Kirppuilua ja messuilua

Ihan ensimmäiseksi on kerrottava, että taloudestamme poistui perjantaina 750 grammaa ällön puhuttelematonta Novitan Sissyä. Vieläkin ihmettelen, mikä kohtaus iski, kun ostin sitä kilon ja kuvittelin tekeväni siitä jotain itselleni. Mutta nyt on siitä kurimuksesta päästy eroon. Onneksi!

Kävimme Äitin kanssa eilen pitkästä aikaa Valtterin kirppiksellä. Eipä tarvitse taas vähään aikaan käydä. Jotenkin tuntui, että tavara oli huonompaa kuin ennen ja useat myyntipöydät olivat niin sekaisia, ettei tehnyt mieli edes mitään tarkemmin tutkia. Lempihatuntekijämme oli kuitenkin paikalla. Muutama vuosi sitten ostimme Äitin kanssa hyvinkin samanlaiset mustat huopahatut häneltä. Äitille löytyi tälläkin kertaa heti kaunis viininpunainen hattu ja ajattelin, että minä jään tällä kertaa ilman. Mutta hatuntekijä halusi ehdottomasti, että kokeilisin siniharmaata hattua, joka sointuisi hyvin kaulassani olevaan huiviin. Ja totta tosiaa, hattu oli kuin minulle tehty. Näin taas poistuimme pöydän luota kahden hatun kera. Akuutti hattuongelma on siis ratkaistu :-)

Mukaan tarttui myös jokunen nappi. Nuo tummanturkoosit napit ovat metallia ja niitä oli laatikossa ihan reilusti. Pienet napit ostin toisesta pöydästä ja maksoin koko satsista 1 e. Yhden hauskan ideankin nappasin, mutta siitä sitten enemmän, kun saan sen toteutettua. Kirpparikierros osoittautui lopulta mukavammaksi kuin miltä alussa vaikutti.

Kirpparilta suuntasimme Vanhaan Satamaan Kädentaitojen messuille. Tässä kohdassa pitää taas muistuttaa, että taloudestamme on poistunut 750 grammaa lankaa. Menestyksekkään hamsteroinnin lopettamisen kunniaksi päätin jo etukäteen, että saan ostaa lankaa, jos jotain ihanaa tulee vastaan. Ensimmäisen kerran sormia alkoi todenteolla syyhyttää Kujeen kojulla. Turkoosi Shibui sock -lanka sieltä minulle huuteli. Äiti kysyi, mitä sillä tekisin ja tuumasin, että ensi alkuun voisin silitellä. Yhdestä vyyhdistä saa reilut kämmekkäät, joten tyydyin siihen. Cascade 220:a oli kaikissa mahdollisissa väreissä ja ylättäen mukaan tarttuivat nämä kaksi vyyhtiä. En ole ehtinyt kokeilla Taikapallovaihdossa saamaani lankaa, mutta näistä saa sille kaveria. Ehdin jotenkin jo unohtaa, että akuutti hattuongelma on ratkaistu ja ajattelin, että näistä saisi kivan pipon...

Kujeelta tarttui mukaan myös vyyhdillinen sateenkaaren väristä vironvillaa, kun kotona olevat tarvitsevat itselleen kaveria muotoutuakseen vaatteeksi. Tälle langallekin on siis olemassa suunnitelma.

Varsinainen lankeemus tapahtui sitten Villakiven kojulla. Siellä oli toinen toistaan ihanampia Punta yarnsin lankoja. Ihanat villalangat eivät aiheuttaneet normaalia vakavampaa ihastumista, mutta tämä pellavalanka (Rope light Hand painted)vei mennessään. Messutarjouksena sain kolme vyyhtiä kahden hinnalla, mutta en kuitenkaan raaskinut ostaa kuin kolme vyyhtiä. Kojun seinällä roikkui reilulta näyttävä isoilla puikoilla neulottu lyhythihainen pusero, johon oli mennyt kolme vyyhtiä lankaa. Ajattelin tehdä ylhäältä alkavan kaarrokepuseron, josta tulee niin pitkä kuin lankaa riittää. Toivottavasti lopputuloksena eivät kuitenkaan ole hyvin tuulettuvat rintaliivit. huomaattehan, että osaan ostaa muutakin kuin turkoosia :-).

Ostin syksyn messuilta Saaga Designin mustan tunikamekon unikonkukilla. En tälläkään kertaa voinut kävellä kojun ohi, kun tangolta huusi kevään uutusväri - yllätys yllätys. Mallikin oli hieman muuttunut syksyisestä ja istui jos mahdollista vieläkin paremmin. Käsinmaalattu lintu kruunaa mekon. Täytyisi vaan raaskia käyttää näitä muulloinkin kuin juhlapäivinä, kun ovat niin kauniita ja mukavia päällä.

Toivottavasti kukaan ei ole lukenut tätä postausta eurolaskuri kädessä, sillä minä en ainaaan kulkenut sellaisen kanssa eilen. Tosin sen ihanan monen sadan euron kääntötakin jätin vielä tällä kertaa tilaamatta :-)