Huovutusopissa

Pääsin viikonloppuna osallistumaan Elina Saaren huovutuskurssille. Vesi, saippua, hiki ja melkein kyyneleetkin lensivät kaaressa, kun pistimme tuulemaan. Työ toteutettiin Elinan kehittämällä nuno-tekniikalla, joka osoittautui teknisesti yllättävän helpoksi. Vaikeampaa oli saada kuviot osumaan oikeisiin kohtiin. Elina kuitenkin auttoi välillä hyvinkin radikaalilla tavalla ja uskoisin, että kaikki muutkin kurssilaiset lähtivät kotiin tyytyväisinä ja onnistunut työ mukanaan.

Lähtökohtana työlle oli Elinan käsin värjäämä esihuopa, jonka päälle laitettiin kuvioita teollisesta huovasta ja kaikesta muusta kivasta. Päälle silkkisifonki ja vähän merinosilkkiä kiiltoa antamaan. Ja eikun huovuttamaan, rullaamaan ja heittelemään.

Epäusko meinasi iskeä, kun sain kankaani huovutettua ja se näytti liian pieneltä. Venytyksen ja muokkaamisen jälkeen siitä tuli kuin tulikin juuri sopiva. En aloittaessani osannut ajatella, että siitä tulisi niin tyköistuva ja lyhyt.

Tällainen siitä sitten tuli. Sivusaumat ja kädentiet ovat tosin vielä ompelematta. Sunnuntaina en saanut liivin muokkaamisen lisäksi aikaan muuta kuin tuon kukkasen. Olen kuitenkin kurssin antiin ja aikaansaannoksiini todella tyytyväinen. Elina itse on aikamoinen elämys ja hänestä joko pitää tai ei. Minä pidin ja voisin osallistua hänen kurssilleen toistekin.

Yllätetty

Tapasin Kristiinan pitkästä aikaa lauantaina. Hän oli kertonut etukäteen, että hänellä on jotain minulle ja kovasti mietin, mitä se voisi olla. Sain tuunattavakseni virkatun tunikan helman ja sen lisäksi vielä kauniin lahjapussin. Olin aivan ihmeissäni ja odotinkin jonkin aikaa ennen kuin avasin paketin. Ja mitä sieltä löytyikään - aivan ihana huivi kerrassaan upean värisenä. Kiitos Kristiina. Vieläkin kuplin ilosta, kun huivin nään. Kuten huomaatte väri on mulle aivan täydellinen.

Poika sai kunniatehtävän kuvata äitin ja huivin koulun pihassa. En yhtään ehtinyt valita paikka ja valon suuntaa, joten kuvassa näkyy myös kuvaajan varjo. Poika ottaa todella hyviä kuvia, kun vaan kuvaa eikä mieti yhtään. On saanut minustakin otettua sellaisia kuvia, joita itsekin mielelläni katselen.

Pehmeitä paketteja

Menin viime viikon neuletapaamisessa tunnustamaan, etten ole koskaan omistanut saati sitten neulonut Wollmeise-lankaa. Maailmassa tosin on paljon muitakin ihania lankoja kokeilematta. Neuleystävä pohjoisesta päätti kuitenkin, että minunkin täytyy Wollmeiseni saada ja "pakkomyi" (kaikella ystävyydellä) minulle vyyhdillisen tuota ihanuutta. Värinä on tuntuvan pinkki, joka ei ihan äkkiseltään istu omaan värimaailmaani. Onneksi veljentyttöjä ja kummityttöjä on, joten lanka päätynee jollekulle heistä jalostetussa muodossa. Väri ei ole oikea kuvassa, mutta lanka on kunnon tuntuvaa pinkkiä ei mitään lällyn vaaleanpunaista.

Ihanainen Snynikin on kuistanut minua postikortilla (anteeksi, etten ole siitä vielä saanut aikaiseksi postausta). Nyt just ei tule mitää erityisiä toiveita mieleen, varmasti pidän kaikesta (no ehken ruskeasta tekokuitulangasta, mutta luotan sinuun :-) ) ja maltan tuskin odottaa, että saan paketin. Oma pakettinikin lähti matkaan tällä viikolla ja innolla odotan, mitä siitä pidetään. On aina jännittävää kuulla, miten hyvin on onnistunut tulkitsemaan toisen toiveita :-)

Pinkkiä puskee nyt ovista ja ikkunoista. Viime lauantain kirpparikierrokselta tarttui muutama pinkki/vaaleanpunainen minikerä villalankaa (voisi jopa olla BambinoUllia) ja Novitan loppuunmyynnistä pussillinen pinkkiä ja marjapuuronväristä Bambua, josta enemmän seuraavassa postauksessa. Tällä hetkellä puoleensa vetää fuksia/anilliininpunainen ja huomaan hipelöiväni sen värisiä lankoja ja vaatteita. En ole kuitenkaan vielä uskaltautunut ostamaan muuta kuin kukkia.

