Kiitokset kaikille ihanille ystäville kuluneesta vuodesta!

On täällä käsitöiden blogistaniassa niin mukava olla.

Oikein hyvää ja neulokasta vuotta 2012!

t. Tintti

Pukinkontista

Joulupukki on ollut antelias myös minulle. Yllättäen aika monet lahjat liittyvät tavalla tai toisella käsityöharrastukseeni. Sain pari kaunista muistikirjaa, joista toisessa oli kannessa neulepintaa, lahjakortin lankakauppaan ja varmuuden vuoksi ostin itse itselleni vaihtopäiden säilytyspussukan. Ihanaa on saada myös muiden tekemiä käsitöitä. Tänä vuonna sain villasukat, itsetehtyä kuorintavoidetta, nappeja ja ihanan kirjaillun puseron. Viimeksi mainittu on äitini käsialaa ja minulla on useampi kirjottu paita ollut ahkerassa käytössä vuosien ajan.

Napit sain Anulta. Miten yllättävä värivalinta :-)

Pukinkontista löytyi myös lankaa, ettei vaan loppuisi kesken. Molempia olen pyöritellyt, mutta en ole tullut ostaneeksi. Tinde päätynee kauluriksi uuden talvitakkini kaveriksi (tulis vaan se talvi) ja Brisistä teen varmaan jonkun neuletakin. Malli on vielä hakusessa.

Kävin viimein tutustumassa Tampereella Lankaideaan, eikä sieltä voinut tyhjin käsin lähteä. Tämän ihanan langan valmistus on kuulemma lopetettu, joten enempää ei ole saatavilla. Arvelin kuitenkin saavani huivin neulottua yhdestä vyyhdistä.

Hopeasäikeen Pirre toi viimeisiin Viltamiin puodin pitäjille aivan ihanan väristä lankaa ja kysyin, olisiko sitä olemassa lisää. No olihan sitä ja sain vyyhdillisen eilen. Sukkalankaahaan tämä Hopeasäie Basic on, mutta en tiedä raaskinko siitä sukkia neuloa.

Yltiöpäisesti uhkasin lopettaa langan ostamisen jo marraskuun puolessa välissä. Sen jälkeen taloon on tullut lankaa 1,5 kg. Niinpä.... Ensi vuonna olisi tarkoitus pienentää varastoa vähän reilummin. Tänä vuonna se on kutistunut reilun kilon verran (tarkat lukemat tulevat heti alkuvuodesta, sillä täällä on vielä muutama melkein valmis työ, joka saattaa ehtiä tämän vuoden kirjanpitoon).

Kaikille oikein mukavaa äitini syntymäpäivää!

Äidille

Äiti osti viimeksi Helsingissä käydessään Villavyyhdistä vyyhdin KnitLob´s Lairin Väinamöistä.Väri on kaunis semisolidi Vadelma. Hän ilmoitti jo silloin, ettei tarvitse jouluksi ottaa omia käsitöitä mukaan, sillä saisin neuloa hänelle huivin kyseisestä langasta. Omat työkalut piti kuitenkin ottaa mukaan.

Jouluaamuna sitten asetuimme Ravelryn loppumattoman mallirunsauden ääreen ja ryhdyimme etsimään sopivaa ohjetta. Itse katselin sillä silmällä erityisesti c-kirjaimella alkavia ohjeita, sillä Ravelryn aakkooshaasteessa oli cee vielä tekemättä. Aikamme katseltuamme päädyimme Chandra-huiviin (ravel-link).

Ohjeessa oli käytetty paksumpaa lankaa, kuin mitä minulla oli, mutta metrimäärä näytti riittävän. Valittavana oli kolme kokoa ja valitsin kaikkein suurimmaan, jotta huivista tulisi riittävän iso ohuemmallakin langalla. Pidän hyvin paljon tällaisista huiveista, joisssa suurin työ tehdää heti alussa ja loppumatka onkin vain pelkkää laskettelua. Ensimmäisä kertaa neuloin sellaisen mallikuvion, jossa tapahtuu myös nurjalla puolella. Yllättäen huomasin, että kirjoitetun ohjeen seuraaminen oli helpompaa kuin kaavion.

