Kuningatar

Nikolai-huivi on ollut yksi viime aikojen suosikeista blogistaniassa ja minäkin päätin kokeilla mallia. Lankakorista löytyi viime syksynä Elma-messujen yhteydessä olleilta Kädentaito-messuilta ostettu käsinvärjätty lanka. Ostin langan viime minuutrilla hyvin edulliseen hintaan (5 euroa). Värikin toki mielytti silmää erityisen paljon. Vyyhti vain oli ihan alaston, joten minulla ei ole tietoa langan laadusta tai värjääjästä. Olettaisin sen olevan 100% villaa. Nimi Kuningatar tuli siitä, kun väreistä mieleeni tuli kuningatarhillo.

Malli vaikuttaa äkkiseltään aika monimutkaiselta, mutta osoittautui lopulta hyvinkin helpoksi. Muutaman mallikerran jälkeen opin kuvion jo ulkoa ja tätä työtä oli helppo kuljettaa mukana ja tehdä kerros silloin toinen tällöin. Merkitsin varmuuden vuoksi kerän puolivälin solmulla, mutta 100g riitti oikein mainiosti. Innostuin tekemään huivista ohjetta paljon pidemmän, että saan sen kiepautettua kunnolla kaulan ympäri. Lankaa jäi 22 grammaa ja sille on jämälanka-suunnitelmakin olemassa.

Ja eikös sovikin oikein hyvin uudesti löydetyn takkini kanssa.Olinkin jo pistänyt tämän ajatuksissani poistoon, mutta se odotteli pyykkikorissa aika pitäkään ennen kuin sain aikaiseksi pestä sen. Kun se sitten roikkui sopivasti näkyvillä pesun jälkeen, nappasin sen yhtenä päivänä päälleni ja totesin sen sopivan erittäin hyvin juuri tähän vuodenaikaan.

Tunnustus

Sain tämän tunnustuksen sekä Marilta että Sirimiltä. Kiitos ja kumarrus!

Milloin aloitit blogisi?
Blogini vietti juuri kaksivuotispäiväänsä. Alkusysäyksen se kuitenkin sai jo edellisen kesän lopulla eli elokuussa 2008.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Kirjoittelen käsitöistäni ja epätoivoisista yritelmistäni päästä eroon kaikesta keräämästäni materiaalista. Välillä kirjoittelen perheeni suhtautumisesta käsityöharrastukseeni ja muista mieleeni pälkähtävistä asioista.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Juhlapäivän arvonnan yhteydessä kyselin lukijoiltani, mistä he pitävät ja vastaukseksi sain mm. monipuolisuus, värikkyys, kirjoitustyyli, kauniit kuvat. Tunnustan, että käyn aina välillä lukemassa näitä ihania kommentteja, kun tulen niin hyvälle mielelle. Omalta osaltani tämän homman tekee erityiseksi se, että juuri sinä luet blogiani. Kiitos siitä!

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Kun kavereillakin oli. Innoituksen sain tosin ruokablogien puolelta, mutta kun en niin hirvittävän usein laita ruokaa, niin tuntui tämä käsityöblogi paremmalta vaihtoehdolta. Käykääpä kurkkaamassa Ketun Keittiössä ja Äijäruokaa.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Haluaisin muuttaa blogini kolmipalstaiseksi ja ehkä ulkoasuakin voisi välillä uudistaa. Tosin pidän tästä tummasta taustasta, kun se mielestäni tuo kuvat hyvin esille. Kaikkinensa olen kuitenkin hyvin tyytyväinen tämän hertkiseen tilanteeseen (kun olen jaksanut postaillakin aika ahkerasti). Ilmeisesti joku muukin on tykännyt :-)

Kiitokset kaikille ihanille blogini lukijoille!



Nappaa tunnustus mukaasi, jos haluat paljastaa itsdestäsi nämä asiat. Just nyt en osaa valita vain viittä blogia, kun ihania on niin paljon ja niin moni blogi on tämän tunnustuksen jo saanut.

Kestosuosikki

Mikäköhän tässä Hello Kittyssä oikein nuoria neitejä viehättää? On viehättänyt jo pitkään, kun muistan hahmon jo omasta lapsuudestani ja siitä on jo jokunen vuosi (kymmen). Itseasiassa yksi tärkeä käsityömuisto liittyy Hello Kittyyn. Tykkäsin lapsena tehdä kanavatöitä ja niitä tuli tehtyä yksi jos toinenkin. Vähän toisella kymmenellä innostuin suunnittelemaan oman kuvion blancolle kanavatyökankaalle ja mikäs muu kuin Hello Kitty siihen ilmestyi. Muista olleeni niin kovin ylpeä piirustuksestani, kun en mikään taitava piirtäjä ole koskaan ollut. Työ ei koskaan valmistunut ja on jo tainnut päätyä poisto-osastolle. (Jos se, Äiti, vielä pyörii siellä jossain nurkissa, niin voit tuoda sen seuraavan kerran tullessasi).

