Änkyrä lippis

Eipä lopu täällä tekeminen. Siitä pitävät ystävät huolen ja esittävät toiveita ja ideoita toteutettavaksi. Työkaveri ilmeisesti totesi, että olin virkannut jo riittävän monta patalappua ja ehdotti kesähattujen virkkaamista kummilapsilleen. Tai ehdotti ensin yhden hatun virkkaamista ja sen nähtyään halusi niitä lisää.

Tämä Vihainen lintu -Lippamyssy on itseasiassa viimeisin tästä sarjasta. Poika on kuulemma todellinen pelin fani ja haluaa kaiken mahdollisen lintukrääsän, mitä näköpiirissä on. En ollut ihan hirvittävän innostunut tästä toiveesta ja taisin ensin jopa kieltäytyä. Haaste jäi kuitenkin muhimaan päähän ja päätin siihen tarttua. Aluksi suunnittelin virkkaavani ihan suoran perusmyssyn, mutta työn  edetessä hoksasin, että lippa olisi kiva ja siitä tulikin Lippamyssy. Lankana tässä on Muskat, joka oli vähän tylsää virkattavaa, kun säikeistyy niin helposti. Lippamyssy täytyy vieläpä virkata hieman liian pienellä koukulla, että siitä tulee riittävän napakka ja lippa pysyy kuosissa.

Myssyn virkkaaminen oli helppo nakki. Varsinainen pohtiminen alkoi, kun mietin, miten saan kuvan toteutettua. Jämälankapussista löytyi sopivia jämälankoja palasten virkkaamiseen ja mallia piti katsoa vähän väliä. Ei siitä ihan täydellinen tullut (tästä kertoo myös se, että Poika ei alkanut vaatia itselleen samalaista). Saajansa on kuitenkin hyvin tyytyväinen ja pitää lippiksestänsä todella paljon. Tavoite saavutettu!

Kaikki kuitenkin alkoi tästä valkoisesta myssystä. Pienelle tytölle piti saada klassinen kesähattu ja tämä Shell Brimmed Cloche täyttää vaatimukset. Tähän löytyi lanka ja sopiva koristenauhakin omista varastoista. Hattuun meni kerä Tallinnasta ostettua Cotton-lankaa. Kuvaustaustaksi sain Aranda-tutkimusaluksen, johon kävimme kesäkuun alussa tutustumassa Pojan ja hatun tilanneen ystäväni kanssa.

Koska valkoinen hattu oli niin soma, pyysi ystäväni virkkaamaan toisenkin. Tämän saaja on jo sen verran iso, että haluaa ihan itse päättää, mitä päällensä laittaa. Toiveena oli vaaleanpinnki hattu tummansinisellä nauhalla. Ainoa lankavaihtoehto, mikä tähän hätään löytyi oli Cotton Bamboo, joka oli tällaiseen hattuun vähän turhan löperöä lankaa. Tämäkin säikeistyi helposti, mutta soma hattu tästä kuitenkin tuli. Nyt voi neitokainen hienostella kesäreissuillansa.

Nyt alkaa ranne vähitellen huutaa apua, kun olen virkannut niin paljon. Nämäkin hatut ovat KYHäilyjä #3, #9 ja #12. Laskin, että yli puolet kyhäilyistäni on virkkauksia. Vielä saa ranne hetken kestää. Kunhan saan nää KYHit pois, niin sitten neulon ihan rauhassa jotain isompaa.

Kesäkukkia

Osallistun nyt jo kolmatta kertaa KYHäilyihin ja vuosien saatossa olen oppinut, että joukkoon täytyy laittaa muutamia pienen pieniä töitä. Muuten voi tulla tuska ja ahdistus kaikkien aloitettujen loppuun saattamisessa. Kun ei kuitenkaan mitään ihan turhanaikaista viitsi kuitenkaan tehdä, niin pitää miettiä sellaisia töitä, joille löytyy loppusijoituskohde melko varmasti.

