Tällä kertaa ei tosin oman mummon vaan kaverin. Hän tuli yksi päivä myssy kourassa ja kyseli vienosti, voisiko mummonsa neulomaa pipoa mitenkään jatkaa. Olisi niin kiva pitää mummon rakkaudella neulomaa pipoa, mutta sen malli oli aivan väärä. Voisinko mitenkään auttaa ja neuvoa, mitä pitää tehdä.
Hetken tutkailin pipoa ja totesin, ettei modaaminen kovin vaikeaa ole. Seuraavaksi kävimme keskustelun siitä, kuka sen modauksen tekisi. Lupasin neuvoa, jos hän haluaa itse sen neuloa, mutta tarjouduin myös neulomaan sen. Viimein päädyimme siihen lopputulokseen, että homma todennäköisesti tulee helpommin ja nopeammin hoidettua, jos minä sen teen.
Ryhdyin siis tuumasta toimeen. Ei ollut selvyyttä siitä, mitä lankaa pipo oli, mutta Vuorelman Veto tuntui sopivan paksuiselta ja väriseltä. Purin pipon päälaen parin kerroksen päähän kirjoneuleesti ja neuloin sille reilusti pituutta lisää. Lankaa tähän meni kuitenkin vain vaivaiset 20 grammaa.
Olin saanut mittatikuksi kaverin toisen pipon, joka rehellisesti sanottuna oli parhaat päivänsä nähnyt. Päätin siis palauttaa hänelle kaksi pipoa ja neuloin ylijäämälangasta Wurmin (ravel-link). Vähän jouduin kikkailemaan kavennusten kanssa, mutta se ei onneksi tässä mallissa ole kovin vaarallista. Musta pipo tuntui jotenkin ankealta ja päätinkin ommella siihen muutaman napin koristeeksi. Olen kovin ylpeä itsestäni, kun olen vihdoin raaskinut alkaa käyttää nappivarastoni ihanuuksia.
Kaveri oli hyvin ilahtunut uudesta pipostaan. Ainoa ongelma on se, että hänen tyttärensäkin pitää piposta kovasti. Sain vienon pyynnön neuloa tyttärelle oman. Joku keväinen olisi kiva... Pyyntöä ryhditti nippu suklaapatukoita ja hierontalahjakortti. Toiset ovat taitavia neulomaan ja toiset hieromaan. Kaikki ovat tyytyväisiä.
Ja tyttärenkin kevätmyssy on jo valmiina :-)
7 kommenttia:
Hienoa kun mummon pipo tuli tuunattua käyttöön ja vielä uusi lisäksi ja vielä tyttärellekkin. Noinhan se menee että meillä kaikilla on jokin oma vahvuutemme ja sinulla on ainakin tuo kädentaito ja ties mitä muutakin. Mukavaa loppuviikkoa!
Hienoja molemmat, mutta mustan malli nappeineen on täysosuma!
totesi äitimuori
Upeita hattuja molemmat! Ihastuin tuohon mustaan ja täytynee joskus toteuttaa vastaava, kiitos ohjelinkistä :)
Hienoa, näin se hyvä kiertää;)
Toi pianopipomalli mun pitäis tehdä mun broidille ku sehän on pianisti.
Kyllä taas kannatti apua hakea, hyvät pipot teit. Minäkään en meinaa raskia nappivarastojani käyttää, kortteilussa.
Ihana tuo pianopipo! :)
Ihana blogi sulla!
Käy kattoon mun blogia osoitteessa www.kirsikkatytsyt.blogspot.fi
Mutta blogin nimi on kuitenkin Kirsikankukkia, osoite on vaan eri. :)
Lähetä kommentti