdä niiden miesten naamat siellä kaupassa.
Seuraavaksi voisitkin esitellä ne laukut, kiitos.
Kaunis kukkaro :)
Mulla on ihan ohjeen mukaan tehty kukkaro ja se on aikas kamala. tää sun on nätti ja lienee riittävän tiivis ettei kolikot putoile?
Ihan itsesi näköinen kukkarohan
siitä tuli perinteisen kukan ja napin kera. Hyvä!
totesi äitimuori
Onpas kiva! Minullakin on ommeltavia kukkarokehyksiä odottamassa, jospa joskus...
Kaunis on kukkarosi <3
Just hieno, toi lanka on kiva ku kiiltää vähän. Kehyshyllyllä kyll olin ku Lila osti niitä, mutt tosiaan en sun viestiä mun museopuhelimella pääse lukemaan. Eihän siinä ole semmosta näyttöäkään, ihan vaan mustavalkonen pieni ruutu;)
Hyvää pääsiäistä.
:)
-Maria
Wau, kuinka hieno kukkaro!
I H A N A.
Ihanaa Pääsiäisen aikaa Sinulle.
Hyvännäköinen kukkaro, lukko on kauniisti 'kirjailtu'. Onko lanka tekokuitua, näyttää hyvälle kukkarolangalle :)
Lähetä kommentti