Päätin siis virkata tänäkin vuonna setin Lasikukkia. Äiti on jo pitkään toivonut itselleen settiä, mutta on toistaiseksi jäänyt ilman. Lupasin tämänvuotisen KYHäilyni jo hänelle (tarjosin toista vielä keskeneräistä työtä, mutta sille hän ei ainakaan vielä lämmennyt).

Mutta meinasi äiti taas jäädä näppejään nuolemaan, kun sain sovittua tapaamisen mökkipaikkakunnalla asuvan hyvän ystävän kanssa. En ehtinyt tehdä hänelle mitään muuta tuliaista valmiiksi, joten nappasin viinilasimerkkisatsin ja sidoin sen kukkakimpuksi. En ihan heti kertonut hänelle, mitä ne ovat. Viisaana naisena hän kuitenkin aika pian keksi, mikä on kukkien käyttötarkoitus ja sen lisäksi muutaman muunkin. Kukkasetistä löytyy jokaiseen asuun sopivan värinen kukka sormukseksi.

Eikä äitiäkään voinut osattomaksi jättää, joten virkkasin hänellekin oman satsin. Muutama pitää vielä virkata, että saan täyteen kaksi tusinaa kukkia. Sopivat eriväriset langat vain loppuivat kesken. Painoakin yritin arvioida, mutta se tuntuu aika mahdottomalta. Pitää varmaan ottaa merkit kauppareissulle mukaan ja punnita hedelmävaa'alla. Tämä on n yt KYH#18 ja tilanne on tällä hetkellä 23 aloitettua ja 9 valmista. Muutama työ on viittä vaille valmis ja muutamalle on deadline. Jospa tänä vuonna saisin urakan loppuun kunnialla.

Rentouttavaa kesää kaikille!

Tunnista omasi

Kuten varmaan monella muullakin mökillä Suomenmaalla, on meidän mökin oven pielessä monen monta eriväristä ja erikokoista muovikenkää. Vaikkeivat ne olekaan kovin esteettisiä, ovat käyttökelpoisimpia mökkikenkiä ikinä. Pahaksi onneksi olemme isäni kanssa onnistuneet valitsemaan itsellemme samanväriset kengät. Kokoero ei ole suuri, mutta ainakin isäni mielestä tuntuva. Vähän väliä yritämme lähteä liikkeelle väärissä kengissä.

Helpottaakseni eloamme päätin virkata omiin kenkiini kukkakoristeet, jotta ne erottaisi heti kättelyssä. Virkkasin kukkien taakse ketjusilmukkaketjut, jotka pujotin kenkien reikien läpi ja ujutin kukan lenkistä. Saas nähdä, kuinka pitkään ne pysyvät nätteinä tässä Suomen suvessa. Olen eilisestä jo muuttanut KYH-listaani moneen otteeseen ja nämä ovat nyt KYH#21. Arvioisin näihin kuluneen jämälankaa noin 20 grammaa.

Erittäin runsasta hyttyskantaa lukuun ottamatta juhannussää on ainakin täällä Hämeessä ollut mitä mainioin. Toivottavasti muualla Suomessa sää on hellinyt yhtä lailla.

Aurinkoista juhannuksen jatkoa kaikille!

Juhannuseväät

Toiset pakkaavat juhannuksen viettoon makkaraa, uusia perunoita, juomia ja herkkuja. KYHäilijä pakkaa mukaan riittävästi lankaa, koukkuja ja puikkoja. Vähän olen myöhässä aloitusteni kanssa, mutta suunnitelmia ja vaihtoehtoja on enemmän kuin allelistatut. Katsotaan, kuinka monta kertaa mieli vaihtuu seuraavan kolmen päivän aikana...

Onneksi ainakin valoa riittää tähän touhuiluun!