Ystävän tytär täytti kolme vuotta ja elää täyttä Hello Kitty -hurmoskautta. Ostin lahjaksi Hello Kitty hamahelmipakkauksen, mutta tuntui niin tylsältä antaa pelkkä ostolahja.

Eilen aamulla (kun juhlat olivat iltapäivällä) innostuin sitten virkkaamaan jotain Hello Kitty aiheista. En siis taaskaan suunnitellut etukäteen vaan annoin koukun viedä. Hello Kittyn tein tämän mallin mukaan ja loput sovelsin ja sävelsin itse työn edetessä. Niinhän siinä sitten kävi, että aloin tehdä liian monimutkaista ja oli pakko lähteä juhliin pelkkien hamahelmien kanssa. Tänä aamuna heräsin kukonlaulun aikaan ja tein kassin pikkukassin valmiiksi. Eilen virkkasin sivusaumat yhteen kiinteillä silmukoilla, mutta en tykännyt lopputulosesta. Melkein valmiista kassista sitten purin saumat ja ompelin ne kiinni. Perfektionisti  mikä perfektionisti.

Hieman minua häiritsevät nuo sankojen kohdat kun eivät ihan ole tasapuolisesti, mutta niitä en sitten lähtenyt purkamaan. Poika on melkein voinut pahoin, kun on saanut yliannostuksen pinkkiä ja muita karkkivärejä. Aika söpö tästä kuitenkin tuli :-)

Peruskauraa

Toisilla on aina sukkapari kesken ja he neulovat sitä, kun on saatava neuloa jotain mahdollisimman helppoa automaattiohjauksella. Itse en niin kovasti sukkien neulomisesta välitä. Suurin syy lienee kuitenkin se, että en tahdo oikein löytää niille sopivaa loppusijoituspaikka (tiedä, tiedän, meneillään on useampia sukkakeräyksiä, mitä erilaisimmin syin ja kohtein).

Yhä useammin huomaan tarttuvani virkkuukoukkuun ja palaavani lippamyssyyn, kun pitää vain saada käsille jotain tekemistä. Niinpä olen tässä huomaamattani virkannut myssyiksi ne hetki sitten ostamani keltaiset Punto-langat. Keltaista toukokuuta odotellessani olen täyttänyt mieleni keltaisella. Hyvää on tehnyt. Viidestä 50 g:n kerästä tuli neljä myssyä. Kolme niistä tein ihan perusohjeella ja neljänteen tein yhden lisäyskerroksen vähemmän.(Yhä edelleen sydäntä särkee ajatus siitä, että tällekin pienelle sytomyssylle löytyy käyttäjä). Aika hyvin sain langat tuhottua, eikä keristä jäänyt kuin muutama metri kustakin.

Olen minä sukatkin neulonut. Nämä ovat tosin olleet valmiina jo pari viikkoa, mutta en ole ehtinyt niistä vielä kertoa, kun on ollut olevinaan tärkeämpiäkin asioita. Aloitin sukat vauhdilla, kun Poika hukkasi toisen villasukkansa kouluun. Sitten iski rannekipu, loppui hamsterikuu, kadonnut sukkakin löytyi kuin ihmeen kaupalla ja kiire loppui siihen. Nämä kulkivat käsilaukussa mukana ja useammassa paikassa sain näyttää, miten ihmeessä neulotaan kahta sukkaa yhtäaikaa pyöröpuikoilla. Varret neuloin kahdella erivärisellä raitalangalla ja terä tuli kokonaan toisella. Lankaa ei jäänyt kovinkaan paljon, kun tein sukista sen verran reilut, että mahtuvat vielä ensi talvenakin. Lanka on Hjertegarnin Bamboo Strömpegarn, 60% villaa, 25% bambua, 15% polyamidia. Sukat painavat 48 grammaa.

Yllättävän hyvin on tämä lanka kestänyt käyttöä. Hieman epäilin sen kestävyyttä, kun siinä on tuota pehmoista bambua. Tutkailin koko talven käytössä olleita sukkia ja tokihan niissä on nyppyjä ja nukkaa, mutta rei'istä ei ole tietoakaan. Aika hyvin rankassa päivittäisessä käytössä olleilta sukilta. 

Nyt on hyvä mieli, kun ensi talven pakkasiinkin on tullut varauduttua hyvissä ajoin. Pitää vain pitää huoli siitä, ettei laita näitä sukkia liian hyvään talteen. Niinkin on joskus päässyt käymään, että Poika on kasvanut ulos jemmassa olevista vaatteista, ennen kuin olen muistanut ottaa ne käyttöön.

Ensi kuu on jämälankakuu

Huomasin juuri, että ensi kuu on perinteinen jämälankakuukausi. Ilmoittautumisaika päättyy jo 29.3. ja ilmoittautumisohjeet löytyvät Jämäblogista.

