Kolme sisarta

Tämä Tsehovin näytelmän nimi on pyörinyt mielessäni näitä ryppyhuiveja kutoessani. Täytyy tosin tunnustaa, että en ole kyseistä näytelmää koskaan nähnyt tai lukenut. Nimi on vain tarttunut jossain koulutuksen vaiheessa mieleen.

Sisariahan nämä huivit ovat, kun ovat kerran samaan loimeen kudotut. Kuten sisarukset yleensäkin, ovat nämä kaikki erilaisia samasta pohjasta huolimatta. On aina mielenkiintoista huomata, miten suuri merkitys kuteen värillä on lopulliseen tuotteeseen. Loimi, vaikka olisi kuinka värikäs, jää taustalle ja sävyttää kokonaisuutta (ellei ole loimivaltaisesta sidoksesta kyse, mutta ei siitä sen enempää tässä yhteydessä).

Loimessa on pinkkiä ja violettia vuorotellen ja keskimmäinen huivi on kudottu loimen pinkillä. Lopptulos on tasainen ja  rypyttyi kauniisti. Väri on kirkkaan pinkki, jota loimessa oleva violetti hieman rauhoittaa. Tätä kutoessa ei tarvinnut jännittää lopputulosta, sillä kude oli juuri ohjeen mukainen.

Violetilta näyttävä huivi on kudottu petrollin värisellä langalla. Langan tarkkaa koostumusta en tiedä, mutta oletettavasti se on ainakin suurelta osin ellei täysin villaa. Kude oli hieman loimilankaa ohuempaa, mutta se ei haitannut menoa. Helpotuksekseni huivi rypyttyi toidella hyvin ja lopputuloksesta tuli kaunis. Lopullinen väri on yhdistelmä loimen ja kuteen väreistä. Äiti on jossain vaiheessa siirtänyt koneneulontalankavarastonsa minun ristikseni ja sieltä löytyi tämäkin lanka, jota kului huiviin reilu vyyhdillinen eli n. 120 grammaa.

Alimmaisen huivin tarina onkin sitten vähän monimutkaisempi. Huivilointa katsellessani sain päähäni, etttä haluan kutoa siihen vaaleanturkoosilla kuteella. Tilasin netistä kuvasssa vaaleanturkoosilta näyttävää lankaa, joka osoittautui liian vihreäksi. Ostin huhtikuiselta Tallinnan reissulta pari vyyhdillistä vironvillaa, jotka osoittautuivat liian sinisiksi. Kristiina yställisesti toi minulle seuraavalta Tallinnan reissulta lisää vironvillaa, joka oli taas liian vihreää. Värjäsin netistä ostamani langan ja siitä tuli liian tummaa.

Meinasin jo luopua toivosta, kunnes kurkistin uudestaan äitin koneneulontalankalaatikkoon. Eikös sieltä löytynytkin aivan täydellisen värinen lanka (tässä vaiheessa hieman nolotti muille aihauttamani vaiva). Ainoa ongelma oli se, että kaikki langat ovat vyötteettömiä eikä äitikään voinut varmaksi luvat, että lanka olisi villaa. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja kokeilla, miten kävisi. Turkoosi lanka oli huomattavasti ohuempaa kuin loimilanka, joten kudoin sen kaksinkertaisena kaksoissukkulaa käyttäen. Miten nautinkaan kutomisesta. Välillä piti oikein pysähtyä silittelemään ja tarkastelemaan kauniisti toisiinsa sointuvia värejä. Ei olisi sen kudontasession jälkeen yhtään harmittanut vaikka rypytys ei olisikaan onnistunut. Lankaa kului ehkä hieman yllättäenkin suunnilleen saman verran kuin edelliseen huiviin eli n. 120 grammaa.

Odottavin mielin höyrytin huivin ja laitoin sen kuivumaan. Ilokseni se rypyttyi myös (ehkei yhtä hyvin kuin edelliset) ja rypyt pysyivät myös kuivassa huivissa. Huivista tuli myös ohuempi ja kapeampi kuin kahdesta muusta eikä se tunnu yhtä kuumalta kaulalla, mikä on minunlaiselleni kuumakallelle oikein hyvä juttu. Ja väriyhdistelmä on aivan täydellinen. Nyt voin laittaa poistoon mustan talvitakin kanssa käyttämäni kaupan huivin ja kietoa tämän kaunottaren ylpeänä kaulaani.

Olen kutonut yhden huivin jo aikaisemmin tähän loimeen. Tammikuisessa postauksessani kerron tarkemmin, miten huivi on kudottu ja käsitelty.  Siellä näkyy myös yksi väriversio samasta loimesta.

Nämä huivit menevät Hulluun HuiviVuoteen, mutta numeroista en osaa sanoa. Yritän saada huivilistani ajantasalle mahdollisimman pian :-)