Pussinpesä

Kiitos kaikista ihanista ja mielikuvituksellisista vastauksistanne kuva-arvoitukseeni. Ensimmäisenä oikean käyttötarkoituksen keksi Villasatu. Muistan sinua jossain vaiheessa muistaessani (saa muistutella). Muutamat ehdotukset olivat niin meheviä, että saatan nekin joskus toteuttaa.

Pesä on siis pussinpesä. Mielelläni uusiokäytän kaupasta tulevat hedelmäpussit eväiden kuljetuksessa ja vessan roskiksessa. Olen tähän mennessä keräänyt pussit irrallisina allaskaapin hyllylle ja miehellä menee niihin hermo vähintään kerran viikossa. Ensimmäinen ajatukseni oli tehdä yksinkertainen säilytysasia ja laittaa se kaappiin. Intouduin kuitenkin värikkäsitä jämistäni ja koristelusta niin, ettei tätä voi kaappiin enää tunkea. Mies kuulemma kestää sitä katsella, joten se saa nyt roikkua koukussa kuivauskaapin alla.

Viikonlopun jämätalkoissa valmistui myös jo aiemmin aloitettu myssy. neuloin aivan tavallista joustinneuletta niin pitkälle kuin uskalsin ja kavensin pipon laen aika nopeasti. Kovin oli pipo vain tylsä ja kaipasi jotain piristystä. Siispä virkkasin siihen kolme kukkaa varsineen. Näin se on parempi. Sain kulutettua tähän 32 grammaa jämälankaa.

Samaan syssyyn tuli sitten virkattua taas yksi Lippamyssy pitkästä aikaa. Piti ihan ohjekin kaivaa esille. Välillä melkein nolottaa tehdä näitä omia malleja, mutta ne vaan on niin kivoja :-). Tähän upposi 52 grammaa jämälankaa. Ei onneksi jäänyt oma Jämälankakuuni ihan nollille.

Kuva-arvoitus

Välillä melkein pelottaa, mitä kaikkea päähän pälkähtääkään. Virkkasin tällaisen tuikitarpeellisen "pesän". Sille on olemassa vissi käyttötarkoitus ja nyt heitänkin haasteen teille. Mitä tässä pesässä onkaan tarkoitus säilyttää?

Sen verran voin paljastaa, että se tulee olemaan keittiössä eikä siinä asu mikään elävä olento (ainakaan toivottavasti). Ensimmäiselle oikein vastannelle laitan jonkin pienen palkinnon. Paljastan käyttötarkoituksen viikon päästä, jos kukaan ei ennen sitä ole osunut oikeaan. Pesää ei kukaan kuitenkaan saa omakseen, sillä tarvitsen sitä itse.

Pesä valmistui jämälangoista. Varastoistani löytyi pieni kerä moppilankaa ja sen sain kulutettua kokonaan. Pesä olisi ollut vallan käyttökelpooinen ilman koristeitakin, mutta kun olin juuri saanut leviteltyä kaikki puuvillalankojeni jämät pöydälle, sain innoituksen koristella sen kukkasin. Nyt sitä ei tarvitsekaan tunkea kaapin perukoille vaan se saa olla esillä. Painoa pesälle kertyi 96 grammaa. Kuvassa näkyvä tiskikukka on myös jämälangasta virkattu ja se painaa 29 grammaa.

Viikonloppuna sain virkattua myös patalappuparin, johon upposi 84 grammaa sekalaisia puuvillalankoja. Ohjeena on ainoa oikea patalapun malli eli Tyyne-mummolta opittu. Jämäkuu alkaa olla lopuillaan ja minä vasta innostun asiasta. Sainpahan kuitenkin edes jotain jämiä pois nurkista pyörimästä.

Höyryä ja messinkiä

Olin jo päättänyt selvitä kummitytön tämänvuotisista syntymäpäivistä pelkällä lahjakortilla, mutta en kuitenkaan onnistunut. Taisteltuani ihan liikaa tyhmähuivin kanssa oli pakko kokeilla, oliko huivitukseni kokonaan loppunut. 

