Villaintoleranteille

Tällä kertaa hullun käsitöillälahjojan viattomiksi uhreiksi päätyivät pojan kummisetä puolisoineen. Olen moneen kertaan yrittänyt kummisedältä kysellä, tarvisiko hän pipoa, tumppuja, kaulaliinaa, sukkia tai jotain muuta. Hän on luvannut miettiä asiaa ja kertoa myöhemmin. En ole kuitenkaan selkeää toivetta missään vaiheessa saanut.

Alkukesästä kävivät kylässä ja hyökkäsin tällä kertaa puolison kimppuun. Hän kertoi tarvitsevansa sukat, mutta ongelmana on se, että villa kutittaa. Teräosa voisi vielä olla ihan villaa, mutta varren pitäisi olla jotain ihan muuta. Voisinko siis tehdä sukat, joissa olisi villainen terä ja puuvillainen varsi? Koska kokemukseni mukaan aika monet villan kutittavuudesta valittavat eivät ole missään vaiheessa päässeet kokeilemaan pehmeämpiä sukkalankalaatuja, vein puolison silittelemään sukkalankojani. Aikansa pyöriteltyään vaihtoehtoja hän päätyi siihen, että Kauhavan Kangasaitan Sukkis tuntui kaikkein vähiten kutittavalta. Lupasin tehdä siitä sukat (KYH#11).

Kannoin sukantekelettä uskollisesti ympäri Suomea, mutta en saanut neulottua muutamaa kerrosta enempää. Viime viikolla sitten neuloin sisulla sukat valmiiksi. Pahoin pelkään, että sukista tuli liian isot, kun en osannut osuttaa kantapäätä oikeaan kohtaan (en ole vielä tehnyt riittävän monia sukkia kärjestä aloittaen). Sukkiin meni vain 53 grammaa ja olisin voinut sittenkin aloittaa ne varresta. En tiedä, olisiko sekään lisännyt intoa, sillä lanka ei ollut mielestäni kovin kivaa neulottavaa. Lopputulos on kuitenkin pehmoinen ja viileä. Sukissa väritkin asettuvat nätimmin kuin samasta kerästä aiemmin virkatussa pipossa. Toivottavasti eivät kutita saajaansa. 

Kummisetä mainitsi josssain vaiheessa, ettei tykkää villaisista pipoista. Sainpahan siitä päähäni neuloa hänelle puuvillaisen pipon varastosta löytyvästä Tennesseestä. Malliksi seikkailuhenkiselle miehelle valikoitui Jacques Costeau -pipo (KYH#22). Lankaa kului 94 g. Tämä pipo on jo  käynyt sovituksessa ja on hyväksi todettu. Kummisetä vaikutti jopa yllättyneeltä, miten hyvin se istuu päähän. Päätään hän ei kuitenkaan kuvaaan lainannut, mutta onneksi minulla on tämä varapää, joka suostuu mukisematta jos minkälaisiin kuvauksiin.

Olen vähitellen päässyt sinuiksi suuren KYH- epäonnistumiseni kanssa :-). Virkkuukoukkukotelo on tosin samassa tilassa kuin oli KYHin päättyessäkin, mutta muita käsitöitä olen tehnyt. Tänään aloitin uuden KyJy-työnkin. Niitä aloituksia puuttuu kuitenkin vielä kymmenen ja kuumeisesti mietin, aloitanko väenvängällä kymmenen työtä lisää (lankaa ja suunnitelmia on) vai aloitanko vaan muutaman ja teen keskeneräiset nopeasti pois. On tämä elämä vaikeata välillä :-D