Jämäkuun aikana ei onneksi tarvitse kieltäytyä muista tekemisistä tai ostoksista :-). Uutta hamsterikuuta en tähän kohtaan kestäisikään :-)

Perheessämme on laseerattu uusi sana: rasvakori. Emme ole oikein hyviä laittamaan tavaroita takaisin paikoilleen ja erilaisia asioita etsitään milloin mistäkin. Nyt olen kerännyt kaikki rasvat yhteen virkkaamistani kukkakoreista ja yrittänyt pitää ne siellä. Mies on saanut monesti kuulla missä-kysymykseensä vastauksen rasvakorissa.

Postin tuomaa

Poika on jo ihan kateellinen, kun minulle tulee nykyään postista aina jotain kivaa. Pitää varmaan ruveta lähettelemään hänellekin postia.

Eilen hain postista SNY:n maaliskuun paketin. Sieltä löytyi kaksi kerää Aino-lankaa, kynsikkäät, lautasliinoja, Omar-karkkeja ja aurinkoinen kirje. Kynsikkäät sain, kun mies omi edellisen paketin lapaset :-). Aino-lanka ei olekaan minulle tuttua ja Ravelrystä löysin muutaman ohjeen, johon sitä voisin käyttää. Kiitos Sny!

Koska minulla ei ole vielä juuri lainkaan lankaa (eikö?), päätin helpottaa kanssaneulojan lanka-ahdistusta ja kotitutin muutaman kerän alpakkalankaa ja kaksi vyyhtiä TeeTeen Kamenaa. Kamenat ajattelin käyttää kangaspuissa sopivan tilaisuuden tullen ja alpakkalankoja minulla ei juuri olekaan. Nyt on!

Olen kauhulla seurannut hankittujen lankojen määrää. Maaliskuussa olen ostanut kaksi kiloa lankaa. Nyt täytyy kyllä pistää taas stoppi tälle ostamiselle. Tosin Tallinnan reissu saa tehdä poikkeuksen, jos sieltä jotain kivaa löytyy. Vai pitäisikö sanoa kun... Pitää myös pistää puikot suihkimaan, että tuo kulutettujen lankojen määrä pysyy suurempanan kuin hankittujen.

Kukkaiskorit

Ostimme jokunen aika sitten sivusta täytettävän pesukoneen päältä täytettävän tilalla ja voitte arvata, minkälaiselta pesukoneen päällinen alkoi vähitellen näyttää. Mikäköhän siinä on, että kaikilla tasopinnoilla on taipumus vähitellen täyttyä erilaisilla tavaroilla?

Olen jo jonkun aikaa suunnitellut korien virkkaamista näille vaelteleville tavaroille. Tänään sain sysäyksen homman hoitamiseen, kun mies hermostui kaikkeen irtoroinaan, joka putoilee koneen päältä. Mielestäni ajatus siitä, että koneen päällä ei ole mitään, ei oikein ole realistinen.

Kävin sitten kaivelemassa matonkudevarastojani ja läysin sieltä kauniin vaaleansinisen tai oikeastaan taivaansinisen matonkuteen. Virkkasin 8,0 mm:m koukulla kolme hieman eri kokoista koria.

Olen koko päivän harmitellut, että taisi mennä tämänkertainen viides MaMa-haaste sivu suun, vaikka ideoita on päässä pyörinyt vaikka kuinka monta. Haastena tällä kertaa oli kevään värisuora: vaaleansininen, vaaleanpunainen, keltainen ja vihreä. Viimein hoksasin, että sinisiin koreihin voisi virkata kukkaset kevään värisuoran lopuilla väreillä. Kaivoin esille Anna kaikkien kukkien kukkia -kirjan ja sieltä valikoitui malliksi Geranium (mulla on kirja englanniksi, enkä äkkiseltään keksinyt, mikä kukka on kyseessä suomeksi).

Ja tältä pesukoneen päällinen näyttää nyt. katsotaan, mikä on tilanne ensi viikolla :-)

Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille!


Virkattu kori matonkuteesta

Kori on virkattu spiraalina. Laitan aloituksen langanpään aina kerroksen vaihtumiskohtaan ja siirrän sitä kerros kerrokselta. On mielestäni helpompaa kuin laittaa silmukkamerkejä tms. Valitse koukku kuteen paksuuden mukaan. Itse käytin 8,0 mm:n koukkua. Kannattaa suosiolla ottaa koukusta kunnon nyrkkiote, niin ei ranne rasitu yhtä paljon kuin "oikealla" koukkuotteella.

1. krs: Virkkaa 8 ks aloituslenkkiin, kiristä lenkki tiukaksi.
2. krs : Virkkaa 2 ks jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan (16 ks)
3. krs: Virkkaa 2 ks joka toiseen edellisen kerroksen silmukkaan (24 ks)
4. krs: Virkkaa 2 ks joka kolmanteen edellisen kerroksen silmukkaan (32 ks)
5. krs: Virkkaa 2 ks joka neljönteen edellisen kerroksen silmukkaan (40 ks)
Jatka kunnen pohja on riittävän suuri. Pohja suurenee vielä hieman suorien kerrosten aikana.