Yritin retriitissä päästä eroon Regian Bamboo color -langoistani, mutta eivät ne inspiroineet muitakaan. Kerät jäivät pyörimään askarteluhuoneeseen, kun en halunnut pakata niitä takaisin lankakoreihin. Sieltä ne sitten alkoivat vienosti huhuilla, että voisivat ryhtyä huiviksi, kun en kerran niitä sukkia saa kuitenkaan neulottua. Samalla lanka kertoi myös sen, ettei halua miksikään hienoksi pitsihuiviksi, vaan tuiki tavalliseksi rouheaksi käyttöhuiviksi.

Malliksi valikoitui tällä kertaan The Age of Brass and Steam (ravel-link). Malli on hyvin suoraviivainen ja selkeä ja, kun alkuun pääsi, sai posottaa kaikessa rauhassa. Nimestä tulee höyryjuna mieleen ja siltä se neulominenkin tuntui. Vauhdikasta ja välillä piti vähän päästellä höyryjä pihalle. Neuloin kaksinkertaisella langalla ja huivi valmistuikin muutamassa tunnissa. Se ei tokikaan oli suuren suuri, mutta riittää kuitenkin hyvin kaulan ympäri.

Lopussa jouduin kylläkin purkuhommiin, mutta pakko oli kokeilla olisiko tullut vielä yksi kerros lisää. Ei tullut. Purkaminenkin sujui samalla höyryllä eikä jäänyt harmittamaan. Lopulta lankaa jäi pari metriä eli käytännössä kulutus oli 100 grammaa. Ja kummityttö sai huivinsa (pitää ensi vuonna tosin muistaa, että hän on nyt saanut kahtena peräkkäisenä vuonna huivit eli pitää yrittää keksiä jotain muuta seuraavaksi).

Eikä ole vuosien hillityn sinnikäs käsityökasvatuskaan mennyt hukkaan, kun omasta paketistani löytyi tällainen söpöliini.

Kimalletta kevääseen

Voitin retriitin lankalotossa vaalean harmaata Julia-nimistä bling-puuvillalankaa. Aikani pyörittelin keriä ja mietin, mitä niistä tekisin. Onneksi ne pyörivät vielä sohvalla, kun ystäväni tuli käymään ja hän kertoi oitis, että ne varmasti kelpaisivat neuleeksi hänen tyttärelleen. Puuvilla on mukavaa keväällä, kun on jo vähän lämmintä, mutta kuitenkin kaipaa jotain päähänsä ja kaulaansa.

Olen jo jonkin aikaa katsellut Bandana cowlia (ravel-link) sillä silmällä ja päätin kokeilla, miten se istuisi tälle langalle. Hyvin istui ja oli kiva neuloakin. Juliakin on kivaa neuloa ja on blingistä huolimatta mukavan pehmeää.

Hetken etsiskelin langan tiheyteen sopivaa lörtsäpipon mallia ja viimein löytyi All Day Beret (ravel-link). Taas kerran luin ohjetta vähän huolimattomasti, mutta tällä kertaa se ei haitannut. En usko, että kukaan käy viivottimen kanssa mittailemaan eri osien pituuksia. Jos et ole vielä Ravelryyn liittynyt, kannattaa se tehdä nyt. Sieltä löytyy ohjeita enemmän kuin kukaan ehtii neuloa. Minut löydät sieltä nimellä TinttiH.

Muistattehan sen työkaverini, jonka tyttärelle lupasin pipon? Hänkin sai tästä samasta langasta neulotun Kukka-myssyn (ravel-link). Tämä ohje löytyi yllättäen omasta kirjahyllystä, Pitsit puikoilla -kirjasta. Tämän ohjeen lukemisen kanssa olikin sitten hieman ongelmia. Kummasti auttoi, kun luki kaikki rivit, eikä vaan joka toista.

Lankaa jäi vielä reilut puolikerää ja kävinkin hakemassa sille kaveriksi vielä täyden kerän. Niistä olisi tarkoitus neuloa toinenkin Kukka (nyt, kun kerran sen ohjeenkin ymmärsin). Villavyyhdissä tosin epäilevät, että, mä teen teen itselleni sopivaa Elvis-pukua ja vain hämäyksen vuoksi ostan lankaa pienissä erissä. Ehkei kuitenkaan kannata hengitystään pidättää sitä odotellessa.:-).

Ruma ankanpoikanen

Tämä huivi kulki työnimellä tyhmähuivi. Tyhmä, tyhmä, tyhmä, tyhmä.

