Tonttuperhe

Nyt niitä alkaa olla liikkeellä... Kurkkivat milloin mistäkin...

Saimme tänään mukavia vieraita kylään ja he toivat tuliaisiksi tällaisen ihanan tonttuperheen. Ajattelin, että joku voisi tästä vielä saada idean joulunajan askarteluihin. Tonttujen vartalo on tehtyä kahdesta villalankaletistä. Pää on massapallo ja huopakankaasta on leikattu lakki sekä tumput ja tossut. Kaulassa on rennosti solmittu villalanka.

Kiitos Pipsa ja Jussi!

Perus-Teet

Kesäisellä Tallinnan reissulla ostin Pima Cotton -lankaa veljentyttöjen boleroita varten. Koska en ollut katsonut ohjetta valmiiksi, minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, miten paljon lankaa moisiin tarvittaisiin. Ostin siis varmuuden vuoksi tarpeeksi lankaa, viisi kerää kumpaakin väriä. Bolerot nelottuani minulla oli jäljellä kolme kerää kumpaakin väriä ele enemmän kuin olin kuluttanut.

Päivittelin asiaa myös veljen vaimon kuullen ja hän kertoi, että nyt on tyttöjen keskuudessa muotia pitää lyhyttä t-paitaa esim. pitkähihaisen trikoopaidan päällä. Ehdotti, että voisin seuraavaksi tehdä sellaiset. Ajatus jäi muhimaan koko syksyksi.

Joululahjoja miettiessäni, muistin käymämme keskustelun ja lähdin etsimään sopivaa mallia. En vieläkään osannut yhtään arvioida, paljonko lankaa menisi yhteen t-paitaan, joten mietin erilaisia raidoitus- ja kuviointivaihtoehtoja. Ravelryn mallihausta löysin viimein Girl´s Summer Tee -ohjeen (Ravel-link) ja päätin kokeilla sitä. Aloitin pinkillä, kun ajattelin, että se on kasvoja vasten kivempi ja helmaan voisi sitten laittaa mustaa. Eipä tarvinnut jatkaa mustalla. Kolmestä kerästä tuli ihan kivan mittainen t-paita (yhä sillä ajatuksella, että laitetaan jotain muuta).

Toinen t-paita valmistui sitten samalla mallilla ja saman kokoisena. Tytöillä on sen verran vähän kokoeroa, että voivat pitää t-paitoja ristiin niin halutessaan. Muutin hieman ohjetta raglalisäysten osalta ja resoritkin ovat pidemmät sekä hihansuissa että helmassa. Paidat oli todella nopea neuloa, kun pääasiassa sai neuloa posottaa suoraa oikeaa.

Pitihän puseroihin vähän jotain väriäkin saada, joten virkkasin kukkakoristeet. Psykedelianapitkin sopivat tähän värimaalimaan täydellisesti. Koristeissa on hakaneulat, joten ne voi vaihtaa päittäin tai ottaa kokonaan pois, jos tuntuvat liialta.

Nyt on ensimmäiset vartavasten joululahjaksi suunnitellut neuleet valmiina eikä olla edes joulukuussa. Yritän koko ajan sulkea tietoisuudestani pois se seikan, että jouluun on enää vajaa kuukausi aikaa...

Iloista joulun odotusta kaikille!

Ei kahta ilman kolmatta

Ihastuin viime kesänä Mia Heikkisen Illyria-boleroon (Ravel-link) ja neuloinkin niitä veljentytöille kaksin kappalein. Malli on kaunis ja pidän pitsikuviosta kovasti.Näyttävyydestään huolimatta mallikuvio on helposti muistettava ja looginen. Neuloin tätä muutamassa neuletapaamisessa alkusyksystä, enkä muistaakseni joutunut purkamaan kuin pari riviä jossain välissä.

