Jotain valmistakin

Hiihtoloma tuli ja meni. En hiihtänyt, mutta en myöskään tehnyt ihan niin paljon käsitöitä kuin olin suunnitellut. Jotain kuitenkin :-)

Jos Poika esittää joskus kaikenlaisia vaatimuksia, niin isäni on vähintäänkin yhtä vaativa. Pyysi jo joululahjaksi (äitin kautta tosin) uutta pipoa. Helppo nakki (tai näin ainakin luulisi). Pipon pitäisi olla vuoritettu, kun liki neljäkymmnetä vuotta vanha vuoritettu pipo oli sanonut sopimuksensa irti. Äitini oli tuon edellisen pipon tehnyt ja käyttänyt vuorikankaana omia alushousujaan.

Malliksi valitsin Jacques Costeaun ja langaksi nurkissa pyörinyttä SeiskaVeikkaa. Silmukkamäärän kanssa oli hieman hakemista, mutta blogeja selailtuani päädyin 100 silmukkaan. Vuoritus hieman arvelutti, mutta ajattelin markkinoida kaupasta ostettavaa kypärämyssyä vuoriksi. Neuloin pipon ja latoin sen joulupakettin (päättelemättömänä kuitenkin, jos vaikka joutuisin sitä muokkaamaan vielä).

Pipo osoittoutui hieman kireäksi ainakin, jos oli tarkoitus laittaa vuorikin. On kuulemma oikein sopiva syksyyn ja kevääseen, mutta ei koville pakkasille. Jos kuitenkin saisi sellaisen vuoritetun pipon. Lupasin neuloa uuden isommalla silmukkamäärällä.

Jacques Costeau II lähti liikkeelle 120 silmukalla. Otin sen hiihtolomalle mukaan sovitettavaksi. Mittailin ja sovittelin ja neuloin varmuuden vuoksi vielä vähän lisää. Aloitin kavennukset, kun reunaa oli 27 cm. Se olikin sitten liikaa. En kuitenkaan purkanut pipoa vaan ompelin pysyvän käänteen pipon reunaan ja ajattelin, että se ainakin olisi lämmin. Ehdotin isälle uudelleen kypärämyssyä vuoriksi. Jos siihen kuitenkin saisi kiinteän vuorin.

Ei siinä sitten muu auttanut kuin kysellä äitiltä sopivia alushousuja vuorikankaaksi. Hieman kulahtaneeet pitkikset olivat mukavan tuntuista ja riittävän venyvää kangasta, joten ne päätyivät vuoriksi. Onneksi oli käytettävissä kaksi lahjetta, sillä ensimmäisestä vuoripiposta tuli taas liian kireä. Toista sitten sovittelin ja ompelin ja sovitin ja ompelin, kunnes isä oli tyytyväinen lopputulokseen. Siinä vaiheessa alkoi aika olla kortilla ja täytyy tunnustaa, että vuorin kiinnittäminen pipoon jäi äitin hommaksi. Samoin kuin kuvan ottaminenkin.

Ja sitten pakkaset loppuivatkin :-).

Toinen hiihtolomaprojektini oli kirjoa veljentyttöjen lapasiin Hello Kitty kuviot. Kirjontamallin löysin Suden silmukoista. Kiitos siitä! Jotenkin kuvittelin silmukoitten jäljittelemisen olevan nopeampaa. Mutta on vain tunnustettava, että lapasen neulominen on nopeampaa kuin koristeleminen. Toistaiseksi on valmiina puolitoista Hello Kittyä ja harkitsen vakaasti toisen parin kirjomisen unohtamista. Tai sitten on jatkettava harjoituksia, jos vaikka homma nopeutuisi vähitellen. Voitteko muuten kuvitella, että minulla on kuusi lapasta ja yhdestä puuttuu peukalo? Siis yksi peukalo!