Huivin mallissa ja ohjeessa ei sinänsä ole mitään vikaa. Jostain syystä vain ei neulominen sujunut kuin tanssi vaan tökki vähän väliä. Purin monen monta kertaa. Välillä oli liikaa silmukoita, välillä liian vähän. Välillä silmukoita oli väärä määrä. Neuloin myös uhkarohkeasti langan loppumista uhmaten ja tietysti molemmat langat loppuivat juuri viime metreillä ja jouduin purkamaan. Tyhmä, tyhmä, tyhmä.

Meinasin moneen kertaan heivata huivin parvekkeelta alas. Viimeisen temppunsa huivi teki vielä pingotusvaiheessa, kun venytin reunaa vähän liikaa ja lanka napsahti poikki. Oli aikas vinkeää purkaa märkää lankaa ja sitten neuloa sitä.

Mutta kaikki tämä oli vaivan arvoista. En varmaankaan olisi näin sisukkaasti purkanut ja neulonut, elleivät langat olisi kovaan ääneen kertoneet haluavansa huiviksi esinaiselleni. Langat oli Anu muuten poiminut asukastalon Saa ottaa -laatikosta ja heti ne alkoivat kertoa haluavansa huiviksi. Mokomia huutelijoita.

Otin huivin heti seuraavana aamuna mukaani ja annoin pois. Olisi mokoma kuitenkin vielä jonkun kiusan keksinyt. Ja silloin rumasta ankanpoikasesta yhtäkkiä tuli kaunis joutsen. Se sopi kuin nakutettu esinaiseni harteille ja sointui täydellisesti hänen väreihinsä. Ei mennyt kaikki tämä työ onneksi hukkaan.

Paljastettakoon tässä vielä, että malli on Stephen Westin Daybreak (ravel-link). Se kannattaa ehdottomasti neuloa, vaikka omat kokemukseni eivät niin ruusuisia olekaan. En yhä edelleenkään usko, että vika olisi ollut ohjeessa. Tällä kertaa ei voi kuin syyttää huoilimatonta neulojaa. Harkitsen itsekin toisen huivin neulomista tällä ohjeella.

Täällä on aikamoinen meteli, kun ja toinen lanka huutelee omaa kohtaloaan. Ei tahdo aika riittää kaikkien toiveiden toteuttamiseen...

Unohtuneita

Lankataseeni alkoi taas näyttää vähän huonolta ja ihmettelinkin, miksi ei kulutus näy, vaikka neulon täällä koko ajan ihan hulluna. Koska lankataseeni on blogin sivupalkissa ja merkkaan siihen kulutuksen vasta, kun olen kyseisestä työstä täällä huudellut, niin se laahaa kovasti perässä.

Ja nyt huomasin, että tämä talvinen setti on jäänyt kokonaan esittelemättä. Aloitin homman lenkkikaulurista ja sen neuloin jo pitkälti viime vuoden puolella. Mitään ohjetta milnulla ei ollut, enkä enää muista silmukkamäärääkään. Lanka on ihanaa Elsbeth Lavoldin SilkyWoolia. Ihanan pehmeää ja joutuisaa neulottavaa. Kunnolista kuvaakaan en ole näemmä saanut siitä otettua.

Koska tavoilleni uskollisena olin ostanut varmasti tarpeeksi lankaa, sitä jäi sen verran, että päätin neuloa myös kämmekkäät. Nämäkin tein ihan omalla mallilla, mukaillen pienten lasten makkaralapasia. Onneksi saajalla on yhtä pieni käsi kuin minullakin ja sain soviteltua oikeaa kokoa ja muotoa matkan varrella.

Ja kun lankaa oli yhä vain, neuloin siitä Star Crossed Slouchy Beret - myssyn (ravel-link). Pitkästä nimestään huolimatta myssy oli mukava ja joutuisa neuloa. Vuoden vaihteessa sain vihdoin viimein pääteltyä kaulurista langanpäät, neulottua kämmekkäisiin peukalot ja viimeisteltyä myssyn. Muistin myös antaa nämä ystävälleni, joka pääsi nauttimaan näiden lämmöntä kuluneena talvena. Koko settiin kului n. 340 g lankaa.


Lankaa on tosiaan tullut ostettua, mutta kuitenkin melko järkevästi . Suurin osa on jo kovaa vauhtia menossa puikoille. Kaikille on ainakin vahva suunnitelma tässä vaiheessa :-).