Virkkaa ks jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan, kunnes kori on riittävän korkea tai lanka/kude alkaa loppua. Virkkaa viimeiseksi 4 piiosilmukkaa, jotka tasoittavat spiraalin suoraksi reunaksi.

Leveimmässä korissa on 48 ks ennen suoran osuuden alkamista, keskikokoisessa 40 ks ja kapeimmassa 32 ks.

Pienokaiselle

Lähipiiriin on syntymässä useita vauvoja ja vauvaneuleiden tekeminen on sen verran mukavaa ja nopeaa, että niihin tulee helposti tartuttua.

Langan väri ei ole lainkaan minua, mutta kun näin sen, tuli heti kaveri ja hänen vielä syntymätön lapsensa mieleen. Lanka on Regia Extra Twist Merino, jossa on 75% merinovillaa ja 25% nailonia. Lanka on kutenkin ihanan pehmeää ja konepestävää, joten ajattelin sen sopivan hyvin vauvalle.

Myssy on tehty Norwegian Sweet baby cap -ohjeella ja sukat ovat perinteiset Tuulan junasukat. Neuloin ensin myssyn ilman nauhoja, sitten sukat ja jäljelle jääneen langan solmiamisnauhoiksi. Näin sain käytettyä koko 50 gramman kerän, eikä jäänyt mitään jäljelle (myssyyn 24 g ja sukkiin 26 g). Molemmat mallit ovat helppoja ja nopeita tehdä ja ovat osoittautuneet käytössä hyvin toimiviksi.

Tyynen patalaput

Tyyne potholder in English

Isäni äidin nimi oli Tyyne ja hän opetti minulle tämän patalapun virkkaamisen joskus 80-luvulla. En ole nähnyt samanlaisia missään muualla kuin omilla sukulaisillani. Ystäväpariskunnan luona jo melkein hihkuin innosta, kun näin tällä mallilla tehdyt patalaput ennen kuin tajusin, että olen ne itse tehnyt vuosia sitten.

Virkkasin näitä viime kesänä ja lupasin kirjoitella ohjetta. Tässä se nyt on. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan :-)

Tyyne-patalaput 



Tätini kertoi, että mummo pyysi aina merseroimatonta puuvillalankaa patalappulangaksi, mutta olen itse käyttänyt myös merseroitua lankaa. Mallina olevat ovat BlendBamboo -lankaa, mutta suosittelen täyttä puuvillaa parhaimman lopputuloksen aikaansaamiseksi. Useimmilla puuvillalangoilla saat kahdesta 50 g:n kerästä kaksi patalappua, joissa on on eriväriset reunapitsit. Blend Bamboosta ei saa yhdestä kerästä kahta patalapun puolikasta (painoa yht n. 120 g). Kokoa on helppo sovittaa langan ja tarpeen mukaan lisäämällä reikiä ja pylväsryhmiä aloitukseen.

Tarvikkeet 50g kahta eriväristä puuvillalankaa, virkkuukoukku 2,0 - 3,0 mm käsialan mukaan.

Ensin virkataan pohjaruudukko. Ei ole väliä, kummalla värillä aloitat.
Virkkaa riittävän pitkä aloitusketju (olen sen verran laiska etten jaksa laskea tarkkaan, vaan puran lopuksi ylimääräiset silmukat) tai 56 ketjusilmukkaa.

1. krs: kerros alkaa aina reiällä (ja tämä on mallin onnistumisen kannalta todella tärkeää). Pylväs ketjusilmukkaketjun kuudenteen silmukkaan, pylväs kahteen seuraavaan ketjusilmukkaan, *ketjusilmukka, jätä yksi aloitusketjun silmukka väliin, pylväät komeen seuraavaan silmukkaan*. Toista kerros loppuun. Viimeiseksi tulee kolmen pylvään ryhmä. Yht. 13 reikää ja 13 pylväsryhmää.
2. krs: Neljä ketjuslmukkaa, *kolme pylvästä edellisen kerroksen reikään, yksi ketjusilmukka*, jatka kerros loppuun**. Viimeiseksi tulee kolmen pylvään ryhmä.

Toista 2. krs:ta kunnes työ on riittävän korkea (jos haluat patalapusta ehdottomasti neliön, tee kerroksia pari enemmän kuin leveydessä on ruutuja ja reikiä yhteensä).


Vaihda väriä.
1. krs jatka samalla tavalla kuin edellä. Muista aloitta reiällä.

2. krs. Käännä juuri virkkaamasi kerros työn taakse, 2 ketjuslmukkaa (ensimmäinen reikä), virkkaa kolme pylvästä pohjaruudukon reiän läpi saman värin reikään,* ketjusilmukka ja kolme pylvästä seuraavaan reikään*. Toista kerros loppuun.