KesäYönHullutus 2012
Valmiit/Aloitetut: 6/15

KYH#1 Tytön bolero 1.6. / 9.6
KYH#2 Tyynen patalaput 2.6.
KYH#3 Shell Brimmed Cloche taaperolle 4.6. / 5.6.
KYH#4 Kukkahattu 4.6. /
KYH#5 Koristossut vauvalle 5.6. / 6.6.
KYH#6 Millan mato 7.6. /
LYH#7 Kukkakoristeita 9.6. / 18.6.
KYH#8 Kaa'na shawlette 10.6. /
KYH#9 Shell Brimmed Cloche tytölle 11.6. / 18.6.
KYH#10 Prinsessakakku 11.6.
KYH#11 Webble wobble cowl 12.6. /
KYH#12 Änkyrä-lippis 14.6. / 18.6.
KYH#13 Holden 16.6. /
KYH#14 Lohtupeittopaloja 19.6.
KYH#15 Salarakas 20.6. /
KYH#16 Ruokakori
KYH#17 Tiskikukkia
KYH#18 Huussin verho
KYH#19 Viinilasimerkkejä
KYH#20 Leikkiruokaa
KYH#21Tyynen patalaput
KYH#22 Palmikkokämmekkäät

KYH#23 Koristossut vol. 2

Kukkis

Tämä malli syntyi vähän vahingossa. Taisi olla viime vuoden jämistely, johon virkkasin ikivanhasta villasekoitteesta baskerin (yhä vain se epätoivoinen yritys saada omaan päähäni sopiva päähine). Baskeri ei kuitenkaan näyttänyt omassa päässäni kauhean kivalta, joten se hautautui käsityökorin pohjalle.

Viime vuoden lopulla baskeri pulpahti esille ja ompelin siihen muutaman kukkasen koristeeksi. Kaverini kokeili myssyä kerran köydessään ja se sopi hänelle todella hyvin. Hän lähti kotiin myssyn kanssa.

Seuraavan kerran tavatessamme hän kertoi, että moni oli kysynyt höneltä ohjetta. Oli jopa tiedusteltu, saisiko siitä ohjeen Ullaan. Pitihän se ohje sitten kirjoittaa ja Ullasta sen löytää. Lankana on Ricon Creative cotton ja sitä kului 100 g. Kukat virkkasin Fiamond cotyomista ja sitä kului n. 10 g.

Toivottavasti joku muulin intoutuu virkkaamaan itselleen Kukkiksen eli Kukkahattutädin kesäbaskerin :-).

Kesän juhlavaatteet

Neuloin viime vuoden lopulla kummitytölle mekon ja ystäväni Anu pyysi neulomaan omalle tyttärelleen samanlaisen. Lykkäsi kassillisen lankojakin käteen. Tämä projekti ei mennytkään yhtä jouhevasti kuin tuo edellinen.

Malli on samainen Litlle Sister's Dress (ravel-link). Lankakassista löytyi sekalainen valikoima yksivärisiä puuvillalankoja, joista tein yläosan ja kirjavaa turkkilaista puuvillalankaa, josta tuli mekon helma (tätä lankaa löytyi onneksi omistakin varastoista). Ohjeesta poiketen tein helmaan käänteen enkä makkaroita. Mekosta tuli aika reilun kokoinen ja ensimmäisen sovituskerran jälkeen päätin tehdä helmaa vielä pidemmäksi, jotta mekko olisi käyttökelpoinen myös vuoden päästä. Saattaa mennä senkin jälkeen tunikana.

Ainoa pienoinen miinus tulee siitä, että kädentiet ovat aika reilun kokoiset. Pienellä tytöllä ei onneksi ole paljoakaan vilauteltavaa, mutta silti ne ovat vähän hassun näköiset. Omistajaansa eivät tuntuneet hihat häiritsevän ja vauhdissa oli todella vaikeaa kameran kanssa pysyä.

Seurakseen mekko sai boleron hieman vahingossa. Olen luvannut neuloa myös toisen ystävän tyttärelle boleron samaisesta turkkilaisesta langasta (en oikein osannut nähdä itseäni näin pastellisissa sävyissä). Aloitinkin taikaboleron neulomista yksissä illanistujaisissa. Hetken neulottuani alkoi aloitus näyttää liian isolta. Purin sen ja aloitin uudelleen pienemmällä silmukkamäärällä. Käsiala taas tiukentui jossain vaiheessa ja bolero olikin liian pieni. Onneksi sattui olemaan samaa lankaa kuin mekossa, joten käyttäjä löytyi eikä tarvinnut toistamiseen purkaa.

