Ristiaallokko

Vastasin keväällä myöntävästi kysymykseen "Viileää puuvillaa?". Kanssaneuloja siivosi lankavarastoaan ja lähetti minulle kaksi vyyhtiä ihanan sinistä puuvillalankaa. Oli siis kerrasaaan täydellinen paketti juuri minulle. Väri oli niin ihana, että halusin neuloa siitä jotain kesäistä itselleni. Parillasadalla grammalla ei kuitenkaan puseroa tai toppia tälle vartalolle tehdä. Ajatus jäi sillä erää muhimaan.

Olen jo pitkään halunnut neuloa huivin, mutta sopiva reunapitsimalli ei vain ole tullut vastaan. Selailin yhtenä päivänä Villavyyhdin mallikirjoja ja törmäsin kauniiseen aaltokuvioon kirjassa Vogue Knitting Stitchionary, Volume one, Knit and purl. Oli pakko ottaa malli talteen, kun se oli mielestäni niin kaunis. Päätin yhdistää ihanan langan ja kauniin pitsikuvion. Pitsimalli oli kirjoitettu edestakaisin neulottavaksi, mutta taipui helposti myös pyörönä neulottavaksi.

Ajattelin, että kesällä on mukavaa olla jotain kevyttä suojaamassa hartioita viimalta tai liialta auringonpaisteelta. Lähdin neulomaan pitsistä lenkkinkauluria. Kuvittelin, että se yksinkerroin aseteltuna peittäisi olkapäät kauniisti. Ei peittänyt kauniisti vaan näytti hassulta. Yritin kuroa yläreunaa kasaan silkkinauhan avulla, mutta se ei ainakaan parantanut tilannetta. Tässä vaiheessa lähdin muutaman päivän reissuun ja jätin kaulurin nurkkaan odottamaan kohtaloaan.

Palattuani kotiin palasin myös kaulurin ääreen. Totesin, että sitä täytyy kaventaa yläreunaa kohti. Pari päivää meni ennen kuin hoksasin, että kavennukset tulevat pitsimallista suoraan, kunhan vaan jättää kavennuskerroksella langankierrot tekemättä. Innoissani neuloin ja sain kaulurin kapenemaan kauniisti. Se ei kuitenkaan vieläkään istunut nätisti olkapäilläni vaan kinnasi ja kiristi. Neuloin sen kuitenkin valmiiksi (varsinkin, kun neuletapaamisessa sain innoitusta työn loppuun saattamiseen). Samalla antoivat potkua myös ohjeen kirjoittamiseen.

Pyysin ystävää malliksi, että saisin otettua kuvia ohjetta varten. Hänen päällään kauluri näytti oikein kauniilta ja laskeutui nätisti. Oli siis tunnustettava, että kauluri oli minulle liian pieni. En raaskinut kuitenkaan purkaa juuri neulomaani kauluria, vaan annoin sen mallilleni syntymäpäivälahjaksi. Olemme molemmat tyytyväisiä. Nyt pitää vain neuloa itselleni uusi suurempi kauluri.

Niin se ohje. Sain sen kirjoitettua ja toimitettua melkein ajallaan Ullaneuleen toimitukselle. Eilen ilmestyneessä Ulla 2/13 -numerossa se sitten on - Ristiaallokko.