Kesäyön hullutus

Pitihän se tänäkin vuonna mukaan lähteä, vaikkei tässä mitään järkeä olekaan. Lisähaastetta tämänvuotiseen KYHäilyyn toi se, että vietin kesäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa poissa kotoa ja omien lankavarastojen äärestä. Pakkasin matkalaukkuun kattavan valikoiman patalappulankoja ja päätin aloittaa niistä. Mallihan on tuttu Tyynen patalappu. En varmaan ihan vielä ole virkannut näitä yhtä monta kuin mummoni aikoinaan, mutta aikamoinen kasa on kulkenut jo omienkin käsieni läpi.

Sen verran olen viisastunut aikaisemmista vuosista, että laskin tällä kertaa yhden patalapun yhdeksi projektiksi. Jotenkin miellän patalaput parillisiksi samoin kuin sukat tai lapaset. Kaikki aloitukset olen myös tehnyt varastolangoista, joista suurin osa ennen tätä vuotta hankittuja. Jonkinlainen lovi tulikin lankakoreihin.

Kuvissa on tämän tempauksen patalappujen lisäksi myös jokunen aiemmin tänä keväänä tehty patalappu. Yhteispainoa koko pinolla onkin 630 grammaa. Pari paria on jo jäänyt matkan varrelle ja pääsen varmaan osasta lopuistakin eroon kesälomareissujen aikana. Nyt saavat patalaput hetken odottaa (kunhan vain saan tehtyä loppuun tuon Pikkukokin).

Tuotteliasta kesää kaikille KYHäilijöille ja muillekin!

***************

KYH 2013
Aloitetut 22/22, valmiit 11/22

KYH#1 Tyynen patalaput 7.6. / valmis 15.6.
KYH#2 Tyynen patalaput 8.6. / valmis 15.6.
KYH#3 Tyynen patalaput 10.6./ valmis 15.6.
KYH#4 Valttamattomat 11.6. / valmis 11.6.
KYH#5 Tyynen patalaput 12.6. /valmis 15.6.
KYH#6 Pikkukokki-patalappu 9.6.
KYH#7 Virkattu kesäkassi 13.6.
KYH#8 Tyynen patalaput 15.6. /valmis 16.6.
KYH#9 Nanook-villatakki 19.6.
KYH#10 Rusted root -pusero 19.6.
KYH#11 On the hill -huivi 19.6.
KYH#12 Sytomyssy 20.6.
KYH#13 Kukka-baskeri 20.6.
KYH#14 Tiskikukka 20.6./21.6.
KYH#15 Huussin verho 20.6.
KYH#16 Ava-tunic 20.6.
KYH#17 Huivi itsekehrätystä langasta 21.6.
KYH#18 Tyynen patalappu 7.6. / 15.6.
KYH#19 Tyynen patalappu 8.6. / 15.6.
KYH#20 Tyynen patalappu 10.6. / 15.6.
KYH#21 Tyynen patalappu 12.6. / 15.6.
KYH#22 Tyynen patalappu 15.6. / 16.6.

Langalla on langan tahto

Olen jo aiemmin kertonut, miten langat välillä kuiskivat, kertovat ja jopa vaativat päästä joksikin tietyksi jutuksi tietylle ihmiselle. Niin kävi tälläkin kertaa. Olette hekä huomanneet, että tartun erittöin  helposti sateenkaaren värisiin lankoihin. Olen jossain vaiheessa ostanut useamman vyyhdin Vironvillaa sateenkaaren väreissä. Olen pyöritellyt vyyhtejä ja saanut yhden jopa kerittyä keräksikin, En vain ole keksinyt, mitä niistä tekisin.

Sain jossain vaiheessa lahjaksi Veera Välimäen Secret of Change -huivin ohjeen (ravel-link). Vaikka vironvilla onkin ohuempaa kuin ohjeen lanka, päätin kokeilla, mitä siitä tulisi. Aloitin neulomisen ilman mitään takaa-ajatuksia ja mietin, osaisinko itse tätä huivia pitää (käytän huivejä lähinnä vain talvella kaulaa lämmittämässä, sillä sisätiloissa minulla on aina kuuma). Löysin sopivat puikot ja huivi lähti liikeelle vauhdikkaasti. Malli on siitä nerokas, että siinä tapahtuu tarpeeksi, mutta kuitenkin sen verran vähän ja loogisesti, ettei tarvitse olla koko aikaa ohjetta lukemassa.


