Näin se menee

Olin lukiossa pitkän matematiikan luokalla ja luokanvalvojamme opetti meille matematiikkaa. Laskimme kukin vuorollamme kotitehtävät taululle ja hän kävi korjaamassa ne. Joskus joutui tekemään koko laskun uudestaan ja laskettuaan sen loppuun tuumasi vain "Näin se menee!". Me oppilaat istuimme pulpeteissamme pihalla kuin lumiukot. Mutta näin se siis menee.

Tällaisiin projekteihin  pyrin:

1. Saadaan kutsu kummitytön syntymäpäiville sunnuntaina.
2. Otetaan kutsu vastaan ja samalla tiedustellaan kummityön vaatekokoa.
3. Maanantaina käydään norkoilemassa Vihreässä vyyhdissä ja ostetaan kerä Be sweet Bambino Taffyä (50 g)ja toinen kerä Abuelita organic cottonia (100g). (Kiitos Lea hyvistä vinkeistä!)
4. Mennään kotiin ja ryhdyään etsimään sopivaa mallia omassa päässä olevan idean tueksi.
5. Valitaan malliksi Ravelryn suosikeissa oleva Little sister's dress (Ravel-link).
6. Kypsytellään ideaa muutama päivä (ja tehdään pari muuta juttua valmiiksi)
7. Keskiviikkona aloitetaan neulominen.
8. Torstaina jatketaan.
9. Perjantainakin vielä neulotaan. Josssain välissä virkataan huolittelut kädenteihin ja napituslista, jotta saadaan lanka käytettyä mahdollisimman loppuun. Neulotaan mekko valmiiksi.
10. Lauantaina pyöritellään helmaa ja puretaan viisitoista kerrosta ja neulotaan ne uudestaan. Päätellään neule ja päätellään loput langat. Höyrytetään työ.
11. Sunnuntaiaamuna (monta tuntia ennen juhlia) ommellaan napit kiinni ja otetaan valokuvat.
12. Mennään juhliin rauhallisin mielin.

Ainoa, minkä haluaisin muuttaa, on se, että menisin lankakauppaan vasta päätettyäni mallin. Tavoitteena olis tehdä yksi projekti kerrallaan valmiiksi asti ja pitää kotona vain pienen pientä lankavarastoa. Olen yrittänyt tolkutta itselleni, että kahdenkymmenen minuutin ajomatkan päässä on kuusi lankakauppaa. Valikoimaa on peruslangoista luksukseen. Mun ei siis tarvitse jemmata kaikkea kotiini. 

Ei tarvitse....