Väriterapiaa: vihreää ja violettia

Vihreä näyttää kuvassa vähän liian siniseltä. Oikea väri on aika keväinen.


Seuraavan osan piti olla punainen, mutta värit eivät sointuneetkaan yhteen haluamallani tavalla, joten pitää kaivella varastoista muita vaihtoehtoja.

Sielu janoaa keltaista, joten täytyy tässä joku päivä lähteä kudeostoksille.

Ensimmäistä kertaa

Tässä neuleessa ja kuvassa on paljon asioita, jotka tein ensimmäistä kertaa:

• raglapuseron
• neuloin englanniksi
• päätelin puseron melkein heti sen valmistuttua (meni seuraavalle päivälle)
• myös lapsi on ihka ensimmäiseni

Lanka on varastoissa parikymmentä vuotta odotellutta Cotton Light -lankaa (Lammy, 50% puuvillaa 50% akryyliä). Muistikuvissani lanka oli paljon ärtsymmän vihreää, mutta kun kaivoin ne esille niin totesin värin olevan ihan kiva. Pojalla on tällä hetkellä vihreä kausi meneillään, joten lanka sopi senkin puolesta kuin nenä päähän.

Sain Marialta lainaksi The Knitter's Handy Book of Sweater Patterns -kirjan ja sen ohjeilla neuloin puseron. Muutamassa kohdassa meinasi mennä sormi suuhun, mutta niistäkin selvittiin. Vaikka teinkin mallitilkun ja laskin sen avulla tiheyden, oli käsialani varsinaista työtä tehdessä tiukentunut. Jouduin siis purkamaan ensimmäisen version, kun totesin, ettei se mahdu lapselle päälle. Lopullinen versio on vielä aika reilu, mutta mielummin niin päin. Lankaa kului 303 grammaa. Samasta pussista löytyi ko. lankaa myös valkoisena ja ajattelin siitä neuloa pitsisen neuletakin. Onneksi lähipiirissä on myös tyttöjä.

Väriterapiaa turkoosilla

Nyt, kun olen villasaalit saanut kudottua, hyppäsin poppanapuihin. Väriterapia jatkuu yhä. Tällä kertaa oli vuorossa yksi ehdottomista lemppariväreistäni eli turkoosi. Kuteet kannoin puiden viereen jo alkuviikosta, mutta tänään vasta sain aikaiseksi aloittaa kutomisen. Edellisestä poppanakutomisesta on sen verran aikaa, että minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, miten paljon kudetta menee. Suureksi pettymyksekseni huomasin, että kudetta menee paljon oletettua vähemmän. Tämä olisi yleensä kaiketi iloinen asia, mutta kun tavoitteenani on yrittää päästä varastoista eroon, niin se ei ollutkaan.

Kudoin n. metrin pituisen pätkän 40 cm leveään mustaan kalalankaloimeen. Kudetta meni n. 300 g (täytyy laskea tarkemmin huomenna). Ajattelin ommella tästä itselleni jonkinlaisen kassin. Useampi kaveri kävi katsomassa työtäni tänään ja kaikkien kommentti oli "Onpas se sun värinen". Huomenna voisi tehdä jotain vähemmän mun väristä.

Nappihullun tunnustukset

Minkä tiikeri raidoilleen voi?
Pääsiäsenä kävin perinteisellä kirpparikierroksella Äitimuorin kanssa ja mukaan tarttui useampi pussillinen nappeja. Eilen kävin Marimekon Ysmyssä ja sieltäkin raahasin useamman pussillisen nappeja. Kaveri tuumasi vieressä, että nappejahan aina tarvitaan. Mulla niitä on jo reilusti yli oman tarpeen. Nappikokoelmaani ei enää voi laskea vaan se täytyy punnita. Enkä edes raaski käyttää niitä. Olen kuin Tuutikki, joka tasaisin väliajoin levittelee nappinsa, ihailee niitä ja laittaa takaisin purkkiin (mulla niitä purkkeja on jo neljä isoa ja kaksi pientä).