Piti sitten neuloa toinen täsmälleen samanlainen bolero ja tämä onkin tämän vuoden KYH#1. Valitettavasti en saanut kaikkea kirjavaa lankaa käytettyä, joten siitä täytyy vielä jotain keksiä. Tällä hetkellä suunnitelmissa on neuloa siitä tiskirättejä, mutta ei ihan nyt heti. Mekko painaa 286 g, pieni bolero 114 g ja isompi bolero 148 g.

Kiitokset kommenteistanne Ree-vitamiiniini. En ole vieläkään saanut pöljää ilmettä pois kasvoiltani.

Ree-vitamiini

Ystävällinen kanssaneuloja tilasi minulle viime syksynä paidallisen verran ihanan turkoosia Wollmeisea. Olin kuullut langan ihanuudesta, mutta koska en ole milloinkaan päivysten aikaan koneella, on se jäänyt tilaamatta. Puolisen vuotta etsin sille sopivaa mallia Ravelryn tietokannasta. Vähän väliä törmäsin D-Vitaminin ja joka kerta sen näkeminen ihastutti.

Päätin siis uskaltaa käyttää aarteeni tähän malliin. Hieman epäilin, miten etukappaleiden lärpäkkeet asettuisivat, kun muotoa ja ulottuvuutta löytyy reilusti omastakin takaa. Hyvän lopputuloksen varmistamiseksi tein jopa mallitilkun ja aloitin neulomisen. Hyvin pian totesin mallitilkun valehdelleen minulle. Varsinainen käsialani oli tiukempaa kuin mallitilkussa ja jouduinkin vaihtamaan puikot suurempiin (3,5 mm -> 4,0 mm). Vaihdos kannatti eikä yläosaan tarvinnut tehdä muutoksia. Ylhäältä aloitettavat puserot ja neuletakit ovat siitä hyviä, että niitä voi koko ajan sovittaa ja varmistella, että koko on oikea.

Lanka on Wollmeisen 100% merinoa ja sitä oli todella mukava neuloa. Tuntuma oli puuvillamainen, mutta minähän pidän puuvillasta ja sen neulomisesta. Hihojen erottamisen jälkeen mallissa on lyhennettyjä kerroksia, joiden sijoittumista jouduin hieman miettimään. Onneksi lähipiiristä löytyi mallin hetkeä aiemmin neulonut ystävä, joka neuvoi pahimpien karikoiden yli.

Välillä neuloin hihat täysimittaisiksi, kun villatakissa pitää mielestäni olla täysimittaiset hihat. Olen sen verran kuumaverinen, että en ymmärrä lyhythihaisten villavaatteiden käyttötarkoitusta. Langan riittävyys mietitytti myös kovasti, mutta se olikin hyvin riittoisaa. Tässä vaiheessa jo tiesin, että saan neuloa takista sen pituisen kuin haluan.

Tässä mallissa  silmukat lisääntyvät hurjasti helmaa kohti ja sovittaminen alkoi olla aika haasteellista. Kun olin saanut ohjeen mukaisen kerrosmäärän täyteen, siirsin silmukat apulangalle, jotta pääsin sovittamaan paremmin. Tässä vaiheessa lipareet jäivät töröttämään tissien päälle ja paikalla ollut raati antoi tuomionsa: 20 cm lisää pituutta. Jatkoin siis helmaa ja tein lisäyksiä saman kaavan mukaan. Viimeiset kerrokset olivat pitkiä kun nälkävuosi ja välillä meinasi into loppua kesken. Neuloin kuitenkin sinnikkäästi yhteensä kymmenen reikäriviä, mallissa taisi olla vain neljä. Sitten siirsin taas kaikki silmukat apulangalle ja totesin, että mitta on hyvä. Lanka olisi riittänyt vieläkin pidemmälle ja sitä kului kaikkinensa 547 grammaa.

