Tänään oli nuorimman veljentyttöni kastepäivä. Tästä kolmannesta tuli myös kummityttöni aivan yllättäen (toki olen sen jo muutaman kuukauden tiennyt ja iloinen yllätyshän tuo oli).Olen molemmille isosiskoille tenyt tilkkupeitot, eikä nuorimmaistakaan voinut jättää ilman. Onneksi raivasin askarteluhuoneeni Pojan syntymäpäiviä varten ja samalla sain kaivettua myös ompelukoneeni esille kaiken rojun alta. Askarteluhuoneen ideahan tietysti olisi se, että pääsisi ompelemaan ja väkertämään aina, kun siltä tunttuu, mutta käytännössä se on toiminut seilaavan tavaran varastona. Satunnainen ompeluinnostus on laantunut huonetta raivatessa.
Päätin yrittää pärjätä kaapista löytyvillä materiaaleilla mahdollisimman pitkälle. Tilkkuilua harrastava naapurissa asuva ystävä tuli auttamaan kankaiden valinnassa ja pääsin pikaisesti työn alkuun. Leikkasin 12 eri kankaasta 30cm x 30cm neliöitä, jotka leikkasin yhdekssän osaan (kannatti vaihtaa leikkuriin uusi terä). Sekoitin tilkut ja ompelin ne yhteen neliöiksi (tässä vaiheessa yleensä joku ymmärtämätön tulee pyörittelemään päätään ja ihmettelemään, onko tässä mitään järkeä :-) ). Peittoon tuli osin samoja kankaita kuin on isosiskojen peitoissa, mutta kaikki ovat ihan erilaisia. Pojan mielestä peitossa oli liikaa kankaan sävyjä ja häntä ilmiselvästi häiritsi tuon lapsikuvioisen kankaan silppuaminen.
Tilkkupinnan kokoaminen on hauskaa puuhaa, mutta minulla tuppaa homma aina jäämään tikkausvaiheeseen. En ole vielä harjoitellut riittävästi käsintikkausta, vapaakonetikkaus ei onnistunut näin suurelle työlle (ainakaan tällä aikataululla). Minulla on tapana tikata suoria viivoja ompeleiden mukaan. Nyt se tuntui kuitenkin liian kulmikkaalta. Onneksi löysin ompelukoneestani loivaa aaltoa tekevän koristetikkauksen ja sillä sain hakemaani vaikutelmaa. Kaikki materiaalit löytyivät lopulta omista varastoista, mikä on oikein iloinen asia. Kankaita on kuitenkin vielä moneen tilkkupeittoon...
Olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Ylitin itseni myös pakkaamalla kaikkien tyttöjen lahjat (isommilla oli synttärit samaan syssyyn) kauniisiin paketteihin ja kaikille oli jopa kortitkin... Oli mukavaa ommella pitkästä aikaa ja nyt täytyykin yrittää pitää ompeluinnostus vireillä. Ideoita on vaikka kuinka ja paljon.
12 kommenttia:
Tulipa siitä kaunis peitto.
Ihana peitto!
Voi kun olisikin paikka jossa ompelukone voisi olla aina esillä, tulisi edes silloin tällöin tartuttua muihinkin ompeluksiin kuin housunlahkeiden lyhentämiseen :-/
Nätti peitto!
Simplesmente maravilhosa!! Adorei os tecidos encontrados, o forro achei bárbaro com esse tipo de "costura".
bjinhos
OOOOHHH mikä ihana tilkkupeitto
Kiitos kommenteista!
Nyt iskikin pienoinen ompeluinnostus, en vaan ole päässyt innostusta pidemmälle :-)
Erittäin kaunis peitto, minulle ei vaan auennut, että miten on mahdollista koota eri kokoisia ja mallisia paloja noin tasaisesti yhteen. Taidetta!
Kävinpäs viimein kylässä luonasi! Oletpa vaan aikas taitava tekijä, ihaillen katselin viimeisiä luomuksiasi. Työtahtisikin on ihan kadehdittava, itseltä kun syntyy sukka silloin, pusero tällöin:) Nyt odottaa nätti vaaleanpunertavan kirjava pehmeä villalanka marraskuussa saapuvaa pikkuneitiä, pitänee pistää puikoille että saa rauhassa tehdä.
Kiitokset vierailustasi ja toivotuksistasi. Tästä taas ponnistetaan, ylöspäin!
Puuhakasta syksyä, kuulaita päiviä ja hämärtyvien iltojen tunnelmaa toivotan sinulle!
Iloisia uutisia KYH-arvonnoista! Käypä vilkaisemassa blogiani! :)
Kaunis peitto. tuta tekniikkaa en ole koskaan kokeillut ja nyt pistän sen korvan taa, jos seuraavaan peittoon muistaisin kokeilla.
Siitä tuli hieno! Se tikkaus kiinostaa. Kerro lisää pe-kahvilla.
Olipas kiva malli! vähän aikaa kesti ennen kuin kolahti ja nyt jo suunnittelen omalle kangaskaapille menoa, vaikkei olisi aikaa laisinkaan! Kiitos kivasta blogista!
Lähetä kommentti