Kuvan ottamisen jälkeen innostuin järjestelemään napit värin mukaan (ei oo muuten helppoa!). Nyt on iso neliskanttinen peltilaatikko jaettu pakasterasioihin. Jossain vaiheessa loput. Sitten otan taas lisää kuvia ja toivottavsti saan tehtyäkin näistä jotain. Olen monesti suunnitellut tilataideteosta, johon napit ompelisin kiinni sillä ajatuksella, että tarvittaessa siitä voisi napsia niitä irti. Tästä nappimäärästä tulisi tosin tilataidetta isompiinkin tiloihin.

Loppuihan se viimein

Villasaaliloimi on vihdoin kudottu. Vaikka lopussa alkoi into hiipua, lopputulokset ovat oikein onnistuneet. Kudoin kaikkinensa neljä täysimittaista saalia ja yhden lyhyen pätkän, joka sopii vauvan vaunupeitoksi. Yhtään enempää loimesta ei olisi tullutkaan, kuten kuvasta näkyy.

Täytyy tunnustaa, että olen usempana päivänä levittänyt saalit pöydälle ja vain ihaillut niitä. Onnistuivat paremmin kuin osasin odottaa.
Nyt on vielä edessä hapsujen pyörittely. Hoksasin vasta Harmoniaa viimeistellessäni, että tilkkuleikkuri on mitä mainioin väline hapsujen tasoittamiseen. Nopeasti ja näppärästi saa samanmittaiset langanpäät, jotka on helppo pyöritellä. Toimii ainakin alkusolmujen ja tutkainten tasoittamiseen. Saalien väliin olen kutonut muutaman heiton saalin vaihtumiskohtaan ja sen avulla saa leikattua ihan suorat hapsut.

Lankavarastot tosin eivät tuntuneet hupenevan juuri ollenkaan. Mutta en ihan heti näin mittavaan urakkaan aio ryhtyä ;-)

Laitan saaleista vielä lisää kuvia, jahka ovat aivan valmiita.

Pääsiäisen sukkasatoa

Mies sai vihdoin osansa puikkojen heiluttamisinnostuksestani. Neuloin Hjertegarnin Bamboo-langasta hänelle ihan perussukat. Bamboo on todella pehmeää ja sitä oli mukava neuloa (60% villaa superwash, 25% bambua ja 15% polyamidia, 50 g 200 m, puikot 2,5 - 3). Lanka on myös erittäin riittoisaa. Ostin varmuuden vuoksi neljä kerää ja ajattelin, että miehen sukkiin menee reilu kerä kumpaankin ja lopuista saan neulottua pojalle sukat. Jäljelle jääneestä kahdesta kerästä taitaa neuloa melkein kahdet pienen ihmisen sukat.

Miesten perussukat Bambusta: 72 silmukkaa, joustin 2 o 2 n, perinteinen vahvistettu kantapää, lyhyehkö sädekavennus. Koko n. 42, langasta olisi riittänyt vielä muutama sentti, joten kahdesta kerästä tulee 44/45 koon sukat.

Seuraavaksi puikoille pääsi Nordian kanta-asiakaskorista saatu keltainen Silja (80% villaa ja 20% nylonia). Olen neulonut viime aikoina niin monet perussukat, että näihin piti kokeilla jotain erilaista. Pitsikuvio tuli omasta päästä, mutta varmasti joku on tällaisenkin yhdistelmän jo aiemmin keksinyt. Lepotilassa pitsikuvio näyttää ihan aaltopahvilta ja siksi nämä ovatkin aaltopahvisukat.

Naisten aaltopahvisukat: 64 s, mallineule: 1. krs 2 o 2 n, 2. krs 2 o takreunoistaan yhteen, lk, 2 n, 3. krs 2 o 2n, 4 krs lk, 2 oikein yhteen, 2 n. Kantapää perinteinen vahvistettu. Pitsikuvio jatkuu jalkapöydällä. Sädekavennus.Seuraavaksi ajattelin neuloa ainakin yhdet sukat Kaikki puikoissa -hyväntekeväisyystempaukseen.