KyJy-töitä miettiessäni päätin tehdä kolmannenkin boleron samalla mallilla. Langaksi valikoitui jo jonkin aikaa lankakorissa majaillut Sirdarin Just Soya -lankaa. Sain sitä  jokunen vuosi sitten neljä kerää Salaiselta neuleystävältä ja se on siitä lähtien odotanut sopivaa käyttötarkoitusta. Boleroon meni 170 grammaa lankaa, kun en viitsinyt tehdä hihoista pidempiä. Hankalin vaihe oli saada vartaloaukosta sopivankokoista. Ompelin hihasaumat ensin liian pitkälle ja sain ährätä itseni boleroon, kun sovitin sitä. Hieman nolotti, kun asukastalolla juttukaverina ollut mukava nuori mies tarjosi apuaan pukemiseen. Purin saumoja hieman, ja nyt saan vaatteen päälle ilman apua.

Alussa tuskastelin kyllä langan laadun kanssa, kun solmuja oli vähän väliä. Laskin, että yhdessä 50 gramman kerässä oli ainakin kahdeksan solmua ja pätkät olivat välillä vain muutaman metrin pituisia. Olisin lähettänyt Sirdalle palautetta, mutta lankaa ei enää ollut valikoimissa, joten luovuin ajatuksesta. Ehkä totesivat sen huonolaatuiseksi ja lopettivat tuotannon. Lanka on pehmeää ja kivan tuntuista iholla, mutta uusien viskoosilankojen tapaan säikeistyi helposti neulottaessa.

Vähän on kesäinen asuste näille marraskuun keleille, mutta onpahan valmiina odottamassa ensi kesää. Säästän teidät tällä kertaa poseerauskuvilta, vaikka edellisen postauksen palaute olikin rohkaisevaa. Pitää varmaan hakea Huippiksen seuraavalle tuotantokaudelle  :-)

Kina

Tuli siis Shallotin kanssa kinaa, mutta onneksi se päättyi hyvin. Puretusta Rowanin Purelife Revivesta tuli Lady Kina ja se on ihana. Aloitin kutenkin varovaisesti ja purin Shallotin alun vasta sen jälkeen, kun olin saanut Kinan kainaloiden alle ja se näytti kivalta.

En tiedä, mikä päähänpinttymä minulle tuli jossain vaiheessa tähän lankaan. Pidän sen tweedmäisestä ilmeestä, vaikka väri itsessään on aika pastellinen. Ehkä minua viehätti se, että se on tehty kierrätetyistä kuiduista (36% kierrätetty silkkiä, 36% kierrätettyä puuvillaa ja 28% kierrätettyä viskoosia). Täytyy tosin tunnustaa, että lanka haisee pahalle ja liian pienillä puikoilla neuloessa oli vielä nahkeaakin. Lady Kinan neuloin reilummilla puikoilla (4,5 mm), että sain laskeutuvan neulospinnan aikaan.

Minua kovasti epäilytti ajatus siitä, että muutenkin runsaan poveni kuorruttaisin laskoksilla, mutta täytyy todeta, että se toimii. Malli oli helppo ja nopea neuloa. Juuri sopivaa neulottavaa niihin tilanteisiin, kun on mukavaa olla jotain tekemistä käsille, mutta aivojen pitää keskittyä muihin asioihin. Tämä on KyJy #22 (vaikkei olekaan luvattu Shallot, on lyhythihainen neule itselleni kuitenkin) ja lankaa kului 420 grammaa. 180 grammaa odottaa vielä lankakorissa kohtaloaan .

Kuvat ovat taas marraskuisia, mutta huomaattehan, että olen katsellut Huippumalli haussa-ohjelmaa ja ottanut siitä opikseni. Pönötyskuvat ovat vaan vielä hirveämpiä ja halusin näyttää, että Lady Kina näyttää hyvältä myös päällä. Tykkään tästä kovasti, vaikkei olekaan tämän vuodenajan vaate. Niska ja kaula jäävät aika paljaiksi ja kaipaisivat lämmikettä. Voisihan tuosta loppulangasta tietysti tehdä jonkinlaisen kaulurinkin...