Vielä tässä vaiheessa etukappaleiden reiluus tuntui vielä aika hurjalta. Mutta tämänkin työn kohdalla sain todeta, että pingotus tekee ihmeitä. Käytin pingottamiseen ensimmäistä kertaa tammikuussa hankkimiani pingotusrautoja ja ne olivat todella hyvät. Rautojen avulla takkia pystyi siirtelemään ja venyttelemään tasaisesti alustalleen ennen nuppineulojan kiinnittämistä. Hihat vaikuttivat ensiksi liian pitkiltä, mutta asettuivat käytössä juuri sopivalle korkeudelle. Neuletakki pääsi pingotuksesta suoraan kevätjuhlaan ja olen pitänyt sitä todella paljon kuluneen parin viikon aikana.

Tästä tuli kertaheitolla uusi lempivaatteeni. Villa on juuri sopiva materiaali alkukesän epävakaisille keleille. Se lämmitään, muttei kuitenkaan hiosta. Jos ohitsesi kävelee maireasti hymyilevä rouvashenkilö, nokka hieman ylpeydestä pystyssä ja turkoosit helmat liehuen, voit nykäsitä hihasta ja moikata. Se olen varmastikin minä :-)

Kadonneet viikot

Huomasin juuri, että on melkein kolme viikkoa edellisestä postauksesta. Elämä on ollut kovin kiireistä viime aikoina, eikä aikaa ja energiaa ole tänne asti riittänyt. Nyt on kuitenkin alkanut loma ja aikaakin toivottavasti riittää käsitöiden tekemiseen ja niistä kertomiseen.

Kaikesta kiireestä huolimatta tai ehkä siitä johtuen, olen kuitenkin saanut yhtä ja toista tehtyä ja osan jopa valmiiksi. Jokunen aika sitten esittelemäni vauvan koristossut herättivät lähipiirissä ihastusta ja niitä piti sitten tehdä lisää. Pinkit tossut menivät työkaverin sukulaisvauvalle. Hän kysyi, virkkaisinko sellaiset ja lupasin, jos hän ostaisi langat. Seuraavana päivänä tuli lankojen kanssa töihin ja toi tullessaan pari ylimääräistä kerää vaivanpalkaksi. Olipas mukavaa, kun ei tarvinnut käydä ainaista keskustelua sopivasta korvauksesta. Tossut olivat kuulemma ihastuttaneet saajansa lähipiiriä, mikä ilahduttaa kaikkein eniten.

Jämäkuu meni omalta osaltani aika harakoille, kun en saanut juuri mitään valmiiksi. Pari keskeneräistä työtä jäi laatikon pohjalle pyörimään. Pelastavana enkelinä toimi kuitenkin äitini, joka vei mennessään 900 grammaa jämälankoja. Pelottavaa kuitenkin on se, että siinä eivät ole likimainkaan kaikki jämälankani.

Tänäkin vuonna olen ilmoittautunut mukaan KesäYönHullutukseen. Turkoosit tennarit ovat KYH#4. Niiden kanssa otin aikaa, kuinka kauna yhden parin tekemiseen menee. Siihen menee vähän yli kolme tuntia (viimeistely vie yllättävän kauan), ainakin keskellä yötä. Taas touhotin kaikkea epäoleellista, kun tossuilla oli deadline. Lankana molemmissa tossuissa on Catania ja yhdestä valkoisesta kerästä saa kahdet tossut. Värillistä lankaa kului yhteen pariin 20 grammaa (ohje).

Tänään alkoi maailmanlaajuinen Knit In Public -viikko, joka päätty ensi viikon sunnuntaina.  Itse otin varaslähdön eilen ja virkkailin Linnanmäellä. Mikä on erikoisin paikka, jossa sinä olet neulonut tai virkannut?