Kukkia kummitytölle

Kummityttö täytti vuosia ja sai lahjaksi kukkaisen kevätpipon.

Olen virkannut pipon jo joululomalla, kun kädet eivät suostuneet olemaan tekemättä mitään.
Fiksuna ihmisenä aloitin virkkamisen alareunasta ja sen vuoksi koon kanssa oli hiukan hankaluuksia. Alunperin ajattelin, että pipo voisi olla itselleni, mutta totesin sen valmistuttua, että se on minulle aivan liian tiukka. Tälläinen päätä myötäilevä malli ei muutenkaan sovi tällaiselle pienipäiselle ihmiselle.

Mutta söpön kummitytön päässä pipo näytti oikein somalta ja tyttökin oli ilmeisen tyytyväinen lahjaansa. Onnea on kummityttö, joka arvostaa kummitädin käsitöitä. Ja taas on yksi keskeneräinen työ saatu valmiiksi ja maailmalle. Lanka on kaapista löytynyttä Seitsemän veljestä -lankaa punaraitaisena.

Viimeinen villasaalikin on vihdoin valmis. Lointa on vielä hieman jäljellä ja ajattelin siihen vielä kutoa niin pitkälti kuin pystyn. Ensi viikonloppuna olisi viimeistään tarkoitus ottaa työt pois puista ja silloin näkee, mitä niistä tuli. Nyt alkaa vähän jännittää. Tajuntaan kiirii myös tietoisuus siitä, että kierrettäviä lankoja on ihan hillitön määrä... Pitää yrittää tsempata itsensä pyörittelemään ne nyt saman tien.

Yhden yön nuttu

Olen joskus kuullut, että kyllä hullu saa olla, muttei yllytyshullu. Taidan kuitenkin kuulua viimeksi mainittuun ryhmään. Päätin ex tempore neuloa lapsuudenystävän vauvalle nutun tuliaisiksi. Harmikseni kutsu vierailulle kuului odotettua aikaisemmin ja sain pistää puikot todellakin viuhumaan. Illalla kahdeksalta aloitin ja aamulla kymmenen jälkeen piti olla jo liikenteessä. Äitini tuumasi jossain vaiheessa iltaa, ettei usko nutun valmistuvan ajoissa ja siitäkös sain lisäpontta yritykselleni.

Vauhtia hieman hidasti se, että valmista mallia ei ollut saatavilla ja jouduin soveltamaan viimeisimmän Suuren Käsityö lehden ohjeita. Muutamassa kohdassa jouduin purkamaan muutaman rivin, mutta kaikkinensa työ sujui sutjakkaasti. Kolmen aikoihin yöllä alkoi silmiä jo hieman painaa ja oli pakko jättää hihan pyöriöt odottamaan aamua. Sain palaset valmiiksi ennen lähtöä ja kasasin nutun kahvin juonnin ja seurustelun lomassa. Vähemmällä vauhdilla viimeistely olisi ollut hieman parempi, mutta kaikkinensa lopputulos oli oikein kelpo. Nutun saajan äitikin oli tyytyväinen siihen, että se ei ollut vaaleanpunainen.

Neuloin kaikki kappaleet perinteisesti erikseen ja huomasin, että näin pienessä vaatteessa saumat tuntuvat helposti kovin paksuilta. Seuraavan nutun (jos sellaiselle joskus tarvetta tulee) aion neuloa mahdollisimman pitkälle ilman saumoja. Tällä kertaa oli pakko mennä totuttujen kaavojen mukaisesti. Nuttu on n. kokoa 68 ja siihen meni 67 grammaa Circulo Classic -lankaa (merseroitu puuvillalanka), puikot 3,5.

Mutta sainpahan tehtyä. Lälllälää, Äiti!

Onkohan se sittenkin rakkaus?