Edit2: Lisään tähän vielä Neferin sanoin, mitä yritin tuossa aiemmin kertoa, jospa se auttaisi hoksaamaan homman jujun :-)

Kun olet virkannut ensimmäisen kerroksen toisella värillä, käännä työ ja virkkaa kaksi ketjusilmukkaa. Ota koukku pois kokonaan, laita työ pöydälle niin, että lanka jää oikealle ja se toisella värillä virkattu kerros on itseesi päin.

Käännä toisella värillä virkattu kerros pohjaruudukon alle, ota se ketjusilmukka takaisin koukulle ja kaiva virkkuukoukulla pohjaruudukon (päältäpäin) ensimmäisen reiän kohdalta toisella värillä virkatun viimeinen yksi ketjusilmukka esille. Siihen virkataan ne kolme ensimmäistä pylvästä toisella värillä toiselle kerrokselle, sitten yksi ketjusilmukka ja taas kaivat seuraavasta pohjaruudukon reiästä toisella värillä virkatun pylväsryhmien välissä olevan ketjusilmukan esille ja taas kolme pylvästä. Edit päättyy.

Jatka kunnes olet täyttänyt kaikki pohjaruudukon reiät.

Kakkosvärillä virkataan periaatteessa ihan samanlaista ruudukkoa, kuin aloitusvärilläkin, mutta pohjaruudukon läpi.

Reunapitsi: jatka samalla langalla. Piilosilmukka, 3 ketjusilmukkaa, 3 pylvästä samaan kohtaan. Kiinnitä piilosilmukalla seuraavaan sopivaan kohtaan ja jatka patalapun ympäri. Virkkaa vielä ripustuslenkki: 40 kjs, päällystetään kiinteillä silmukoilla.

Yksiselitteisen ohjeen kirjoittaminen osoittautui taas haasteelliseksi. Kysy ihmeessä, jos et ymmärrä :-)

Edit: Laitoin kuvat uudestaan, toivottavasti pysyvät nyt tallessa. Muotoilin myös paria kohtaa mielestäni selkeämmiksi. Kiitos palautteesta! Sen avulla pystyn muokkaamaan ohjetta selvemmäksi.

Ma

Ei ole ihmisen hyvä yksin olla eikä ole pehmoluurankorobotinkaan. Sen vuoksi meille syntyi 13.3.2011 Ma, pituus 31 cm ja paino 132 grammaa.

Luin Pojalle ääneen kommenttejanne Mosta ja menin lukemaan myös Suden kommentin, josssa hän ehdotti kokonaisen robottiarmeijan tekemistä. Siitähän poika innostui ja alkoi suunnitella pehmoluurankorobottikauppaa (on perinyt enonsa geenejä, kun olis aina jotain bisnestä tekemässä). Robotteja pitäisi olla kahden kokoisia, nämä isommat maksaisivat kahdenkympin setelin ja pienemmät vitosen setelin. Kun kyselin, mitä minä saisin tekopalkkaa, niin kympin setelin kuulemma isommista ja pienemmistä kaksi viidenkympin kolikkoa. Isin tehtävänä olisi kantaa pehmot hyllyyn.

Seuravaksi hän ryhtyi suunnittelemaan pehmojen malleja ja ensimmäisen perusteella syntyi sitten tämä Ma. Silmät, kädet ja jalat pitää kuulemma ommella huolelisesti kiinni, jos vaikka joku vauva haluaisi tällaisen. Seuraava mallikin on jo suunnitteilla (tosin äiti hieman täällä epäilee, ettei näitä ihan hirvittävän monta ehdi myyntiin asti tehdä :-) ) eikä mallikappaleita onneksi myydä.

Haasteellista

Nappasinpa tämän haasteen virveriikka-blogista. Haastehan on kiertänyt jo jonkin aikaa sekä blogistaniassa että Facebookissa, mutta ajattelin kuintenkin vielä lähteä mukaan.

Siis lupaan jotain itsetekemääni viidelle ensimmäiselle tähän viestiin vastanneelle, jotka ottavat haasteen vastaan ja pistävät sen omaan blogiinsa. Aikaa kättentöitten toimittamiselle on tämän vuoden loppuun. Minä varmaan teen käsitöitä, mutta ihan yhtälailla voit leipoa kaverille pullaa, maalata taulun tai tehdä päähieronnan. Annetaan hyvän kiertää! On myös mukavaa, kun postiluukusta tulee muutakin kuin mainoksia ja laskuja.

Kuka uskaltaa, kuka uskaltaa, kässäpussiin kurkistaa?

Mo

Saanko esitellä teille Mon. Syntyi 12.3.2011, paino 123 grammaa ja pituus 32 cm jalkapohjasta hiustupsun kärkeen. Hän on pehmoluurankorobotti, joka syntyi äidin ja Pojan yhteistyönä.