Aamupuuhia

"Äiti, gorillalla on päässä reikä!"

Näihin sanoihin heräsin tänä aamuna. Tarkastin gorillan vammat ja totesin ne vaarattomiksi ja korjattaviksi. Puolitokkurassa kävin vessassa ja kun tulin takaisin, Poika istui sohvalla virkkaamassa. "Ei ollut muutakaan tekemistä, niin ajattelin virkata vähän."

Ekaluokkalaiset ovat koulussa opetelleet virkkaamista ja hyvin on tuo oma lapsikin oppinut. Poika tuli perjantaina aivan innoissaan koulusta kotiin ja halusi vielä isälleenkin näyttää taitonsa juuri ennen nukkumaan menoa. "Ensin tehdään aloitussilmukka. Sitten työnnetään koukku silmukan läpi ja otetaan kynäote. Käden puolelta otetaan lanka koukulle ja vedetäään silmukan läpi. Jos tuntuu hankalalta saada koukkua silmukasta, voi kääntää koukkua alaspäin." Hyvin on oppi mennyt perille.

Siinä me sitten istuttiin sunnuntaiaamuna vierekkäin sohvalla. Minä neuloin sukkaa ja Poika virkkasi ketjusilmukoita. Hän valitsi jämälankalaatikosta kaikkein hienoimman jämälankani; Laikan käsinvärjäämän ihanan vihreän villalangan. Hetken jo harkitsin pelastavani langan parempaa tarkoitusta odottamaan, mutta en sitten tehnytkään niin. Ei ole parempaa tarkoitusta kuin lapsen ensimmäiset ketjusilmukkakokeilut.

Purkutuomio

Ostin loppukesästä FiinaNeuleessä käydessäni Rowanin Purelife Revivea. Olin stä jo pitkään katsellut sillä silmällä ja tartuinkin kesätarjoukseen hetken mietittyäni. Sain mukaani myös kopion suomenkielisestä ohjeesta Shallot-jakkuun ja se olikin yksi viimeisistä KyJy-aloituksistani.  Tikuttelilin ensin helmat  taakappaleeseen sekä molempiin etukappaleisiin ja jatkoin takakappaleessa kuvioneuletta (tämä oli se neule, joka katkaisi puikonkärjen ja joka jäi sohvalle tallottavaksi, eli kalliihkon langan lisäksi kustannuksiin voidaan lisätä kahdet vaihtopäät).

Neulottuani viitisentoista senttiä pitsineuletta alkoi koko homma tökkiä. Ei enää huvittanut ja epäilin, etten saa hihapyöriöistä siistejä ja muutekaan ei mallikuvio innostanut. Tungin koko höskän käsityöpussiin hautumaan. Sunnuntai-iltana selailin taas Ravelryn loputonta mallivalikoimaa ja löysin uuden mallin. Siispä uusi aloitus puikoille. Nyt olen jo päässyt kainaloiden alle (tämä jakku tehdäänkin ylhäätä alaspäin) ja malli ja koko näyttävät hyvältä. Hyvästi siis Shallot!

Eikä harmita yhtään :-)

Minä olen nyt ihan onnen Tintti, kun sain Kristiinalta tällaisen ihanan onnen fantin. Todellisuudessa se on kauniin vaaleanturkoosi eikä vaaleansininen kuten kuvassa (voi tätä marraskuun valottomuutta).

Minulla on ollut tänään hyvä päivä. Toivottavasti sinullakin. Jos ei, olkoon huominen parempi.

Hyvää Isäinpäivää!

Tällaisia käsitöitä olen täällä tänä aamuna tehnyt. Sekä oma isäni että lapseni isä ovat aina pitäneet korvpuusteista. Nämä puustit sai tällä kertaa lapseni isä. Postissa pullia ei voi oikein lähettää, joten laitoin isälleni lahjaksi tagua-helmestä tehdyn avaimenperän. Vieläköhän tavaroita voi lähettää bussikyydillä niin, että veisi itse bussille ja sopisi vastaanottajan paikalle, kun bussi tulee perille? Pitääkin selvittää ensi vuotta ajatellen.

