Harmaa-valkoista saalilointa on vielä jokunen metri jäljellä ja tarkoituksenani olisi tuhota lankavarastoja kutomalla niitä mutkalle. Kaivoin lapsen huoneen vaatekaapista villalankalaatikkoni. Kauhukseni totesin, että laatikoita olikin kaksi. Olin täysin unohtanut puolet varastostani. Tosin olen aivan vakuuttunut siitä, että ainakin matonkudekerät lisääntyvät säilytyksessä. Aina, kun kurkkaan matonkudearkkuuni, siellä on aivan uusia pieniä keriä...
Ensimmäisenä mutkalle pääsivät muutama vuosi sitten Käsityön ystävien poistomyynnistä ostamani sini-vihreät langat. Minun pitäisi välttää poisto-, alennus-, ystävä- tai mitä tahansa myyntejä, joista saa tavaraa muka edullisesti. Kaapin perukoille ne päätyvät ja sinne unohtuvat vuosiksi. Ja jostain kumman syystä kaapista löytyvät langat eivät koskaan ole yhtä ihania kuin kaupan hyllyillä koreilevat uudet kerät.
Työn alkuun päästyäni alkoi rantakivikko rakentua ja pääsin puoleen väliin. Loppumatkan voikin sitten jo miettiä seuraavaa saalia. Nämä ovat ykkösosoitteettomia, joten nyt on hyvä aika mennä naimisiin tai täyttää pyöreitä lähipiirissäni.
2 kommenttia:
Onnea uuden huovan tekoon! Niitä pitää aina olla varastossa.
Tällä istumisella taitaa varastoihin tulla kolme saalia. Rantakivikko on melkein valmis. Muut langat eivät tällä hetkellä puhuttele ihan hirveästi, mutta eiköhän niistäkin jotain tule. Pitäisi kaivaa sinisävyiset Floricat jostain (kun vaan muistaisi, mihin nurkkaan nekin on tungettu). Uutta lankaa en osta kuin pakon edessä ;-)
KIITOS kannustuksesta!
Lähetä kommentti