Punasävyinen saali on hyvällä alulla eli melkein puolessa välissä. Lankoja pyöritellessäni nimesin saalin Karpaloksi, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että se onkin Rakkaus. Osasyynä saattaa olla se, että tämä saali menee mahdollisesti häälahjaksi. Tosin tämä saali on kaikkein eniten minua (vaikka siinä onkin yllättävän paljon pinkkiä) ja voi olla, etten raaski siitä luopua. Kutominen on ollut aika hidasta, kun langanpätkät ovat todellakin omista ja muiden varastoista kerättyjä nyssyköitä ja raidoista tulee sitten hyvin kapeita. Toisaalta tässä on ehtinyt nautiskella ja makustella värejä ja miettiä, mikä raita tuleekaan seuraavaksi.

Loimen ilkimys ei vain osoita loppumisen merkkejä. Eli alan henkisesti valmistautua siihen, että ainakin joku pätkä pitäisi vielä siitä rykäistä. Sopisikohan vauvalla tyylikkään harmaa sävy? Pieni vauvanpeitto siitä saattaisi tulla ja kun ei nyt ole näköpiirissä vauvoja, niin en oikein haluaisi tehdä siitä selkeästi sinistä tai punaista. Mutta jos ensin tämä Karpalo-Rakkaus loppuun.


Pojan toivomuslista kasvaa ja muuttuu päivittäin, enkä tahdo oikein perässä pysyä. Pehmometeoriitti on nyt kuitenkin valmistunut. Aloitin toisesta navasta 12 silmukalla ja tein lisäyksiä säteittäin (käänteinen sukan sädekavennus) kuusi kertaa. Väliin neuloin kymmenen kerrosta ja sitten sädekavennus toiseen napaan. Täytin pallon kavennusten loppuvaiheessa ja päättelin kiinni. Aloitukseen jäi myös reikä, joka piti kuroa umpeen. Sitten palloon ommeltiin muutama kovera nappi ja monta kuoppaa pelkällä langalla. Poika oli ensi sitä mieltä, että meteoriitti oli liian suuri tai liian pieni. Mutta hetken päästä se olikin juuri sopiva. Tänään oli mukana hoidossa ja tälläkin hetkellä on unikaverina (piti käydä ryöstämässä se, jotta sain kerrokset laskettua). Lähikuva on Pojan ottama.

Viimeistä viedään

Viimeinen villa saali on nyt aluillaan. Tämän työnimenä on Karpalo. Jos laskelmani pitävät paikkansa, pitäisi loimen loppua tähän. Jos ei, niin siitä ehkä tulee lyhyempi vauvan vaunupeitto. Tai erittäin lyhyt kaulaliina. Onneksi jätin tämän saalin viimeiseksi, sillä värit inspiroivat ja antavat voimia. Varastojen tyhjennyskampanja on sujunut kohtuullisesti. Olen tosin ahkerasti kolunnut myös kavereiden varastoja. Siniseen saalin ostin neljä 50 g:n kerää kahta erisävyistä vaaleansinistä tehosteväriksi. Niistäkin taisi jäädä puolet käyttämättä. Lankoja olisi vielä ainakin kahteen tai kolmeen saaliin. Mutta ne saavat odottaa aikaa tulevaa. Vähän epätoivoiselta silti vaikuttaa tämä varastojen loppuun käyttäminen.

Eilen tuli taas todistettua, etteivät lapset tarvitse mitään erityisiä leluja. Saumurilankojen puolista sai Poika aikaan kaksi valomiekkaa, sinisen ja vihreän. Hän sai naapurinsedältä vielä pienen led-avaimenperän mukaan ja sen kun kiilasi korkilla puolan sisään, valo loisti kuin aidossa valomiekassa konsanaan. Samainen setä jaksoi antaa Pojan auttaa linnunpönttöjen rakentamisessa ja siinä samalla valmistui laiva ja törmäilyautoaitaus. Taisi naulojen hakkaaaminen olla kaikkein hauskin leikki aikoihin. Samalla saattoi äiti rauhassa keskittyä kutomiseen. Kiitokset Sedälle!

