Raggegarnin tuho osa 2

Kuten olette ehkä huomanneet, olen ostanut aika paljon lankaa menneiden vuosien aikana. Eräässä lankakaupassa saa vielä kaupan päälle lisää lankaa, kun ostaa riittävästi lankaa. Joku sitten tuli hamstranneeksi näitä kylkiäislankoja ihan olan takaa ja kaveritkin ystävällisesti luopuivat omistaan. Sanovat tätä sukkalangaksi ja yritinkin neuloa sukkia. Muutaman kerroksen sain tehtyä ennen kuin oli pakko lopettaa. Mutta aina vaan tuli sitä kaupanpäälliskoria verotettua.

Aika tarkalleen kaksi vuotta sitten viimein keksin, että lanka sopisi hyvin pieneksi peitoksi. Yksi neuleystävä kaipaili pohjoiseen mummoille lämmikettä pyörätuolissa istumiseen. Ajattelin, että vaatteitten läpi lanka ei tuntuisi niin kovin ikävältä ja vain lämmittäisi mukavasti. Raggegarnin tuho osa 1 lähti lämmittämään mummoja pohjoiseen. Mutta, kun sitä lankaa oli tullut hamstrattua enemmänkin. Päätin jo puolitoista vuotta sitten tehdä toisenkin peiton tästä ihanasta langasta. En vain saanut itseäni oikein ryhtymään hommaan. Just ja just sain aloitettua ja sitten peiton tekele hautautui kaappiin.

Vuodenvaihteessa taas kaivelin kaappejani ja törmäsin keskeneräiseen peittoon ja päätin neuloa sen valmiiksi ja lähettää taas pohjoiseen. Nimesin peiton kärsimyspeitoksi ja neuloin sitä sisukkaasti, vaikka useampi neuleystävä oli sitä mieltä, että se oli sulaa hulluutta. Olin jo melkein saanut neulottua kaikki lankani, kun tein kaapista kammottavan löydön. Lankaa oli lisää. En siis päässytkään helpolla.

Sitten tapahtui jotain odottamatonta. Ystäväni Anu alkoi katsella peiton tekelettäni sillä silmällä ja sai viimein sanottua, että se sopisi oikein hyvin heidän olohuoneeseensa. Hetken aika piti tutkailla, heittikö hän vitsiä, mutta ei. Anu totta tosiaan halusi peiton itselleen. Kävi välillä tarkistamassa työn edistymistä ja mittailemassa peittoa. Minä neuloin sormet ja käsivarret melkein verillä ja viimein se tuli valmiiksi.(Jotkut neuleystävät pitivät Anua minuakin hullumpana ja kehottivat antamaan piikkimaton peiton kaveriksi. Tyydyin kuitenkin antamaan pelkän peiton.)

Tässä Anu sitten on tyytyväisenä peittonsa alla. Yön pimeinä tunteita peitto kuulemma muuttaa toiselle sohvalle lämmittämään Anun miestä, mutta palaa aamuksi omalle paikalleen. Anu heitti peiton pesukoneeseen ja kuivausrumpuun ja se pehmeni huomattavasti. Pitääkin huolehtia siitä, että peitto joutuu pesuun vielä pari kertaa, sillä minun herkälle hipiälleni se on vieläkin liian karhea.

Peitto on neulottu dominotekniikalla (vastaava Kaaospeitto löytyy Ullasta). Lankaa peittoon meni vajaa kilo. Kolme ehjää kerää ja 70 grammaa jämiä peitosta jäi. Päätin kuitenkin, ettei minun tarvitse niitä neuloa. Raggegarnia ei kuitenkaan ole enää saatavilla, joten se on noussut arvoon arvaamattomaan ja ylimääräiset langat löysivät uuden kodin alta aikayksikön (ovat tosin vielä toimittamatta perille, mutta olen itse päässyt niistä henkisesti irti).

Nyt katselen lankavarastoani sillä silmällä. Jospa sieltä löytyisi sopivia lankoja seuraavaan Domino-peittoon.