Ree-vitamiini

Ystävällinen kanssaneuloja tilasi minulle viime syksynä paidallisen verran ihanan turkoosia Wollmeisea. Olin kuullut langan ihanuudesta, mutta koska en ole milloinkaan päivysten aikaan koneella, on se jäänyt tilaamatta. Puolisen vuotta etsin sille sopivaa mallia Ravelryn tietokannasta. Vähän väliä törmäsin D-Vitaminin ja joka kerta sen näkeminen ihastutti.

Päätin siis uskaltaa käyttää aarteeni tähän malliin. Hieman epäilin, miten etukappaleiden lärpäkkeet asettuisivat, kun muotoa ja ulottuvuutta löytyy reilusti omastakin takaa. Hyvän lopputuloksen varmistamiseksi tein jopa mallitilkun ja aloitin neulomisen. Hyvin pian totesin mallitilkun valehdelleen minulle. Varsinainen käsialani oli tiukempaa kuin mallitilkussa ja jouduinkin vaihtamaan puikot suurempiin (3,5 mm -> 4,0 mm). Vaihdos kannatti eikä yläosaan tarvinnut tehdä muutoksia. Ylhäältä aloitettavat puserot ja neuletakit ovat siitä hyviä, että niitä voi koko ajan sovittaa ja varmistella, että koko on oikea.

Lanka on Wollmeisen 100% merinoa ja sitä oli todella mukava neuloa. Tuntuma oli puuvillamainen, mutta minähän pidän puuvillasta ja sen neulomisesta. Hihojen erottamisen jälkeen mallissa on lyhennettyjä kerroksia, joiden sijoittumista jouduin hieman miettimään. Onneksi lähipiiristä löytyi mallin hetkeä aiemmin neulonut ystävä, joka neuvoi pahimpien karikoiden yli.

Välillä neuloin hihat täysimittaisiksi, kun villatakissa pitää mielestäni olla täysimittaiset hihat. Olen sen verran kuumaverinen, että en ymmärrä lyhythihaisten villavaatteiden käyttötarkoitusta. Langan riittävyys mietitytti myös kovasti, mutta se olikin hyvin riittoisaa. Tässä vaiheessa jo tiesin, että saan neuloa takista sen pituisen kuin haluan.

Tässä mallissa  silmukat lisääntyvät hurjasti helmaa kohti ja sovittaminen alkoi olla aika haasteellista. Kun olin saanut ohjeen mukaisen kerrosmäärän täyteen, siirsin silmukat apulangalle, jotta pääsin sovittamaan paremmin. Tässä vaiheessa lipareet jäivät töröttämään tissien päälle ja paikalla ollut raati antoi tuomionsa: 20 cm lisää pituutta. Jatkoin siis helmaa ja tein lisäyksiä saman kaavan mukaan. Viimeiset kerrokset olivat pitkiä kun nälkävuosi ja välillä meinasi into loppua kesken. Neuloin kuitenkin sinnikkäästi yhteensä kymmenen reikäriviä, mallissa taisi olla vain neljä. Sitten siirsin taas kaikki silmukat apulangalle ja totesin, että mitta on hyvä. Lanka olisi riittänyt vieläkin pidemmälle ja sitä kului kaikkinensa 547 grammaa.

Vielä tässä vaiheessa etukappaleiden reiluus tuntui vielä aika hurjalta. Mutta tämänkin työn kohdalla sain todeta, että pingotus tekee ihmeitä. Käytin pingottamiseen ensimmäistä kertaa tammikuussa hankkimiani pingotusrautoja ja ne olivat todella hyvät. Rautojen avulla takkia pystyi siirtelemään ja venyttelemään tasaisesti alustalleen ennen nuppineulojan kiinnittämistä. Hihat vaikuttivat ensiksi liian pitkiltä, mutta asettuivat käytössä juuri sopivalle korkeudelle. Neuletakki pääsi pingotuksesta suoraan kevätjuhlaan ja olen pitänyt sitä todella paljon kuluneen parin viikon aikana.

Tästä tuli kertaheitolla uusi lempivaatteeni. Villa on juuri sopiva materiaali alkukesän epävakaisille keleille. Se lämmitään, muttei kuitenkaan hiosta. Jos ohitsesi kävelee maireasti hymyilevä rouvashenkilö, nokka hieman ylpeydestä pystyssä ja turkoosit helmat liehuen, voit nykäsitä hihasta ja moikata. Se olen varmastikin minä :-)