Sain pitsireunan valmiiksi joulupäivänä. Onneksi, sillä tapananinpäivän aamuna, kun jatkoin neulomista, sähköt katkesivat. yllättäen. Vaikka oli jo päivä, niin hämärää oli joka tapauksessa. Suoran osuuden tekeminen onnistui hyvin ilman valoakin ja huivi valmistui vauhdilla, kun ei muutakaan tekemistä ollut. Sähkökatko kesti vain reilun tunnin, joten pitkään emme joutuneet siitä kärsimään. Toisin on ollut muualla. Sain huivin valmiiksi ja pingotukseen tapaninpäivän iltana. Lankaa kului 85 grammaa, joten se riitti vallaan mainiosti, eikä tarvinnut missään välissä jännittää langan riittävyyttä.

Yritin valokuvata huivia tiistaina, mutta tuuli oli vielä niin kovaa, ettei huivi pysynyt paikallaan. Seuraavana päivänä sain huivin paikoilleen äidin harteille ja valokuvattua kunnolla. Tämä on Hullun HuiviVuoden 21. huivi. En asettanut itselleni mitään tiukkoja tavoitteita huivimäärästä, mutta aikamoinen läjä niitä on tässä vuoden aikana syntynyt. Jos laskisin hihattimetkin lukuun mukaan, olisin saanut aikaan melkein huivin kahdessa viikossa. Ja huivihulluus jatkuu vaan, kun koko ajan löytyy uusia ihania malleja.

Rauhallista Rauhan-päivää!

Sukkia suvulle

Sukkasadon aikana en saanut kuin vaivaiset kaksi sukkaparia aikaan. Ei sukituttanut sitten yhtään. Eikä olisi sukituttanut senkään jälkeen, mutta menin tiedustelemaan veljen vaimolta, mitä itsetehtyä täti voisi laittaa joululahjapakettiin - Sukkia! Kaikille tytöille (hän mukaan lukien) sukkia!

Eipä siinä sitten muu auttanut kuin ryhtyä sukkia neulomaan. Ravelryn aakkoshaasteissa oli b-kirjain meneillään ja sitä kautta löysin Hannan hauskan Broken seed stitch -mallipinnan. Löysin Lankavakasta sopivan värisen kerän Regian Fjord-lankaa. Sen kaveriksi kaivoin omia ja -marian- Maija-varastoja.

Ensimmäisenä valmistuivat vaaleanpunaiset sukat. Niiden oli tarkoitus mennä vanhimmalle veljentytölle, mutta niistä tuli hieman liian isot. Väritykseltäänkin olivat sellaiset, että alkoivat kertoa haluavansa äitini sukkalaatikkoon. Ei auttanut muu kuin jatkaa tikuttamista. Malli oli onneksi sen verran helppo, että valmista tuli aika nopeasti, mutta samalla sen verran mielenkiintoinen, ettei tullut tylsistyminen matkan varrella.

Pienin veljentytöistä sai tutut junasukat. Paksummasta langasta tehtyinä, niistä tuli isommat. Saattavat olla vielä vähän liiankin isot, mutta parempi niin päin. "Makkarasukat" olivat ensimmäisenä toivelistalla, kun ovat kuulemma ainoat, jotka pysyvät jalassa.

Viimeiseeen isompaan sukkapriin ei riittänytkään Fjord-lankaa koko matkalle, mutta yhdistelin muista sukista ylijääneitä lankoja raidoiksi. Yritin harjoitella erilaisia langan yhdistämistapoja välttääkseni tuhannen langanpään päättelyn, mutta en oikein onnistunut. Jouduin kuitenkin pujottelemaan niitä hörhöttäviä langanpäitä ja lopputulos olisi ollut kauniimpi perinteisellä päättelyllä. Harjoitukset jatkukoot. Lankaa viiteen sukkapariin meni yhteensä 360 grammaa, joista 150 grammaa Fjordia.

Aika hyvä saavutus ihmiseltä, jota ei yhtään sukituttanut. Nyt en kyllä hetkeen aio neuloa yhden yksiäkään sukkia! Onneksi olen ollut sen verran kiltti, että löysin joulupaketistani tällaiset punaiset ihanuudet lämmittämään omia jalkojani. Kiitos!