Hauskaa isäinpäivää kaikille isille!

(Oletan kuitenkin, että suurin osa lukijoistani on naisia, joten välittäkääpä viestiä kaikille oman elämänne isille.)

A A A

Ravelryn Kahelit-ryhmässä on meneillään aakkoshaaste. Tarkoituksena on neuloa ohjeita aakkosjärjestyksessä. En ajatellut ensin osallistua ollenkaan, mutta yhtäkkiä huomasin, että minulla on ihana Arroyo-huivi puikoilla. Lanka on Villavyyhdistä ostamaani Louhittaren luolan Pohjan Akka -lankaa. Ihastuin tähän ensimmäisellä käynnilläni ja seuraavalla kerralla ostin vyyhdin lisää.Väri on nimensä veroinen eli Aurinko. Siksipä tämä on aakkoshaasteen tripla A: Arroyo, Pohjan Akka ja Aurinko.

Malli oli helppo ja nopea neuloa ja lanka oli pehmeää ja mukavaa. Onneksi ostin lankaa lisää, sillä yksi vyyhti ei olisi tähän hiviin riittänyt. Huivi valmistuikin muutamassa päivässä. Neuloin huivin 5,0 mm pitsi-Addeilla ja olisin voinut neuloa hieman suuremmillakin. Huivi aloitetaan pitsireunasta ja keskiosa tehdään llyhennetyin kerroksin. Ihastuin tuohon pitsin ja keskiosan väliseen reikäriviin. Se on jotenkin niin soma :-)

 Lankaa jäi kuitenkin 35 g ja päätin tehdä siitä kämmekäsparin huivin seuraksi. Kämmekkäissä on kaksi kokonaista mallikertaa ja reunat ohjeen mukaan. ranteeseen neuloin neljä reikäriviä eli kunnes lanka loppui. JOuduin tosin purkamaan päättelykerroksen ja sitä edellisen, että sain riittävän pitkän langanpään sivusaumojen ompeluun. Jätin peukalolle aukon, joten kädenkin saa tarvittaessa lämpöiseen.

Tämä oli todellinen hyvän mielen projekti.upea väri, kaunis malli, ihana lanka ja valmistui nopeasti. En osaa itse pitää keltaista ja huomaan, että varsinkin tähän aikaan vuodesta minulla on suuri keltaisen nälkä. Sitä on ihanaa neuloa, mutta en tiedä mihin niitä neulomuksia sitten laittaisin. Tämä ei tosin kauaa etsinyt omaa paikkaansa. En itse keksinyt, kenelle se olisi menossa. Hyvä ystäväni kuitenkin näki sen pingotusvaiheessa ja ihastui siihen. Hänen tyttärensä saa sen kuulemma joululahjaksi.

Tämä on 18. huivini tälle vuodelle ja eiköhän niitä muutama vielä valmistu ennen joulua. Kauniita huivimalleja on ihan liikaa :-). Mammutin blogissa on esitelty muutkin huivihulluttelun tulokset.

Tintti-tonttu on ryhtynyt jo tonttupuuhiinsa ja ensimmäinen pukinkonttiin menevä neulomus on päättelyä vaille valmiina ja toinenkin jo hyvällä mallilla valmistumassa. Mielestäni olen oikein hyvällä mallilla, kun ollaan kuitenkin vasta marraskuun alkupuolella. Useimmiten havahdun vasta joulukuun alussa miettimään näitä asioita.

Vuoden viimeiset

(Entinen naapuri sanoisi tässä kohtaa: Lupaat vaan...)

