Seuraava koukku

Olen jo pitkään miettinyt sitä, että pitäisi karsia näitä harrastamiaan käsityömuotoja ja keskittyä vain muutamaan. Samalla ehkä saisi karsittua tuolta kaapeista kaikenlaisia materiaaleja pois.

Nyt kuitenkin saadaan tälle viikolle jo toinen koukuttava harrastus. Edellisestä potauksesta kävi varmasti ilmi, että massanappeilu koukutti ja innosti. Eilisessä neuletapaamisessa kanssaneuloja koukutti minut seuraavaan uuteen harrastukseen - värttinällä kehräämiseen.

Olen moneen kertaan katsellut ja ihastellut hänen kehräämistään ja miettinyt ääneen, että ehkä tuotakin pitäisi joskus kokeilla. Olen jo vakavissani harkinnut värttinän ostamista, mutta toistaiseksi se on vielä jäänyt hankkimatta. Ritvis toi tullessaan värttinän, villatopsin ja aivan ihanan väristä silkkiä. Sitten hän näytti minulle kädestä pitäen, miten kehrätään - ja se oli ihanaa. Värttinän pyöräyttäminen ja pyörimisen katseleminen on hyvin meditatiisista ja rauhoittavaa.

Aluksi minua hieman jännitti ylellisen silkin rääkkääminen ja mietin millainen mytty siitä tuli. Mutta sitä olikin aika helppo käsitellä ja lopputulos on epätasaisuudessaan ja möykkyisyydessään ihanan eläväinen. Tasapaksua lankaa saa kaupasta :-) Kehräämisenkin oppii vain kehräämällä ja kuulemma 15 minuuttia päivässä riittää.

Tämänpäiväinen 15-minuuttinen oli tuskaisempi kuin eilinen puolitoistatuntinen. Villatopsin esikäsittely sopivan vahvuiseksi kuitujonoksi oli vaikeampaa kuin silkin esikäsittely (tiedän, silkin kuidut ovat pidempiä). En uskaltanut tehdä esilangasta riittävän ohutta, joten langasta tuli aika paksua. Paksua ja möykkystä. En lähtenyt kuitenkaan kertaamaan sitä vielä, kun sitä on niin vähän. Jos huomenna jatkaisi tuohon samaan, nin saisi ehkä muutaman metrin pituisen valmiin langanpätkän :-)

Ihana Ritvis oli myös tilannut minua ajatellen tätä ihanan väristä Wollmeisen 100% merinovillalankaa. Väri Türkis tottakai! Sain kokea aidon Wollmeise-fiiliksen, kun langat tulivat punaisessa paperipussissa, josta löytyi lankojen lisäksi sormikasohje ja nallekarkkipussi. Nyt vain sopivan neuletakkimallin metsästykseen (pitää tosin muutama keskeneräinen työ tehdä ensin alta pois).

Kiitos Ritvis langoista ja hyvästä opetuksesta! Minulla oli kuulemma vielä illallakin pöljän onnellinen ilme kasvoillani.

Jotta saadaa tähän postaukseen myös miinusgrammoja, esittelen keväällä Ká:lle neulomani sukat. Lanka on Fabelia ja sitä kului 69 grammaa. Nämä ovat vihdoin päässeet perille Brasiliaan, vaikka matka kestikin jännittävän kauan. Olen saanut myös vastalahjapaketin, mutta sen esittelen, jahka olen tavannut Lilan kanssa ja jakanut sen sisällön.

Kiitokset kaikista ihanista nappikommenteista. Niitä taitaa tänään syntyä lisää...