Ostin viime viikonlopun messuilta myös Cloverin kaksipäisen virkkuukoukun (pelottavia nimiä näillä välineillä, heti tuli joku kaksipäinen hirviö mieleen). Sillä pystyy koukkuamaan putkea, kun tavallisella koukkuamiskoukulla saa tehtyä vain tasoa. Satuin Kauhavan Kangasaitan kojulle sopivasti näkemään, miten koukkua käytetään.

Sunnuntaiaamuna oli sitten pakko itse alkaa kokeilla. Mitään varsinaista suunnitelmaa minulla ei tietystikään ollut. Nappasin vain ensimmäiset käteen sattuneet kivan väriset langat ja virkkasin 40 ketjusilmukkaa. Tekniikka itsessään on helppo (esittelyvideo). Maailmalla tämä kulkee nimellä tunisialainen virkkaus, mutta aion käyttää kotoista termiä koukkuaminen.

Alunperin minulla oli ajatus purkaa kokeilu, mutta vauhtiin päästyäni en malttanut lopettaa. Mietin tulisiko siitä minulle lapanen - se oli hieman liian pieni. Kamerapussi - sellainen on jo, kännykkäpussi myös.

Siinä tehdessäni aloin nähdä kerroksissa hampaanvälejä (pitäisiköhän tutkituttaa pää) ja oli pakko kokeilla onnistuisikohan langanvaihto kesken kerroksen. Onnistuihan se, tosin seuraavalla kerroksella langanpäät ovat kuvion väärässä reunassa. Olin tähän mennessä jo päättänyt tehdä jonkun täytettävän jutun, joten totesin, että lankalenkit sisäpuolella eivät haitta mitään. Käsissäni oli muotoutumassa jonkinlainen pehmohirviö. Suun tehtyäni jatkoin muutaman kerroksen koukkuamista, virkkasin irralliset pyörylät silmiksi ja ompelin ne kiinni. Tein jonkinlaisen sädekavennuksen ötökän päähän ja päättelin langat.

Tässä vaiheessa Poika näki keskeneräisen työn ja innostui suunnattomasti. "Äiti sä teet pehmoluurankorobottia!" Ymmärrän kyllä pehmon, ja robotin, mutta luuranko????
"Sille pitää tehdä töppökädet ja töppöjalat ja kolme paksua hiusta päähän." Tein siis työtä käskettyä. Pohjan tein nurinperin ympyrän ulkoreunasta aloittaen ja kaventaen kohti keskustaa. Täytin pehmon ennen viimeisiä silmukoita lankakorin pohjalta löytyvällä kammolangalla ja kuroin pohjareiän umpeen. Jos joskus teen toisen vastaavanlaisen, aloitan pohjaympyrästä ja poimin sen ulkoreunasta silmukat koukkuamiseen.

Luurankoasiakin selvisi eilen. Naapurintyttökin näki keskeneräisessä työssä luurangon. Kun sitä ääneen ihmettelin, kaksi lasta alkoi esitellä minulle hampaitaan ja samasta suusta kertoa, miten pehmolla on luurankohampaat, kun luurangoila on aina tuollaiset hampaat. Asia selvä.

Sain pehmon valmiiksi tänä aamuna ja Poika antoi sille nimeksi Mo (ensin se oli mopo, mutta muuttui samantien erikoisemmaksi). Molla on selvästi liikettä lanteessa ja jotenkin näen sen tanssivan. Pitäisiköhän ihan oikeasti tutkituttaa tämä pää?

Edit: Onnistuin jotenkin saamaan nämä fonttikoot ihan sekaisin. Korjaan myöhemmin jos osaan. Tai viitsin.

Lankaa, lankaa - lisää lankaa

Ihan ensimmäiseksi perheemme kiittää kaikista hauskoista kommenteista edelliseen postaukseeni. Mieskin luki kaikki kommenttinne tyytyväisenä myhäillen ja välillä ääneen nauraen. Länsi-Savon nettilehdestä löytyy merisiilin kuva, joka muistuttaa kovin tuota meillä valmistunutta. Pitäisi kuulemma hankkia värillisiä puikkoja... Mieheni suhtautuu käsityöharrastukseeni erittäin kannustavasti; muistaa aina kehua aikaansaannoksia (ja ihan vilpittömästi) eikä koskaan sano, etten saisi ostaa lisää lankaa tms (joskus voisi...).

Joten voin siis aivan surutta täyttää kotiamme erilaisilla ja erivärisillä langoilla :-) Viikonlopun hulinoissa tarttui mukaan vielä kaksi kerää Rowanin Limaa. Halusin kokeilla jotain Rowanin lankaa ja tämä miellytti sekä silmää poskea.

Tänään poikkesin pitkästä aikaa Itäkeskuksen LankaVakassa. Koko Hansa-silta puretaan, joten kauppakin lopettaa toimitansa jossain vaiheessa kevättä. Alekorista löysin lippamyssyihin hyvin sopivaa Punto-lankaa ja päivän ulkoiltuani en voinut vastustaa auringonkeltaisia värejä. Näistä arvelen saavani kolme myssyä tehtyä.