Kävin viimein lunastamssa helmikuussa ystäviltäni saamani lahjakortin (joka siis saapui vasta toukokuussa) muutamaa päivää ennen sen vanhentumista. Olen aina kuvitellut, että kunnon lahjakortti olisi unelmien täyttymys vaan kuinkas kävikään. Menin lankakauppaan, enkä löytänyt sieltä mitään ostettavaa. Kiersin ja kaarsin, kunnes päädyin Malabrigo hyllyn ääreen ja päätin tehdä ostokseni siinä. Pyöriteltyäni vyyhtiä jos toista, päädyin ostamaan 600 grammaa punasävyistä Silky merino -lankaa. Näistä olisi tarkoitus neuloa itselle neuletakki. Taidan kuitenkin suosiolla jättää aloituksen joulun jälkeiseen elämään.

Ihana Kristiina toi minulle Tallinnasta kirkkaanvärisiä Camilla-puuvillalankoja erästä tilausprojektia varten. Näistä toivottavasti ainakin osa hupenee vielä tässä ennen joulua. Sain häneltä myös yhden kerän kauniin vaaleanturkoosia Tintti Rocca -lankaa, jota oli jo itsellenikin tarttunut viimeisimmältä reissulta mukaan. Kristiina olisi vienyt kerän pois, jos en olisi sitä halunnut, mutta pistin sen heti visusti samaan pussiin muiden Tintti-lankojen kanssa, ettei edes kuva ehtinyt ottaa. Kiitos taas!

Nämä langat ovat odottannet tunnustamista jo jonkin aikaa. Anu löysi turkkilaisen nettikaupan ja intoutui tilaamaan sieltä lankoja. Pitihän mun sitten saada jotain samaan pakettiin ja kirjavaa Ice-puuvillalankaa napsahti varastoon 800 g. Eikä näillekään mitään suunnitelmaa ole... Laitanpa tähän linkin ko. nettikauppaan, jos joku haluaa käydä kurkkaamassa (Yarn paradise). En kuitenkaan ota vastuuta hallitsemattomista lankaostoksista Sulo Vilenin iskiessä.

Loppuvuoden aion yrittää olla ostamatta lankaa. Ihan ehdotonta kieltoa en kuitenkaan itselleni aseta, sillä viime kevään hamsterikuun jälkeen homma karkasi lapasesta aika vauhdikkaasti. Yritän kuitenkin ensisijaisesti käyttää varastolankoja ja tehdä keskeneräisiä projekteja loppuun (niitä on muuten koko ajan vähemmän ja vähemmän). Muutakin käsityö- ja askartelumateriaalivarastoa pitäisi saada vähennettyä. Lankaa sentään kuluu tällä hetkellä.

Ja taas kuulen Laurin äänen: Lupaat vaan...

Tagua

Viime maanantaina kävin pitkästä aikaa Hakaniemen hallin yläkerrassa. Päätin tehdä kierroksen yläkerrassa ennen Vihreän Vyyhdin valikoimien ihailemista. Liukuportaissa muistin myös pienen helmikaupan matonkuteita vastapäätä. Pettymys olikin suuri, kun en löytänytkään helmikauppaa siitä, missä se oli ollut. Onneksi Figulus oli vain muuttanut ismpaan tilaan lelukaupan viereen.

Meninpä sitten ottamaan tällaisen tagua-palmun siemenestä tehdyn helmen käteeni. En voinut enää laittaa sitä pois, kun tuntui niin ihanalta:, sileältä ja lämpimältä. Tagua on kuulemma kasvikunnan vastine norsunluulle ja sitä kasvaa Etelä-Amerikan länsirannikolla. Lisätietoja löytyy Acaibeadsin etusivun alaosasta. Kun pitelin helmeä kädessäni, syntyi ajatus tehdä siitä avaimenperä, niin olisi sopivasti käden ulottuvilla.  Näistä tuli aikas kivoja ja Poikakin kävi omimassa omansa (en tullut häntä ajatelleeksi, kun helmiää ostin). Taidanpa käydä hakemassa lisää helmiä tässä joku päivä.

