Lähtökohtana työlle oli Elinan käsin värjäämä esihuopa, jonka päälle laitettiin kuvioita teollisesta huovasta ja kaikesta muusta kivasta. Päälle silkkisifonki ja vähän merinosilkkiä kiiltoa antamaan. Ja eikun huovuttamaan, rullaamaan ja heittelemään.
Epäusko meinasi iskeä, kun sain kankaani huovutettua ja se näytti liian pieneltä. Venytyksen ja muokkaamisen jälkeen siitä tuli kuin tulikin juuri sopiva. En aloittaessani osannut ajatella, että siitä tulisi niin tyköistuva ja lyhyt.
Tällainen siitä sitten tuli. Sivusaumat ja kädentiet ovat tosin vielä ompelematta. Sunnuntaina en saanut liivin muokkaamisen lisäksi aikaan muuta kuin tuon kukkasen. Olen kuitenkin kurssin antiin ja aikaansaannoksiini todella tyytyväinen. Elina itse on aikamoinen elämys ja hänestä joko pitää tai ei. Minä pidin ja voisin osallistua hänen kurssilleen toistekin.
6 kommenttia:
No jopas jotakin. Sä sitten kerkiit ja jaksat kaikenlaista. Kivan liivin teit. Jos tykkäät, että se on liian lyhyt niin voihan sitä vähän tuunata vaikka virkkaamalla jotain reikää tjsp, hih.
Mahtavan hienot värit ja niin tähän aikaan sopiva, tai vaikkapa jouluun.
Piiiitkästä aikaa käsityöblogikierroksella - ootpa ollut tuottelias! :) Paljon kauniita töitä, ja kiva nähdä eri tekniikoitakin.
-Maria
Kiva liivi siitä tuli ja eipä ole kellään toisella ihan samanlaista. Kukka on niin kaunis, se olisi varmaan ihana koriste jonkun puvun tai takin rintamuksessa, miksei hatussakin.
Voi jestas miten upeat värit
Varmaan olikin antoisa kurssi, hieno liivi!
Lähetä kommentti