Isälle

Lahjojen keksiminen isälle on aika haasteellista. Kun yritän kysyä, mitä hän mahdollisesti tarvitsisi, niin vastaus usein on: "Kaikkea on enemmän kuin tarpeeksi ja kaupasta saa sen, mitä tarvitsee." Äiti onneksi toimii vakoojana ja tuo minulle ideoita isälle sopivista lahjoista. Tällä kertaa äiti ehdotti, että virkkaisin isälle kalalangasta selänpesiminen.

Virkkaaminen ei oikein napannut, mutta koukkuaminen kyllä. Pesimen koukkusin kaksipäisellä koukkuamiskoukulla ympyränä (eipä tarvinnut ommella saumoja). Musta kalalanka meni edellä ja valkoinen tuli perässä. Ohjeita koukkuamiseen löytyy mm. Kauhavan kangasaitan sivuilta. Minulla ei ole kuin yksi kaksipäinen virkkuukoukku (5,0 mm) ja se oli lankaan nähden hieman liian suuri. Lopputulos on kuitenkin mukavan taipuisa ja epäilen, että kalalanka saattaa pesussa kutistua hieman. Päihin virkkasin lopuksi muutaman kerroksen kiinteitä silmukoita ja kädensijat myös kiinteillä silmukoilla. 15-säikeistä kalalankaa kului 89 grammaa.

Pidän itse kovasti koukutusta pinnasta. Se on niin ihanan eläväinen. Lopputulos saa onneksi unohtamaan tekemisen yksitoikkoisuuden.

Seurakseen koukuttu selänpesin sai Rantakoski Designsin Marlene Dietrich -pyyhkeen. Meinasin ensin ostaa Kekkosen kuvalla varustetun pyyhkeen, mutta sitten ajattelin, että isä ehkä kuitenkin mielummin kääriytyy Marleneen. Tyytyväinenhän tuo lahjaansa vaikuttaa olevan. 

Nyt voi vähitellen paljastella näitä tonttutouhujakin :-)

Hauskaa joulun jatkoa kaikille!

Iloista, ihanaa, herkullista, nautinnollista, rauhallista, hauskaa, rentouttavaa joulua!

Olkoon se juuri sellainen kuin haluat!

t. Tintti ja muut tontut

Hulluuskohtaus

Tässä taas jatkoa sarjaamme "En tee sitä, mitä pitäisi, vaan jotain ihan muuta",

Ostin jokunen aika sitten itselleni hihattoman kotelomekon. En kehtaa kuitenkaan näyttäytyä julkisilla paikolla hihattomissa asuisssa eikä vaatekaapista löytynyt mekkoon sopvia hihoja.

Olen jossain vaiheessa ostanut Vanhan sataman messuilta kolme vyyhdillistä (300 g) kauniin punakirjavaa Punta Yarnsin pellavalankaa. En tiedä mikä nuukuuskohtaus iski ostohetkellä, kun en ostanut sitä enempää, vaikka olikin tarjouksessa. Olen lankoja aina silloin tällöin ihaillut ja KYHiin ja KyJyyyn suunnitelmia tehdessäni kaivanut ne esille ja mietinyt, josko niistä saisi jotain. En ole keksinyt.

Kunnes sitten viimein välähti, että hihaton kotelomekko voisi saada hihat juuri tuosta langasta. Ainoa ongelma oli se, että älynväläys tuli taas viime tipassa. Keksin lauantaina, että haluan tehdä toisen Lady Kinan tiistain joulujuhlaan. Puoli päivää meni siihen, että löysin langat (siivoaminen on pahasta, kun tavarat eivät olekaan siellä, missä niiden muistaa olevan). Illalla kahdeksalta ryhdyin hommaan. Onneksi sain kannustusta ihanilta kanssaneulojilta Ravelryssä.

Fiilikset menivät laidasta laitaan; täydestä epätoivosta onnistumisen hurmaan. Ensin epäilin, että vaatteesta tulee liian pieni, sitten jännitin riittääkö lanka. Välillä tuntui siltä, että olisi tärkeämpääkin tekemistä ja aika pitäisi käyttää muuhun. Maanantai-iltana jakku oli valmis, langat pääteltynä ja nappi ommeltuna.