Ompeluinnostus antaa yhä vain odottaa itseään. Ärsyttää, kun olisi muutama juttu, jotka olisi pakko saada tehtyä. Olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Lämmittelymielessä olen ommellut muutamia imetystyynyjä. Hyvä ystäväni mummoutui juuri ja hänen tyttärensä sai tämän räväkän tyynyn. Hieman mietin, onko liian raju, mutta en halunnut tehdä mitään lällyä nuorelle parille. Nappiin kuitenkin  meni ja tuore äiti on ihan innoissaan. Järkyttävintä tässä jutussa on kuitenkin se, että olen joskus ostanut tuon kankaan sillä ajatuksella, että siitä tulee minulle pusero. Parempi näin.... :-)

Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille!

Näin se menee

Olin lukiossa pitkän matematiikan luokalla ja luokanvalvojamme opetti meille matematiikkaa. Laskimme kukin vuorollamme kotitehtävät taululle ja hän kävi korjaamassa ne. Joskus joutui tekemään koko laskun uudestaan ja laskettuaan sen loppuun tuumasi vain "Näin se menee!". Me oppilaat istuimme pulpeteissamme pihalla kuin lumiukot. Mutta näin se siis menee.

Tällaisiin projekteihin  pyrin:

1. Saadaan kutsu kummitytön syntymäpäiville sunnuntaina.
2. Otetaan kutsu vastaan ja samalla tiedustellaan kummityön vaatekokoa.
3. Maanantaina käydään norkoilemassa Vihreässä vyyhdissä ja ostetaan kerä Be sweet Bambino Taffyä (50 g)ja toinen kerä Abuelita organic cottonia (100g). (Kiitos Lea hyvistä vinkeistä!)
4. Mennään kotiin ja ryhdyään etsimään sopivaa mallia omassa päässä olevan idean tueksi.
5. Valitaan malliksi Ravelryn suosikeissa oleva Little sister's dress (Ravel-link).
6. Kypsytellään ideaa muutama päivä (ja tehdään pari muuta juttua valmiiksi)
7. Keskiviikkona aloitetaan neulominen.
8. Torstaina jatketaan.
9. Perjantainakin vielä neulotaan. Josssain välissä virkataan huolittelut kädenteihin ja napituslista, jotta saadaan lanka käytettyä mahdollisimman loppuun. Neulotaan mekko valmiiksi.
10. Lauantaina pyöritellään helmaa ja puretaan viisitoista kerrosta ja neulotaan ne uudestaan. Päätellään neule ja päätellään loput langat. Höyrytetään työ.
11. Sunnuntaiaamuna (monta tuntia ennen juhlia) ommellaan napit kiinni ja otetaan valokuvat.
12. Mennään juhliin rauhallisin mielin.

Ainoa, minkä haluaisin muuttaa, on se, että menisin lankakauppaan vasta päätettyäni mallin. Tavoitteena olis tehdä yksi projekti kerrallaan valmiiksi asti ja pitää kotona vain pienen pientä lankavarastoa. Olen yrittänyt tolkutta itselleni, että kahdenkymmenen minuutin ajomatkan päässä on kuusi lankakauppaa. Valikoimaa on peruslangoista luksukseen. Mun ei siis tarvitse jemmata kaikkea kotiini. 

Ei tarvitse....

Auringonpilkut

Jossain neuletapaamisessa selailin Knitscene-lehden kesän 2011 numeroa ja ihastuin tähän pieneen huiviin. Siinä vaiheessa, kun muistin mallin ja ajattelin ryhtyä sitä tekemään, oli lehti tietysti jo loppuunmyyty. Onneksi ihana kanssaneuloja lainasi minulle lehteä ja sain huivin työn alle yhtenä viimeisistä KyJyistäni.

Huivi valmistui aika nopsasti. Viimeistety antoi jälleen kerran odottaa itseään. Lanka on Tynn Alpaka, joka osoittautui erittäin riittoisaksi. Lankaa jäi aika paljon jäljelle ja päätinkin tehdä huiville kaveriksi kämmekkäät. Huivissa oli ainaoikein-neuletta ja sitä halusin myös kämmekkäisiin. Kämmekkään palaset tulivat myös nopsasti valmiiksi, mutta sivusauman ompelu olikin haasteellisempi juttu. Muutaman yrityksen jälkeen sain saumasta riittävän siistin.