Ei niin salainen neuleystäväni Maria yllätti minut jokunen päivä sitten yllätyspaketilla suoraan työpaikalle, Sain kesken päivää käsiini ruskeaan paperiin käärityn paketin, jossa oli pelkkä nimi päällä. Laatikosta ei löytynytkään hapankorppuja tai suklaata vaan KnitPron 2,5 mm sukkapuikot ja kaksi kerää turkoosia Maijaa. Nämä olivat kuulemmat ainoat Tintin väriset langat Marian varastossa ja nappiin meni.

Värikseni on tämän talven aikana voimallisesti leimautunut tuo turkoosi (mistäköhän johtuu?). Pidän kuitenkin monista punaisen sävyistä ja niitä on vaatekaapistani löytynyt paljon vuosien saatossa. Siksi olikin niin yllättävää, kun maanantaina kuulin useampaan kertaan olevani väärän värinen punaisissa vaatteissani. Kuulin sen työpaikalla pariin ottteeseen ja vielä illalla tilkkukurssilla. Ei ole kuulemma ole ollut punaista päällä :-) Pitkäaikaisempi ystävä luuli minun pukeutuneen beigeen, mutta ihan niin sekaisin en vielä ole. Ajatuskin puistattaa :-)

Salaisia viestejä?

Tällainen löytyi olohuoneen pöydältä eilen illalla. Mietin sisältyyköhän tähän jotain salaisia viestejä vai oliko puhdas aggressioiden purkaus. Ensin ajattelin, etten kysy keneltäkään yhtään mitään, mutta pakkohan se oli.

Poika satui leikkimään vieressä ja aloitin hänestä. Ei kuulemma ollut hänen tekosiaan. Isi oli askarrellut. Hetken mietin, viitsinkö mieheltä mitään kysyä. Kysyin kuitenkin. Sisältyyköhän tilataideteokseen jotain salattuja tai vähemmän salattuja ajatuksia? Mies katsoi minua pitkään ja ilmoitti sen olevan merisiili. Jos olisi enemmän puikkoja ja isompi lankakerä, voisi tehdä suuremman merisiilin.

Pitää varmaan levittää nuo loputkin käsityötarvikkeet pitkin olohuonetta, ettei muilla(kaan) käy aika pitkäksi :-D.

Kirppuilua ja messuilua

Ihan ensimmäiseksi on kerrottava, että taloudestamme poistui perjantaina 750 grammaa ällön puhuttelematonta Novitan Sissyä. Vieläkin ihmettelen, mikä kohtaus iski, kun ostin sitä kilon ja kuvittelin tekeväni siitä jotain itselleni. Mutta nyt on siitä kurimuksesta päästy eroon. Onneksi!

Kävimme Äitin kanssa eilen pitkästä aikaa Valtterin kirppiksellä. Eipä tarvitse taas vähään aikaan käydä. Jotenkin tuntui, että tavara oli huonompaa kuin ennen ja useat myyntipöydät olivat niin sekaisia, ettei tehnyt mieli edes mitään tarkemmin tutkia. Lempihatuntekijämme oli kuitenkin paikalla. Muutama vuosi sitten ostimme Äitin kanssa hyvinkin samanlaiset mustat huopahatut häneltä. Äitille löytyi tälläkin kertaa heti kaunis viininpunainen hattu ja ajattelin, että minä jään tällä kertaa ilman. Mutta hatuntekijä halusi ehdottomasti, että kokeilisin siniharmaata hattua, joka sointuisi hyvin kaulassani olevaan huiviin. Ja totta tosiaa, hattu oli kuin minulle tehty. Näin taas poistuimme pöydän luota kahden hatun kera. Akuutti hattuongelma on siis ratkaistu :-)

Mukaan tarttui myös jokunen nappi. Nuo tummanturkoosit napit ovat metallia ja niitä oli laatikossa ihan reilusti. Pienet napit ostin toisesta pöydästä ja maksoin koko satsista 1 e. Yhden hauskan ideankin nappasin, mutta siitä sitten enemmän, kun saan sen toteutettua. Kirpparikierros osoittautui lopulta mukavammaksi kuin miltä alussa vaikutti.

Kirpparilta suuntasimme Vanhaan Satamaan Kädentaitojen messuille. Tässä kohdassa pitää taas muistuttaa, että taloudestamme on poistunut 750 grammaa lankaa. Menestyksekkään hamsteroinnin lopettamisen kunniaksi päätin jo etukäteen, että saan ostaa lankaa, jos jotain ihanaa tulee vastaan. Ensimmäisen kerran sormia alkoi todenteolla syyhyttää Kujeen kojulla. Turkoosi Shibui sock -lanka sieltä minulle huuteli. Äiti kysyi, mitä sillä tekisin ja tuumasin, että ensi alkuun voisin silitellä. Yhdestä vyyhdistä saa reilut kämmekkäät, joten tyydyin siihen. Cascade 220:a oli kaikissa mahdollisissa väreissä ja ylättäen mukaan tarttuivat nämä kaksi vyyhtiä. En ole ehtinyt kokeilla Taikapallovaihdossa saamaani lankaa, mutta näistä saa sille kaveria. Ehdin jotenkin jo unohtaa, että akuutti hattuongelma on ratkaistu ja ajattelin, että näistä saisi kivan pipon...