Tiskikukkia

Pari iltaa sitten kävin lukemassa muita käsityöblogeja ja huomasin, että neulotut tiskirätit ovat suurinta huutoa. Ajatus ei vieläkään innosta minua, mutta muistin, että pari vuotta sitten sain Amerikan tuliaisina juuri sellaisen. Sain pelkän rätin ja kehotuksen selvitää, miten rätti oli neulottu.

Sunnuntaiaamun ratoksi kaivoin tiskirätin esille ja aloin miettiä, miten se oli tehty. Aika nopeasti tuo hahmottui. Oma lankani oli esimerkkiä hieman ohuempaa, joten jouduin lisäämään silmukkamäärää.
Seuraavaksi sain jännittää langan riittävyyttä, mutta se riitti juuri ja juuri. Yllä olevassa kuvassa vihertävänruskea on malli ja pastellinsävyinen oma tuotokseni.

Kukkamallin ideana on se, että se näyttää somalta (?) kupissa tiskipöydällä. Amerikkalaisella kotirouvalla on tietysti näitä kymmenittäin ja hän vaihtaa aina rättiä käytettyään uuden ja kuivan kuppiin. Märkä rätti ei kuivu moneen päivään, jos sen noin asettelee. Mieheni ilmoitti heti, että meillä ei tuollaisia oteta käyttöön ja täytyy tunnustaa, että minäkin suosin mikrokuituliinoja.

Iloa tuotti kuitenkin se, että sain selvitettyä,miten rätti on tehty ja sain mielestäni aikaan jopa alkuperäistä kauniimman lopputuloksen ;-)

Edit joulukuussa 2009: Ohje on vapaasi käytettävissä. Jätäthän kuitenkin kommentin, niin näen, miten paljon ihania tiskikukkia Suomessa liikkuu :-).

Pyöreä tiskirätti Ameriikan malliin

Kokeilulankani löytyi lankakorin pohjalta eikä minulla ole aavistustakaan, mitä se on. Se on puuvillalangaksi paksuhkoa (ehkä jotain 7-veikan paksuutta). Mallissa oli vielä paksumpi lanka.
Puikot nro 4 (kaksi sukkapuikkoa riittää mainiosti). Halkaisija n. 25 cm.

Työ neulotaan aina oikein lyhennetyin kerroksin,

Luo 20 s.
1. krs Neulo kaikki silmukat oikein (tämä on nurja puoli lopullisessa työssä)
2. krs Neulo 5 o, langankierto, 13 o (vasemmalle puikolle jää 2 silmukkaa neulomatta). Käännä työ.
3. krs Neulo kaikki 19 s oikein
4. krs 5 o, lk, 12 o ( 4 s jää neulomatta). Käännä.
5. krs 18 s o
6. krs 5 o, lk, 11 o ( 6 jää). Käännä.
7. krs 17 o
8. krs 5 o, lk, 10 o (8 jää). Käännä.
9. krs 16 o
10. krs 5 o, lk, 9 o (10 jää). Käännä.
11.krs 15 o
12. krs Päättele viisi silmukkaa. Neulo kaikki loput 20 silmukkaa oikein.
Aloita mallikerta alusta.
Viimeisessä lehdykässä päättele kerroksella 12 kaikki silmukat.
Kiristä kukan keskusta aloituslangalla ja ompele sillä ensimmäinen ja viimeinen terälehti yhteen.

Lehdyköiden määrä riippuu langan paksuudesta ja käsialasta. Mallikappaleessa niitä oli 14, omassani 15. Pujotin aloituslangan sisäreunaan jo työn loppuvaiheessa, niin sain sovitettua lehdyköiden määrän sopivaksi. Mallissa oli 15 silmukkaa. Ennen langankiertoa 4 s, 4 langankiertoa ennen päättelyjä ja pääteltiin 4 silmukkaa. Lyhennettyjä kerroksia oli siis 4. Voisin kuvitella, että ohuemmalla langalla voisi olla 25 s, 6 s ja 6 lk.