Lankaa oli yhä vain jäljellä. Ensin ajattelin virkata kämmekkäisiin koristeelliset reunukset. Päädyin kuitenkin näihin tuttuihin ja turvallisiin kukkasiin. Päätin jo kukkia virkatessani, että ne saavat nappikoristeet, kun huiviinkin tuli nappikiinnitys. Nämäkin ovat odottaneet jo pari viikkoa nappien ompelua ja langanpäiden päättelyä. Iltapäivällä sain mieluisia vieraita ja yhtäkkisen viimeistelypuuskan. Hoksasin käyttää iltapäivän viimeiset auringonsätteet kuvien ottamiseen. Kristiina toimi ystävällisesti makutuomarina nappien valinnassa ja kuvausapuna. Nämä pienet auringonpilkut miellyttivät meidän molempien silmää ja pääsivät koristamaan näitä kämmekkäitä. Lankaa jäi lopulta vain pari pientä nöttöstä jäljelle.

Tämä on siis KyJy #19 ja osallistuu myös HulluunHuiviVuoteen numerolla 17.  Jämäkämmekkäistä tuli mielestäni oikein somat  ja ne melkein peittoavat varsinaisen työn :-)

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Löpöt

Ei mennyt hyvin tämä sukkasato. Tosin ilmoittatuessani jo asetin tavoitteeksi neuloa edes yhden sukkaparin. Tuplasin tavoitteeni, kun neuloin kaksi paria sukkia. Mutta ei tullut helpolla tämä saavutus. Pienet junasukat valmistuivat aika nopsasti, mutta näitä toisia onkin sitten tikutettu uskollisesti melkein koko satokausi. Välillä on toki tullut tehtyä yhtä ja toista muuta.

Pakotin itseni tekemään sukat valmiiksi viimeisenä iltana, sillä muuten olisivat lentäneet ufokoriin ja jääneet sinne ikuisiksi ajoiksi. Onnistuin valitsemaan huonon mallin ja neulominen oli tuskallisen hidasta, vaikka mallikuvio ei monimutkainen olekaan. Päätin kerrankin myös kastella ja muotoilla sukat ennen kuvaamista ja pettymykseni oli todella suurin, kun huomasin niiden löpsähätneen tämän käsittelyn seurauksena. Meinasin lennättää sukat saman tien parvekkeelta alas. Mokomat.

Tulipahan onneksi opittua jotain uuttakin. Nämä sukat on neulottu kärjestä aloittaen ja tällaista kantapäätä en ole aikaisemmin tehnyt. Ohjeessa ei kuitenkaan ollut tälle katapäälle nimeä, joten en tiedä, mitä olen oppinut. Kuten kaikissa kärjestä aloitetuissa sukissa, oli nytkin kantapään saaminen oikeaan paikkaan vaikeeta. Niin vaikeeta, että sukista tuli minulle aivan liian suuret. Englanninkielinen ohjekaan ei kaikilta osin ollut yksiselitteinen, joten jouduin ensimmäisen kantapään tekemään kolmeen kertaan ennen kuin siitä tuli kantapään näköinen. Mut ihan kivat kantapäämalli ja lopulta aika helpot tehdä.

Lanka (Regia Silk Colour) oli liukasta, malli (Summer socks 2008) oli tylsä tehdä, väri ei ollutkaan niin kiva kuin kerällä näytti ja löpsähtänyt lopputulos - siinä projekti pähkinänkuoressa. Tulipahan nämäkin sitten kokeiltua ja lankaa kulutettua 86 grammaa. Olen ostanut nämä kerät ensimmäiseltä Kanranlauksin käynniltä ja olikin jo korkea aika saada ne käytettyä. Onneksi ei ole pakko kutoa sukkia.

Ja tämä marraskuu voisi loppua jo!