Mökille

Jossain vaiheessa viime keväänä sain istuttua kangaspuidenkin ääreen. Asukastalolla oli kaunis kaitaliinaloimi ja kotoa löytyi yllättäen sopivaa pellavalankaa siihen. Tai ei se ihan suoraan ollut sopivaa, mutta kaksinkertaisena oikein passelia. Kaksinkertaisella langalla kutominen on kuitenkin vähän tylsää, kun eivät ne langat koskaan tulee samaan tahtiin sukkulalta. Päätin sitten pyörräyttää langat rukin kautta kaksisäikeiseksi ja sain aikaan aivan loimen paksuista lankaa. Vihreää pellavalankaa oli 300 grammaa ja liinasta tuli aikalailla 180 cm pitkä. Eli juuri sopiva mökin ruokapöytään.

Tarkoitus oli blogata tästä kaitaliinasta jo sen valmistuttua. Sillä tapahtuipa kerrankin sellainen ihme, että tein sen valmiiksi siltä istumalta, kun löysin sen puista irrotettuna asukastalolta. Harvoinpa pääsee tällaista tapahtumaan. Siinä vaiheessa kevättä ilta hämärtyi kuitenkin sen verran aikaisin, että en saanut kuvia otettua. Kuvat antoivat odottaa itseään monta kuukautta, mutta loppukesästä viimein tuli sekin homma hoidettua.

Isä rakensi jo viime kesänä mökille uuden huussin ja äiti pyysi virkkaamaan verhon huussin ikkunaan. Tarkoitus olikin virkata se KYHinä, mutta syystä tai toisesta jäi tekemättä. Tartuin asiaan uudestaan tänä kesänä ja tällä kertaa sain verhon valmiiksikin. Ostin alkukesän Espanjan reissulta paikallisen reunapitsilehden (Muestras y Motivos) ja sieltä löytyi tämä kukkamalli. Kukan olisi voinut kääntää toisin päin, niin olisivat kasvaneet alhaalta ylös, mutta kun asia tuli mieleen vasta verhon valmistuttua, saavat nyt tällä kertaa olla roikkuvia kukkia. Lankana on lankalaatikosta löytynyt virkkauslanka, jota kului n. 70 grammaa.

Huussissa kuvaaminen oli myöskin haasteellista, kun ulkona oli valoisaa ja sisällä pimeää. Valokuvaaminen onkin yksi käsityöharrastuksen haasteellisimmista osioista. Siihenkin sain onneksi apuaja viime viikonlopun valokuvauskurssilta. Mutta se onkin jo toinen tarina.