Onkohan se sittenkin rakkaus?

Punasävyinen saali on hyvällä alulla eli melkein puolessa välissä. Lankoja pyöritellessäni nimesin saalin Karpaloksi, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että se onkin Rakkaus. Osasyynä saattaa olla se, että tämä saali menee mahdollisesti häälahjaksi. Tosin tämä saali on kaikkein eniten minua (vaikka siinä onkin yllättävän paljon pinkkiä) ja voi olla, etten raaski siitä luopua. Kutominen on ollut aika hidasta, kun langanpätkät ovat todellakin omista ja muiden varastoista kerättyjä nyssyköitä ja raidoista tulee sitten hyvin kapeita. Toisaalta tässä on ehtinyt nautiskella ja makustella värejä ja miettiä, mikä raita tuleekaan seuraavaksi.

Loimen ilkimys ei vain osoita loppumisen merkkejä. Eli alan henkisesti valmistautua siihen, että ainakin joku pätkä pitäisi vielä siitä rykäistä. Sopisikohan vauvalla tyylikkään harmaa sävy? Pieni vauvanpeitto siitä saattaisi tulla ja kun ei nyt ole näköpiirissä vauvoja, niin en oikein haluaisi tehdä siitä selkeästi sinistä tai punaista. Mutta jos ensin tämä Karpalo-Rakkaus loppuun.


Pojan toivomuslista kasvaa ja muuttuu päivittäin, enkä tahdo oikein perässä pysyä. Pehmometeoriitti on nyt kuitenkin valmistunut. Aloitin toisesta navasta 12 silmukalla ja tein lisäyksiä säteittäin (käänteinen sukan sädekavennus) kuusi kertaa. Väliin neuloin kymmenen kerrosta ja sitten sädekavennus toiseen napaan. Täytin pallon kavennusten loppuvaiheessa ja päättelin kiinni. Aloitukseen jäi myös reikä, joka piti kuroa umpeen. Sitten palloon ommeltiin muutama kovera nappi ja monta kuoppaa pelkällä langalla. Poika oli ensi sitä mieltä, että meteoriitti oli liian suuri tai liian pieni. Mutta hetken päästä se olikin juuri sopiva. Tänään oli mukana hoidossa ja tälläkin hetkellä on unikaverina (piti käydä ryöstämässä se, jotta sain kerrokset laskettua). Lähikuva on Pojan ottama.