Onneksi jaksoin sinnitellä ja vaientaa järjen äänen. Tämä on ihana! Just sopivan kokoinen ja pituinen ja sopii täydellisesti kotelomekon kaveriksi. Neulottu pinta on kauniin moniväristä ja kiiltävää. Vaate tuntuu mukavalta päällä ja kuulemma näyttäkin hyvältä :-) Muttä ehkä yritän jatkossa saada älynväläykseni vähän aikaisemmin...

Nyt vielä hetkeksi joululahjojen pariin. Enää muutama päivä....

Sun in cold water

Tämä Sukka-Puffa kerä on jo jonkin aikaa pyörinyt käsityökorissa etsimässä omaa malliaan. Halusin tehdä siitä huivin, kun värit ovat niin ihanan vahvat ja raikkaat. Värjäyserän nimi onkin La Dolce Vita. Mallia vaan ei tahtonut millään löytää. Saajakin oli jo tiedossa ja aika alkoi loppua.

Sitten onneksi näin Ravelryssä TiiQ:n upean verenpunaisen huivin ja löysin mallini: Sun in cold water (ravel-link). Noudatin ohjetta aikalailla kirjaimellisesti ja aloitin virkkaamalla toooodella pitkän ketjusilmukkaketjun. Siitä ketjusta olisi poiminut silmukat melkein kahteen huiviin, mutta parempi näin. Innostuin taas niin tuosta pitsireunasta, etten malttanut laskea työtä pois käsistäni ja se valmistuikin aika nopsasti. Pistin aivot off-asennolle ja tein juuri niin kuin kaaviossa käskettiin. Mallikerran reuna oli selkeä, joten tasaisin väliajoin pääsi korjaamaan virheet muutaman silmukan purkamisella. TiiQ:n rullausvaroituksista huolimata neuloin huivin yläosan sileällä oikealla ja virkkasin reunaan rapuvirkkausta. Rullasihan se jonkin verran, mutta ei ihan mahdottomasti. Lankaa kului 77 grammaa ja neuloin huivin 5,0 mm pitsi-Addeilla.

Pingotus ei sitten sujunut yhtään ja olisin tehnyt sen uudestaan, jos aikaa olisi ollut. Kovasti toivon joulupukilta pingotussettiä, jos se vaikka auttaisi tässä hommassa. Isompi mattokaan ei olisi pahitteeksi, kun yksi huivin kulma olisi pingottunut pidellämmekin, mutta matto loppui kesken.

Sain kuitenkin lahjan valmiiksi ja pakettiin ja saaja kehui huivia kauniiksi. Kuvat eivät tällä kertaa millään tavalla tee oikeututusta huiville, se on luonnossa paljon kauniimpi. Auringonkaipuuni tuli esiin tässäkin työssä, kun mallin nimi on Aurinko kylmässä vedessä. Valoa odotellen...

Viikko aikaa!!!

EDIT: klo 11.15: Olen muuttanut blogin taustan. Näkyykö nyt paremmin?

Näy pimeässä!

Tämä syksy ja talvi (?) on ainakin täällä etelässä ollut hyvin pimeä. Tällä hetkellä tuntuu, ettei päivänvaloa juurikaan näe. Maanantai-aamuna istuttiin Pojan kanssa aamupalapöydässä kahdeksan maissa ja hän kysyi, miksi piti herätä keskellä yötä. Yöeläimeksi tässä itsensä tuntee. Olisi paljon mielummin karhu ja talviunilla. Tosin mahtavatkohan karhutkaan saada kunnolla unen päästä kiinni näillä keleillä?

Autolla ajaessani olen monta kertaa säikähtänyt yllättäen eteen tullutta jalankulkijaa. Tien pinnan kimallellessa sateen jäljiltä ja vastaantulijoiden valojen häikäistessä ei ole helppoa nähdä pimeinä kulkevia jalkamiehiä. Olenkin sitä mieltä, että kaikkien pitäisi kulkea heijastinliiveissä, niin että näkyisivät kunnolla. Koirilla ja lapsilla on usein heijastin tai heijastava puku päällä, mutta liian monet aikuiset unohtavat suojata itsensä. Autoilija ei näe sinua, vaikka sinä näkisitkin auton.

