Suurta urheilujuhlaa

EM-kisat on kisattu sekä jalkapallossa että yleisurheilussa. Jalkapalloa sentään katsoin, yleisurheilua kuuntelin toisella korvalla parina päivänä. Varsinkaan jälkimmäinenn ei herättänyt mitään suuria tunteita.

Mutta sitten alkoi mieletön polkeminen Ranskan maalla. Enpä minä ole Tour de Francea yhtään seurannut, mutta sitä ahkerammin olen osallistunut Tour the Fleece -tempaukseen Ravelryssä. Polkupyöräkisojen ajan kehrääjät ympäri maailmaa polkevat rukkejaan ja pyörittävät värttinöitään, kukin omia tavoitteitaan jahdaten.

Olen vuoden verran halunnut oppia kehräämään. Olen ihaillut taitavien kehrääjien kädenjälkiä ja ihalillen katsellut heidän meditatiivista rukin polkemista ja värttinän pyörimistä. Kova on ollut kaipuu tähän joukkoon. Värttinänkin hankin hyvien neuvojen ja opastuksen kera, mutta homma on jotenkin tuntunut kovin tahmealta ja vaikealta.

Siksi yllätin myös itseni ilmoittautumalla Tour the Fleeceen mukaan. Ainoa oma tavoitteeni on kehrätä (salaa toivoin, että oppisin vihdoin kehräämään). Tilasin itselleni Etsystä toisen värttinänkin ihan vain siksi, että se on niin kaunis. Päätin, että joka päivä kehrään edes vähän. äätin, että saan ihan alusta asti kehrätä kauniita ja värikkäitä kuituja.

Aloitin urakan uuden värttinän mukana tulleella testikuidulla, joka on Teeswateria. Vähitellen homma alkoi sujua ja sain koko kuidun kehrättyä ja siitä tuli ihan langan näköistä. Millään en olisi malttanut jättää kehräämistä kesken ja kertaaminenkin oli pakko aloittaa, vaikka tiesin, etten ehdi tehdä sitä loppuun ennen hammaslääkäriin menoa (onneksi hammaslääkärikin oli hieman myöhässä).

Olin jo tarttumassa seuraavaan ihanaan kuituun. Vanhemmassa värttinässä oli kuitenkin kiinni talvena aikana siihen söheltämäni liila lanka ja anopille piti vaan nopeasti näyttää, mitä teen. Yhtäkkiä koko talven takunnut kuitu alkoi soljua sormien välistä ja lankaa syntyä. Päätin selättää tämän riitapukarini ja kehrätä siitäkin lankaa. Annoin itselleni luvan heivata sen heti, kun alkaa tökkiä.

Millään en olisi malttanut laskea värttinää käsistäni ja kehräsinkin aina, kun vain oli sopiva hetki. Välillä toki lanka katkesi ja värttinän kärki onkin ihan mustana, kun se monen monta kertaa uppoutui Miehen kotitalon sammalnurmeen. Kotiseutukierroksellekin piti värttinä ottaa mukaan ja ainoa hetki, kun ehdin muutaman kierroksen pyöräyttää, oli Hiidenvuoren laella. Upeat olivat maisematkin.

Ja siitä tuli lankaa! Yksin se ei kummoiseenkaan projektiin riitä, mutta eiköhän sille joku kaveri jostain löydy. Lankaa on 30 grammaa ja 95 metriä, mikä on mielestäni aika hyvä saavutus tässä vaiheessa.

Parasta kuitenkin koko hommassa on se, että olen ihan innoissani kehräämisestä. Se on tuntunut kivalta ja koko ajan on hymyilyttänyt. Touria on vielä kaksi viikkoa jäljellä, mutta olen oman tavoitteeni jo saavuttanut: olen löytänyt kehräämisen ilon.  Yhä vain hymyilyttää.