Huomenna (18.9.) on Sytomyssytapahtuma Helsingin Kalliossa, Siltasaarenkatu 28 klo 11 - 17.30. Tervetuloa mukaan!

Pitsikästä

Tässä on nyt tämä sininen mytty vähemmän myttyisenä. On se vaan niin ihmeellistä, mitä pingotus saa aikaan. Malli on suosittu Haruni sileällä keskustalla. Tein viimeiset kerrokset vauhdin hurmassa ja huomasin vasta parin päivän päästä, että olin jättänyt keskikohdan lenkit neulomatta. Perfektionismi iski ja purin viimeiset kymmenkunta kerrosta. Kannatti purkaa, uusintakierroskin meni aika vauhdikkaasti. Malli näyttää hankalammalta kuin on ja näitä saatan tehdä lisääkin.

Lanka on upean taivaansinistä ja ihanan pehmeää alpakkalankaa, joka löytyi lankalaatiko pohjalta. Olen muutama vuosi sitten vaihtanut tämän kartion harmaaseen Virtain villan villalankaan. Olen yhä edelleen sitä, mieltä, etten ainakaan hävinnyt vaihtokaupassa. Huiviin meni 119 grammaa lankaa ja sitä on jäljellä velä ainakin kolmeen huiviin. Huivi on toistaiseksi vielä ykkösosoitteeton, mutta kuvittelisin anopin voivan pitää tästä.

Kummitytön isosisko toivoi syntymäpäivälahjaki säärystimiä. Langaksi valitsin Tallinnan reissulta mukaan tarttuneen Any sukkalangan. Lanka on aika karheaa ja takertuvasita ja sitä on hieman hankala neuloa. Yritin ensin tehdä viuhkakuviota, mutta eivät lanka, puikot tahi sormet taipuneet neljä oikein yhteen -kuvioon. Välillä puikoilla oli liikaa ja välillä liian vähän silmukoita, joten luovutin suosiolla. Helpommalla pitsikuviolla säärystimet valmistuivat ajallaan. Hieman ne olivat kosteat, kun laitoin pakettiin, mutta tämä lanka on ehdottomasti uitettava huuhteluainevedessä, että siitä tulee käyttökelpoinen.

Lahjan saaja (jä hänen äitinsä) oli tyytyväinen lanhjaansa. Pojan kommentti tosin oli: "Miks sä aina annat kaikile lankaa layhjaksi. Ei ne kuitenkaan tykkään siitä." Lankaa kului 55 grammaa ja säärystimet vopivat 12-vuotiaalle säihkysäärelle.

Mallin mukaan

Lauantaiaamuna Poika pyöri ympyrää, eikä keksinyt mitään tekemistä. Ehdottelin kaikki mahdolliset legon rakentamiset, dinosaurusleikit, piirtämiset, mutta mikään ei innostanut. Itse korjailin sinisen huivini viimeisiä kerroksia (huomasin edellisen postauksen jälkeen, että olin lukenut ohjetta huonosti ja tehnyt pahan virheen). Heitin sitten enemmän vitsinä, että suunnittele äitille huivi. No Poikahan teki työtä käskettyä.

Huivin värit olivat sen verran hauskat ja tuo poikittaisuus myös, joten oli pakko toteuttaa suunnitelma. Lankakorista sattui vieläpä löytymään kaikkia tarvittavia värejä ja pääsin samalla eroon muutamasta SeiskaVeikan jämänöttösestä. Silmukoita 300, nelosen puikot, pituus 160 cm, leveys 14 cm ja lankaa meni 171 g.

Neuloessani Poika oli vielä sitä mieltä, että huivi oli minulle. Valmis työ vaihtoi kuitenkin omistajaa heti välittömästi ja Poika hoputti lankojen päättelyn kanssa. Oli ihanan aivotonta puuhaa ja valmistui nopeasti. Ja olen tyytyväinen lopputulokseenkin :-).

Viikonloppuna oli tosin tarkoitus neuloa kummitytön isosiskolle säärystimiä ja kangaspuutkin huhuilivat kutojan perään... Tästä tuli kuitenkin hyvä mieli.

So you think you can knit

Tälläiseenkin tempaukseen oli pakko lähteä mukaan. Innolla odotan omaa haastettani. Omaa lajia oli aluksi vaikea löytää, mutta luettuani kaikki kategoriat läpi päädyin kuitenkin Streetiin.

Tämän mytyn sain aamulla valmiiksi. Joku ehkä arvaakin, mitä siitä on tulossa. Palaan asiaan pingotuksen jälkeen. Pian on luvassa pitkästä aikaa myös kudontatyö. Olen jo saanut lengat puolattua ja ensimmäiset viisi senttiä kudottua. Sukkasatoonkin on jo yksi tilaustyö suunniteltu ja ihan just hyppäämässä puikoille. Muutkin suunnitelmat alkavat hahmottua.

Kiitokset taas kaikille mukavista kommenteista! Pahoittelen, etten ole ehtinyt kirjoitella tänne mitään - työ haittaa tällä hetkellä elämässä tärkeämpiä asioita :-).