Kujeelta tarttui mukaan myös vyyhdillinen sateenkaaren väristä vironvillaa, kun kotona olevat tarvitsevat itselleen kaveria muotoutuakseen vaatteeksi. Tälle langallekin on siis olemassa suunnitelma.

Varsinainen lankeemus tapahtui sitten Villakiven kojulla. Siellä oli toinen toistaan ihanampia Punta yarnsin lankoja. Ihanat villalangat eivät aiheuttaneet normaalia vakavampaa ihastumista, mutta tämä pellavalanka (Rope light Hand painted)vei mennessään. Messutarjouksena sain kolme vyyhtiä kahden hinnalla, mutta en kuitenkaan raaskinut ostaa kuin kolme vyyhtiä. Kojun seinällä roikkui reilulta näyttävä isoilla puikoilla neulottu lyhythihainen pusero, johon oli mennyt kolme vyyhtiä lankaa. Ajattelin tehdä ylhäältä alkavan kaarrokepuseron, josta tulee niin pitkä kuin lankaa riittää. Toivottavasti lopputuloksena eivät kuitenkaan ole hyvin tuulettuvat rintaliivit. huomaattehan, että osaan ostaa muutakin kuin turkoosia :-).

Ostin syksyn messuilta Saaga Designin mustan tunikamekon unikonkukilla. En tälläkään kertaa voinut kävellä kojun ohi, kun tangolta huusi kevään uutusväri - yllätys yllätys. Mallikin oli hieman muuttunut syksyisestä ja istui jos mahdollista vieläkin paremmin. Käsinmaalattu lintu kruunaa mekon. Täytyisi vaan raaskia käyttää näitä muulloinkin kuin juhlapäivinä, kun ovat niin kauniita ja mukavia päällä.

Toivottavasti kukaan ei ole lukenut tätä postausta eurolaskuri kädessä, sillä minä en ainaaan kulkenut sellaisen kanssa eilen. Tosin sen ihanan monen sadan euron kääntötakin jätin vielä tällä kertaa tilaamatta :-)

Päähän pantavaa

Hamsterikuun loppumetreillä sain aikaiseksi kasan päähän pantavaa. Suurin osa näitä on menossa sytomyssykampanjaan ja tämä ihana turkoosi menee purkuun.

Pidän väristä, pidän kuviosta, pidän langasta, mutta en pidä siitä, miltä se näyttää päässäni. Enkä edes tehnyt pipoa vaan baskeria... Lanka on ihanaa LayLayYarnsin SilkWoolia eli samaa, josta tein itselleni Sudenkorento-kämmekkäät ja lisänä TeeTeen Primaveraa (yht. 47 g). Tarkoitus oli tehdä kämmekkäisiin (ja päähäni) sopiva päähine, mutta jälkimmäinen tavoite jäi saavuttamatta. Jos kyse olisi jostain ihan peruslangasta, laittaisin tuonkin sytomyssykeräykseen, mutta nyt en taida raaskia. Viime viikolla koin iloisen jälleennäkemisen iäksi kadonneeksi luulemani lippikseni kanssa, joten akuutti hatun tarve poistui. Lippis mokoma oli luurannut pari kuukautta veljeni eteisen kaapissa. Tällä hetkellä suunnittelen tekeväni langasta kaulurin, mutta katsotaan nyt mitä siitä tulee.

Nämä lippamyssyt on virkattu Rozetti Naturel cotton -langasta 4,0 mm:n koukulla (yht. 131 g). Mustan virkkasin ohjeen mukaisilla kerroksilla ja siitä tuli reilun kokoinen. Vihreä-mustaan tein yhden lisäyskerroksen vähemmän ja se on lapsen päähän sopivan kokoinen. Lanka on ihanan pehmeää ja tuntuu jännän villaiselta, vaikka onkin täyttä puuvillaa.

Tähän lippamyssyyn käytin Punto color -langan loput (kirjavaa lankaa jäi n. 1,5 m) ja 3,5, mm koukkua. Lankaa kului 64 grammaa.

Silopipo on neulottu Kauhavan Kangasaitan ohjeella Silo-langasta (41 grammaa). Sain myös pääteltyä syksyllä tekemäni valkoisen pipon, joka ei nyt kuviin halunnut tulla.

Arpaonni suosi minua Lankahamsteriarvonnassa ja luvassa on lisää Laylay-lankaa. Ihanaa :-D.