Mo

Saanko esitellä teille Mon. Syntyi 12.3.2011, paino 123 grammaa ja pituus 32 cm jalkapohjasta hiustupsun kärkeen. Hän on pehmoluurankorobotti, joka syntyi äidin ja Pojan yhteistyönä.

Ostin viime viikonlopun messuilta myös Cloverin kaksipäisen virkkuukoukun (pelottavia nimiä näillä välineillä, heti tuli joku kaksipäinen hirviö mieleen). Sillä pystyy koukkuamaan putkea, kun tavallisella koukkuamiskoukulla saa tehtyä vain tasoa. Satuin Kauhavan Kangasaitan kojulle sopivasti näkemään, miten koukkua käytetään.

Sunnuntaiaamuna oli sitten pakko itse alkaa kokeilla. Mitään varsinaista suunnitelmaa minulla ei tietystikään ollut. Nappasin vain ensimmäiset käteen sattuneet kivan väriset langat ja virkkasin 40 ketjusilmukkaa. Tekniikka itsessään on helppo (esittelyvideo). Maailmalla tämä kulkee nimellä tunisialainen virkkaus, mutta aion käyttää kotoista termiä koukkuaminen.

Alunperin minulla oli ajatus purkaa kokeilu, mutta vauhtiin päästyäni en malttanut lopettaa. Mietin tulisiko siitä minulle lapanen - se oli hieman liian pieni. Kamerapussi - sellainen on jo, kännykkäpussi myös.

Siinä tehdessäni aloin nähdä kerroksissa hampaanvälejä (pitäisiköhän tutkituttaa pää) ja oli pakko kokeilla onnistuisikohan langanvaihto kesken kerroksen. Onnistuihan se, tosin seuraavalla kerroksella langanpäät ovat kuvion väärässä reunassa. Olin tähän mennessä jo päättänyt tehdä jonkun täytettävän jutun, joten totesin, että lankalenkit sisäpuolella eivät haitta mitään. Käsissäni oli muotoutumassa jonkinlainen pehmohirviö. Suun tehtyäni jatkoin muutaman kerroksen koukkuamista, virkkasin irralliset pyörylät silmiksi ja ompelin ne kiinni. Tein jonkinlaisen sädekavennuksen ötökän päähän ja päättelin langat.

Tässä vaiheessa Poika näki keskeneräisen työn ja innostui suunnattomasti. "Äiti sä teet pehmoluurankorobottia!" Ymmärrän kyllä pehmon, ja robotin, mutta luuranko????
"Sille pitää tehdä töppökädet ja töppöjalat ja kolme paksua hiusta päähän." Tein siis työtä käskettyä. Pohjan tein nurinperin ympyrän ulkoreunasta aloittaen ja kaventaen kohti keskustaa. Täytin pehmon ennen viimeisiä silmukoita lankakorin pohjalta löytyvällä kammolangalla ja kuroin pohjareiän umpeen. Jos joskus teen toisen vastaavanlaisen, aloitan pohjaympyrästä ja poimin sen ulkoreunasta silmukat koukkuamiseen.

Luurankoasiakin selvisi eilen. Naapurintyttökin näki keskeneräisessä työssä luurangon. Kun sitä ääneen ihmettelin, kaksi lasta alkoi esitellä minulle hampaitaan ja samasta suusta kertoa, miten pehmolla on luurankohampaat, kun luurangoila on aina tuollaiset hampaat. Asia selvä.

Sain pehmon valmiiksi tänä aamuna ja Poika antoi sille nimeksi Mo (ensin se oli mopo, mutta muuttui samantien erikoisemmaksi). Molla on selvästi liikettä lanteessa ja jotenkin näen sen tanssivan. Pitäisiköhän ihan oikeasti tutkituttaa tämä pää?

Edit: Onnistuin jotenkin saamaan nämä fonttikoot ihan sekaisin. Korjaan myöhemmin jos osaan. Tai viitsin.