Olin reilu viikko sitten neulomassa Kristiinan pyöreän pöydän ääressä. Koska en ollut aiemmin hänen uudessa kodissaan käynyt, niin pitihän jotain tupaantuliaisia keksiä. Keksimisestä piti tällä kertaa tosin huolen Anu, joka kaivoi asukastalon "Saa ottaa"-laaristä tämän ihanan tiikerikankaan. Minun huima käsityöllinen osuuteni oli ommella tiikerikangas ja pohjakangas tyynyksi. Operaatio tapahtui tavoilleni uskollisesti juuri ennen vierailua. Tyynykin oli siinä vaiheessa vielä ostamatta, joten jouduin ompeluhommiin ennen kuin pääsin neulomaan. Mutta mukavaa oli ja katti pääsi arvoiseensa kotiin.
Olen täällä yrittänyt hiljakseen myös saada keskeneräisiä ja tekemättömiä töitä pois. Kävin yli vuosi sitten kerätyn Puolen vuoden -laatikon kimppuun (tarkoitus oli silloin tehdä laatikkoon laitetut valmiiksi tai hävittää puolen vuoden sisällä, mutta kuka näitä niin tarkkaan laskee). Apua koetokseen sain hyviltä ystäviltäni ja laatikosta katosi jokunen kangaspala sekä valmistui kahdeksan kestohedelmäpussia ja kaksi huovutettua pikkulaukkua.
Toinen laukuista sopi täydellisesti ystäväni Virpin asustukseen ja hän sai sen omakseen. Taru sai omakseen sinisen laukun, joka jäi siinä hötäkässä kuvaamatta. Anu sai tällä kertaa tyytyä kahteen hedelmäpussiin. Samalla kerroimme Anun kanssa tyynynompeluksestamme ja näytimme Kristiinan blogissa ollutta kuvaa. Virpi huudahti yllättyneenä "Toi on mun yksi kymmenestä!". Hän on päättänyt luopua joka päivä kymmenestä itselleen tarpeettomasta tavarasta ja oli laittanut tiikerikankaan Saa ottaa -laatikkoon. Samanlainen päätös ei olisi ollenkaan huono täällä meilläkään. Paljon tosin on erilaista tavaraa lähtenyt, vaikkei ihan päivittäin kuitenkaan.
Tämän vuoden tavoitteena onkin päästä eroon tarpeettomista tavaroista, jotka vain vievät fyysistä ja henkistä tilaa. Tervetuloa taltuttamaan tavarakaaosta kanssani!
11 kommenttia:
Samanlainen tavaranhävitysvimma on täälläkin menossa. Mutta 10 päivässä, eieiei, yksi päivässä riittää minulle ja sekin tuottaa välillä tuskaa :)
Aika hurjalta kuullostaa 10 tavaraa päivässä, tosin se olis tarpeen mullakin, mutta kun ei millään raaskis. Niihin tavaroihin kun liittyy muistoja. On lahjaksi saatua ja matkamuistoina tuotuja.
Joo tavaroista luopuminen on hyvä idea. Olen vähentänyt kirjoja 20 kirjaa/kuukausi jo viiden kuukauden ajan. Tekee hyvää kirjahyllylle.
Aika ihana tuo huovutettu kassi.
Minäkin kannatan tavarasta luopumista, meillä onneksi on tapana käydä joka viikko Kontissa ja kaapissa on koko ajan pussi, johon kerään Konttiin vietävää. Kangasvarasto on uuvuttavan suuri, sitä ei ompelemalla saa loppumaan, vaan on annettava osa ompelevampiin käsiin. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...
Ihana kissatyyny, hienoa kiertoa. Hyvin sopii laukku muuhun vaatetukseen.
Minäkin olen siivoillut paikkoja, mitä nyt pystyy rempan keskellä. Ajattelin antaa ystävälleni 3-D kuvia mitä itse olen vaan pyöritellyt enkä ole keksinyt minkälaisia kortteja niistä teen. Eräältä tutulta saan lehtikoteloita kun ovat menossa roskiin ;-)
"Kissatyyny" ei kuitenkaan liventänyt Kristiinan kissakuumetta. Hitsi hieno idea, tavaranhävitys - lähtee kans tähän mukaan!
Aaa, miten hieno kissakangas! Minä en kyllä aio tavaraa vähentää, on se niin kivaa!
Minä myös olen hävittänyt tavaraa ja jakanut lasilleni ennakkoperintöä.Muutama huonekalu ja astioita.. Jollakin tavalla tuntuu, että se keventää kummasti mieltäkin.
Hih:) Olipas hauska sattuma tuon tiikerikankaan kanssa. Näin se maailma on lopultakin aikas pieni. Hauska tarina kerrottavaksi.
Mä oon syksyn aikana luopunut aika paljosta turhasta tavarasta, eikä kirpassu ollenkaan.
Pari kauan sitten pois-annettua tavaraa olisin nyt tarvinnu (ku vastaavat meni jaossa Villelle) mutta en oo vieläkään ostanu uusia niin en ehkä tarviikaan niitä?
Juu, täälläkin kannatetaan ja toteutettukin on etenkin noiden käsityötarvikkeiden kohdalla. Minulla ei vain ole käytössä lähistöllä tuollaista kierrätyslootaa vaan olen vienyt tavaraa työvikselle, nuorten työpajoille ja neuleporukoille. Siitä vain pitää olla tarkkana ettei heti perään täytä niitä tyhjentyneitä kaapin nurkkia. Myönnettävä kyllä on että olen hyvin herkkä vastaanottamaan jonkun toisen tarjoamia ylimääräisyyksiä.
On ihan pakko kertoa, että ompelin tuosta samasta tiikerikankaasta noin 15 vuotta sitten toiselle pojistani collaripuseron, jonka etukappaleen leikkasin tuosta tiikerikankaasta. Ja toiselle pojalleni tein vastaavanlaisesta leijonakankaasta samanlaisen. Muistaakseni hankin ne jostain palalaarista silloin. Ne puserot on heillä vielä koulukuvissa alakouluajoilta.
Lieneekö tuokin kangaspala noin monen vuoden takaa?
Lähetä kommentti