Siksi pyörittelinkin heijastinruusukkeita loistamaan pimeydessä. Nämä kaikki ovat lähteneet maailmalle ja toivottavasti ilahduttavat saajiaan. Olen jossain vaiheessa ostanut Prymin rosee-pitsin kudontakehyksen ja pääsin viimein sitä käyttämään. Heijastinnauhaa löytyy omista varastoista ja villalankaakin on muutama nöttönen. Kukkien pyöritteleminen sujui aika nopeasti. Työläin vaihe taisi olla hakaneulan ompeleminen. En ehtinyt punnita kukkia, mutta arvioisin niiden painoksi n. 10 grammaa. Taidan itse kuitenkin pitää enemmän virkatuista heijastinkukista.

Kiitokset mukavista kommenteistanne edelliseen postaukseen. Toivottavasti Blogger pian taas asettuu aloillen ja näyttää blogini kaikille kiltisti. Kertokaa, jos näin ei käy, niin alan kiusata ylläpitoa.

Viikon päästä päivä alkaa jo pidentyä!

Laiska Kati

Kuten niin monet muutkin, tein Laiska Kati -huivin aka Lazy Katy (Ravel-link). Suomenkielinen ohje on ollut Modassa (4/2011), mutta kuva on niin onnettoman huono, ettei huivista saa mitään käsitystä. Olinkin iloisesti yllättynyt, kun hoksasin että Ravelryssä monissa projekteissa pyörivän kauniin huivin ohje löytyy omasta lehtipinosta. Ohje ei ihan auennut ensimmäisellä lukemalla, mutta työn edetessä ymmärryskin kasvoi. Mutta  kertokaahan viisaammat, mitä reunasilmukalle pitää tehdä. Ohjeessa puhuttiin reunasilmukasta, mutta siinä ei mainittu, pitääkö se neuloa vai nostaa neulomatta. Ärsyttävää.

Nimen perusteella kuvittelin, että malli on poikkeuksellisen helppo laiskalle neulojalle, mutta ei se ollutkaan ihan ongelmaton. Muutamaan kertaan jouduin sovittelemaan silmukoita ja laskemista riitti. Olen monta pitsihuivimallia kuvaillut loogiseksi ja miettinyt, ovatko kaikki sellaisia. Tämä ei sitten ollutkaan looginen ja logiikkaa rakastavana yritin tehdä siitä sellaisen - huonola menestyksellä.  Välillä jouduin purkamaan pitkiä pätkiä, kun yritin sovitella kavennuksia kohdakkain. Olisi vain pitänyt seurata ohjetta ajattelematta yhtään mitään.

 Lopputulos on kuitenkin kaunis ja mieluisa. Lanka on ohjeen mukaista Regian Hand Dye Effect lankaa ja sitä kului 77 grammaa. Enpä muistakaan, milloin olisin viimeksi tehnyt mitään täysin ohjeen mukaan ja ohjeen mukaisella langalla. Vaihtelua tämäkin :-). Tämä on Hullun HuiviVuoden 18. huivi.

Pukin konttiin sujahtaa tämäkin huivi. Tällä tontulla kiireet jatkuvat, mutta onhan tässä vielä melkein kaksi viikkoa aikaa.

Hys hys

Tämä joulunalusaika on vähän huonoa tämän blogin pitämisen kannalta, kun on niin paljon kaikkea, mitä ei halua esitellä :-) Radiohiljaisuus tosin johtuu enemmän siitä, etten ole vain ehtinyt kuvata ja kirjoitella. Jotain pientä olen kuitenkin saanut valmiiksikin asti - uusi satsi tagua-avaimenperiä. Näitä on vaan niin mukava tehdä ja siemenet tuntuvat yhä vain niin hyvältä kädessä.

