Ystävyyttä ja avunantoa

Ovikello soi tamperelaisessa lähiössä.
"Moi! Mä oon Tintti. Olinko tänne tulossa?"
"Joo, Kiva tavata. Mä oon K. Käy peremmälle."
"Kiitos."
"Mun mieheni on kerinyt sulle kerän jo valmiiksi. Ajateltiin, että tuo nojatuoli voisi olla sopiva paikka."
"Joo. Kiitos. Hei!"
Istun nojatuoliin ja ryhdyn neulomaan. Siinä sitten jutellaan niitä näitä enimmäkseen neulomisesta ja lankavaraston koosta, vähän kesälomasta ja elämästä. Puolen tunnin kuluttua homma on valmis, kiitän ja lähden jatkamaan matkaani.

Mitä tapahtui?

Neulojamme Tintti (jossa on 12,5 % laihialaista) yritti neuloa oman vyyhdillisensä Lai-la-lai Yarnzin lankaa ihan loppuun asti. "Saan tästä vielä yhden mallikerran", ajattelin ja pistelin menemään. Päättelykerroksen langankulutus vaan pääsi yllättäämään Enkä millään viitisnyt purkaakaan, joten lähdin selvittämään, löytyisikö samaa lankaa keneltäkään.

Lanka oli kerholankaa eikä sitä ollut värjätty kuin kolme vyyhtiä. Yksi löytyisi Oulusta ja toinen Tampereelta. Parhaaksi onneksi olin juuri mökkeilemässä Tampereen lähistöllä, joten otin reippaasti yhteyttä vyyhdin omistajaan.

Ja kyllähän neuloja neulojaa ymmärtää. Onneksi auttaa myös hädässä. Koska en mitenkään osannut arvioida tarvitsemaani lankamäärää, ehdotin, että tapaisimme ja neuloisin hänen vyyhdistään huivin loppuun. Monia mutkien ja mietintöjen jälkeen, neulojaystävä kutsui minut kotiinsa neulomaan. eikä edes halunnut mitään korvausta käyttämästäni langasta. Jäin vain palveluksen velkaa. Nyt vain odotan, milloin pääsen tekemään vastapalveluksen.

Huivi on siis Holden shawlette (ravel-link) ja lanka Lai-la-lai yarnzin  SuperSock. Kahdeksan grammaa käytin kaverin vyyhdistä eli huivilla on painoa 108 grammaa. Päättelykserrosta lukuun ottamatta huivi on nopea tehdä. Tämä on KYH#13 ja sekin urakka alkaa olla voiton puolella.

Huivin sai syntymäpäivälahjaksi ystäväni tytär, joka on Pojan kanssa saman ikäinen (joskus puhun tyttöystävästä, mutta en Pojan kuullen. Muuten saan kestää pahimmanlaatuisen kiukkukohtauksen). Hän on kovasti ihaillut äidillensä tekemiäni huiveja ja kämmekkäitä. Joskus on jotain salaa käyttänytkin.

Kaikki tämä vaiva kannatti ehdottomasti nähdä, kun katseli, miten tyttö istui koko illan huivi tiukasti harteillaan, huokaili ja silitteli. Värikin oli täydellisen ihana.

Kiitos K Tampereelta!