Ei kahta ilman kolmatta

Ihastuin viime kesänä Mia Heikkisen Illyria-boleroon (Ravel-link) ja neuloinkin niitä veljentytöille kaksin kappalein. Malli on kaunis ja pidän pitsikuviosta kovasti.Näyttävyydestään huolimatta mallikuvio on helposti muistettava ja looginen. Neuloin tätä muutamassa neuletapaamisessa alkusyksystä, enkä muistaakseni joutunut purkamaan kuin pari riviä jossain välissä.

KyJy-töitä miettiessäni päätin tehdä kolmannenkin boleron samalla mallilla. Langaksi valikoitui jo jonkin aikaa lankakorissa majaillut Sirdarin Just Soya -lankaa. Sain sitä  jokunen vuosi sitten neljä kerää Salaiselta neuleystävältä ja se on siitä lähtien odotanut sopivaa käyttötarkoitusta. Boleroon meni 170 grammaa lankaa, kun en viitsinyt tehdä hihoista pidempiä. Hankalin vaihe oli saada vartaloaukosta sopivankokoista. Ompelin hihasaumat ensin liian pitkälle ja sain ährätä itseni boleroon, kun sovitin sitä. Hieman nolotti, kun asukastalolla juttukaverina ollut mukava nuori mies tarjosi apuaan pukemiseen. Purin saumoja hieman, ja nyt saan vaatteen päälle ilman apua.

Alussa tuskastelin kyllä langan laadun kanssa, kun solmuja oli vähän väliä. Laskin, että yhdessä 50 gramman kerässä oli ainakin kahdeksan solmua ja pätkät olivat välillä vain muutaman metrin pituisia. Olisin lähettänyt Sirdalle palautetta, mutta lankaa ei enää ollut valikoimissa, joten luovuin ajatuksesta. Ehkä totesivat sen huonolaatuiseksi ja lopettivat tuotannon. Lanka on pehmeää ja kivan tuntuista iholla, mutta uusien viskoosilankojen tapaan säikeistyi helposti neulottaessa.

Vähän on kesäinen asuste näille marraskuun keleille, mutta onpahan valmiina odottamassa ensi kesää. Säästän teidät tällä kertaa poseerauskuvilta, vaikka edellisen postauksen palaute olikin rohkaisevaa. Pitää varmaan hakea Huippiksen seuraavalle tuotantokaudelle  :-)