 

Maanantaina käytiin äitin kanssa Naisten joulumessuilla. Olikin hyvä messuilupäivä, kun ihmisiä oli aika vähän ja liikkuminen ja katseleminen kävi helposti. Oli myös kiva tavata kavereita, naapureita ja nettituttuja. Kaikkein hauskinta oli saada kasvot  heles inki -blogin ja Nauravan lampaan Juulille. Tulipahan pieni nöttönen villaakin ostettua, jos vaikka jossain vaiheessa saisi jatkettua kehräysharrastusta.

Löysin myös (ainakin omasta mielestäni) kivoja lahjoja elämäni miehille, mutta niitä ei parane täällä vielä estellä, ettei vaan mene yllätys pilalle.

Tänään käytiin Pojan kanssa viemässä pari lahjaa lähikirkolle annettavaksi vähävaraisten perheiden lapsille. Oli jotenkin niin sydäntäsärkevää ajatella, että jonkun pienen ihmisen joululahjatoive on lelu TAI kirja. Tämän kaiken jouluhäsellyksen ja tavararunsauden keskellä välillä unohtuu se, että kaikilla eivät ole asiat yhtä hyvin. Onneksi on lähipiirissä ihania ihmisiä, jotka muistuttelevat ja herättelevät auttamaan.

Tunnelmallista loppuviikkoa!

Punaista ja turkoosia

Kaikenlaista olen täällä tällä viikolla tohotellut, mutta mitään valmista ei ole tullut. Muutamat napit sain pitkästä aikaa pyöräytettyä, kun halusin antaa niitä pikkujoululahjaksi. Tein aiemmin millefioripötköt, joissa on pääkallo ja örkki, ja niistä riittää vielä nappiin jos toiseenkin - onneksi. On niiden pötköjen vääntäminen sen verran työlästä hommaa.

Poika teki jossain välissä tällaisen ihanan Marion. Kuvassa ei valitettavasti näy hieno M-kirjain lippiksessa. Lippiksen lipalle kävi huonosti, kun taittui ja murtui ja hukkui vieläpä päälle päätteeksi. Täytyy toivoa, että se löytyy vielä jostain sohvan alta. Eiköhän sen saisi liimattua niin, että pysyisi taas jonkin aikaa. Kateellisena aina seuraan Pojan tekemisen ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta. Hän vaan ryhtyy toteuttamaan ideoitaan ja on lopputulokseen aina tyytyväinen. Täytyy taas hankkia lisää massaa :-).

Jonkinasteisesta langanostamattomuuspäätöksestä huolimatta olen ostanut lankaa. Villavyyhdistä kävin hakemassa ihan varta vasten lankaa Miehen joululahjaa varten.  Vieläkin tuntuu oudolta ostaa lankaa jotain tiettyä käyttötarkoitusta varten. Ehdin aloittaa työn ennen kuin sain langoista kuvia otettua. Cascade 220 Superwash Sport on aivan ihanan tuntuista ja mukavasti neuloutuvaa lankaa. Mutta tästä lisää myöhemmin.

Eilen oli taas Silmä, pisto, tikki, takki -markkinat Tieteiden talossa. Annoin itselleni jo etukäteen luvan ostaa lakaa, jos sopivaa tulee vastaan. Ilun hyllyistä pisti heti silmää ihana turkoosi-punainen merino-kashmir-sukkalanka ja se oli pakko saada. Tästä tulee varmaan huivi jossain välissä. Oli vaan niin mun värinen (en ole siis ihan kokonaan muuttanut ostoskäyttäytymistäni).

Mutta jo toistamiseen tämän viikonlopun aikana ostin lankaa tiettyä ohjetta ja projektia varten. Järjestelin perjantai-iltana Ravelry-jonoani ja muistin taas ihanat Double Heelix -sukat. Omasta varastosta ei löytynyt sopivaa lankaparia ja tartuinkin heti Ilun HanDuo-tarjoukseen, kun sen huomasin. Kaikista vaihtoehdoista sai itse valita mieluisimmat kaksi ja päädyin tuttuun ja turvalliseen turkoosin ja petrollin yhdstelmään.

Neulomiset eivät ole oikein menneet putkeen. Molemmat työn alla olevat huivit ovat aiheuttaneet harmaita hiuksia ja päänvaivaa. Suurimmat ongelmat ovat toivottavasti jo takana päin.

Mukavaa sunnuntaita!