Olin reilu viikko sitten neulomassa Kristiinan pyöreän pöydän ääressä. Koska en ollut aiemmin hänen uudessa kodissaan käynyt, niin pitihän jotain tupaantuliaisia keksiä. Keksimisestä piti tällä kertaa tosin huolen Anu, joka kaivoi asukastalon "Saa ottaa"-laaristä tämän ihanan tiikerikankaan. Minun huima käsityöllinen osuuteni oli ommella tiikerikangas ja pohjakangas tyynyksi. Operaatio tapahtui tavoilleni uskollisesti juuri ennen vierailua. Tyynykin oli siinä vaiheessa vielä ostamatta, joten jouduin ompeluhommiin ennen kuin pääsin neulomaan. Mutta mukavaa oli ja katti pääsi arvoiseensa kotiin.
Olen täällä yrittänyt hiljakseen myös saada keskeneräisiä ja tekemättömiä töitä pois. Kävin yli vuosi sitten kerätyn Puolen vuoden -laatikon kimppuun (tarkoitus oli silloin tehdä laatikkoon laitetut valmiiksi tai hävittää puolen vuoden sisällä, mutta kuka näitä niin tarkkaan laskee). Apua koetokseen sain hyviltä ystäviltäni ja laatikosta katosi jokunen kangaspala sekä valmistui kahdeksan kestohedelmäpussia ja kaksi huovutettua pikkulaukkua.
Toinen laukuista sopi täydellisesti ystäväni Virpin asustukseen ja hän sai sen omakseen. Taru sai omakseen sinisen laukun, joka jäi siinä hötäkässä kuvaamatta. Anu sai tällä kertaa tyytyä kahteen hedelmäpussiin. Samalla kerroimme Anun kanssa tyynynompeluksestamme ja näytimme Kristiinan blogissa ollutta kuvaa. Virpi huudahti yllättyneenä "Toi on mun yksi kymmenestä!". Hän on päättänyt luopua joka päivä kymmenestä itselleen tarpeettomasta tavarasta ja oli laittanut tiikerikankaan Saa ottaa -laatikkoon. Samanlainen päätös ei olisi ollenkaan huono täällä meilläkään. Paljon tosin on erilaista tavaraa lähtenyt, vaikkei ihan päivittäin kuitenkaan.
Tämän vuoden tavoitteena onkin päästä eroon tarpeettomista tavaroista, jotka vain vievät fyysistä ja henkistä tilaa. Tervetuloa taltuttamaan tavarakaaosta kanssani!