Siinä neuloessani huivin tekele alkoi jutella. Ei se halunnutkaan minulle, kun tiesi, että joutuisi makoilemaan kaapissa tai olemaan rytättynä kaulalla. Tämä huivi halusi sisähuiviksi kaikkien nähtäväksi ja ihailtavaksi. Ja sitten se kertoi haluavansa työkaverilleni. Minulla oli häntä varten toinen huivi ajateltuna, mutta tämä vaatimalla vaati päästä juuri kyseiselle henkilölle.

Neuloin huivin loppuun ja lykkäsin sen yhtenä aamuna paperikassissa työkaverille. Ensimmäiseksi kuului kiljahdus ja seuraavaksi hän kertoi kylmien väreiden kulkevan pitkin selkäpiitä. Syykin selvisi, kun hän seuraavana päivänä toi hääkuvansa nähtäville. Hän oli mennyt naimisiin täsmälleen samanvärisessä "hunnussa". Huivi pääsi arvoiseensa kotiin ja maineeni lankakuiskaajana sen kuin kasvaa


.

Ristiaallokko

Vastasin keväällä myöntävästi kysymykseen "Viileää puuvillaa?". Kanssaneuloja siivosi lankavarastoaan ja lähetti minulle kaksi vyyhtiä ihanan sinistä puuvillalankaa. Oli siis kerrasaaan täydellinen paketti juuri minulle. Väri oli niin ihana, että halusin neuloa siitä jotain kesäistä itselleni. Parillasadalla grammalla ei kuitenkaan puseroa tai toppia tälle vartalolle tehdä. Ajatus jäi sillä erää muhimaan.

Olen jo pitkään halunnut neuloa huivin, mutta sopiva reunapitsimalli ei vain ole tullut vastaan. Selailin yhtenä päivänä Villavyyhdin mallikirjoja ja törmäsin kauniiseen aaltokuvioon kirjassa Vogue Knitting Stitchionary, Volume one, Knit and purl. Oli pakko ottaa malli talteen, kun se oli mielestäni niin kaunis. Päätin yhdistää ihanan langan ja kauniin pitsikuvion. Pitsimalli oli kirjoitettu edestakaisin neulottavaksi, mutta taipui helposti myös pyörönä neulottavaksi.

Ajattelin, että kesällä on mukavaa olla jotain kevyttä suojaamassa hartioita viimalta tai liialta auringonpaisteelta. Lähdin neulomaan pitsistä lenkkinkauluria. Kuvittelin, että se yksinkerroin aseteltuna peittäisi olkapäät kauniisti. Ei peittänyt kauniisti vaan näytti hassulta. Yritin kuroa yläreunaa kasaan silkkinauhan avulla, mutta se ei ainakaan parantanut tilannetta. Tässä vaiheessa lähdin muutaman päivän reissuun ja jätin kaulurin nurkkaan odottamaan kohtaloaan.

Palattuani kotiin palasin myös kaulurin ääreen. Totesin, että sitä täytyy kaventaa yläreunaa kohti. Pari päivää meni ennen kuin hoksasin, että kavennukset tulevat pitsimallista suoraan, kunhan vaan jättää kavennuskerroksella langankierrot tekemättä. Innoissani neuloin ja sain kaulurin kapenemaan kauniisti. Se ei kuitenkaan vieläkään istunut nätisti olkapäilläni vaan kinnasi ja kiristi. Neuloin sen kuitenkin valmiiksi (varsinkin, kun neuletapaamisessa sain innoitusta työn loppuun saattamiseen). Samalla antoivat potkua myös ohjeen kirjoittamiseen.

Pyysin ystävää malliksi, että saisin otettua kuvia ohjetta varten. Hänen päällään kauluri näytti oikein kauniilta ja laskeutui nätisti. Oli siis tunnustettava, että kauluri oli minulle liian pieni. En raaskinut kuitenkaan purkaa juuri neulomaani kauluria, vaan annoin sen mallilleni syntymäpäivälahjaksi. Olemme molemmat tyytyväisiä. Nyt pitää vain neuloa itselleni uusi suurempi kauluri.

Niin se ohje. Sain sen kirjoitettua ja toimitettua melkein ajallaan Ullaneuleen toimitukselle. Eilen ilmestyneessä Ulla 2/13 -numerossa se sitten on - Ristiaallokko.

Hyvää ja ansaittua kesälomaa kaikille työnsankareille!