Tanssikenkä

SYTYCK-emo haastoi meidät esittelemään omat tanssikenkämme eli minkä varassa suoriudume moitteettomasti tanssikuvioistamme. Tilasin itselleni aika tarkalleen vuosi sitten tällaisen siron tanssikengän. Olivat vaan niin suosittuja, että kesti yli puoli vuotta saada se kotiin (ei en halua perua tilaustani, ei en halua mustaa tai vihreää tuolia). Tuolissa on hyvä istua, mutta silti sitä tulee harrastettua aika harvoin. Siloin harvoin, kun siihen istahdan, saan melko välittömästi pienen ihmisen syliini tai vähintäänkin häädön. Muistan tosin itse lapsuudesta, miten hauskaa oli leikkiä äitin kengillä...

Todellisuus on sitten tämä: läppäri käden ulottuvilla, riittävästi tilaa ympärillä ja televisio nenän edessä. Useimmiten istun siis sohvalla neulomassa ja ehdottomasti risti-istunnassa. Viihdyn myös lattialla - risti-istunnassa. Poika on ottanut kuvan kameralla lekkiessään ja nyt pääsette kaikki näkemään, miltä useimiten näytän aamutuimaan.

Varsinainen SYTYCK-projektini ei ole edennyt yhtään. Suunnitelma toki on olemassa pään sisällä, ohje vaan on etsimättä ja laskelmat tekemättä. Langat olen kuitenkin saanut jo hankittua. Emo varmaan aavisti haastetta minulle antaessaan, että vaikeata tulee olemaan. Haastenani on Valssi ja foxtrot eli perinneneuleet. Olen kuitenkin soolotanssija ja yhdistän lajiini muutaman muunkin lajin:

• Valssia ja foxtrotia: työhön tulee kansanomainen kirjoneulemalli Haaviston kirjasta.
• Satubaletti: neulon villahaalarin veljentytölle.
• Popping&locking: yritän tehdä sen ilman saumoja.
• Bollywood: steekkaan vetoketjulle aukon.
• Koreografi: valmista mallia ei ole, joten täytyy soveltaa ja kehitellä oma.
• Broadway: kirjoneulettahan ne perinnemallitkin ovat.

Noniin, tässähän tämä suunnitelmakin tuli. Toistaiseksi tosin vaan notkun baarin tanssilattialla, enkä saa yhtään mitään järkevää aikaiseksi.

Myssyjä, myssyjä, myssyjä

Nyt alkaa rehellisyyden nimissä jo kyllästyttää :-). Muutama myssy on vielä kesken, mutta sen jälkeen saa tämä homma riittää (ainakin hetkeksi). Kuvat ovat taas marraskuisia, mutta toivottavasti niistä jonkin käsityksen saa. Ylhäällä perusmyssyjä Pantinosta (vihreät) ja Debbie Blissin Primasta Ei ollut minun lankani tuo Prima - meni helposti säikeiksi on on aika lötköä.


Rozetti First class -langasta neuloin Tychus-pipoja. Lanka oli uskomattoman riittoisaa, sillä neljästä kerästä sain viisi pipoa, jotka ovat sopivia myös omaan päähäni. Lanka on pehmoista ja lämpimän tuntuista, 50% merinovillaa ja 50% mikrokuitua.


Silo-pipot tein Kauhavan Kangasaitan ohjeella Silo-langasta. Lanka on ihanan pehmeää (75 % villa, 25 % silkki ) ja mukavaa neuloa. Turkoosin tein ohjeen mukaan ja kerästä jäi n. 10 g. Valkoisessa oli 10 s lisää ja yksi kerä ei riittänyt. Toinen ohjeen mukainen valkoinen pipo on vielä työn alla.


Lippamyssyjä erilaisista jämä- ja lahjoituslangoista. Yksivärinen vihreä on Rozettin Naturel cotton, joka näytti ja tuntui villalangalta, vaikka onkin puhdasta puuvillaa. Yksivärinen sininen on ggh:n Scarlettia, joka on hyväntuntuista peruspuuvillaa. Hieman piti olla tarkkana säikeiden kanssa, sillä lanka on aika löyhäkierteistä. Lippamyssy on oma mallini, johon pitäisi saada aikaiseksi kirjoittaa ohje. En vain ole saanut.

Viipotusta ja vätystelyä

Onneksi olen mukana sny-kierroksella ja kerran kuussa tulee auringonpaistetta postiluukusta. Auttaa kestämään tätä pimeyttä. Tällä kertaa sain paketissani kahvia, kaksi kerää Regian Extra Twist merino color -sukkalankaa, turkooseja helmiä, Pojalle (kai) karkkirasia ja taas ihana sny:n piirtämä norsukortti (joka syystä tai toisesta jäi pois kuvasta.

Lanka on minulle uusi tuttavuus, mutta olen pitänyt kaikista tähän mennessä kokeilemistani Regian sukkalangoista. Tässä tosin on merinovillaa ja se on todella pehmeää, joten voi olla, että tämä päätyy joksikin muuksi kuin sukiksi. Värikin on mielenkiintoinen. Siinä on minulle mieluisia sinistä ja turkoosia ja niiden lisäksi vierastamaani violettia. Tämä lanka on juuri sopiva värimaailman laajentamiseen siihen suuntaan. Kiitos SNY! (ja anteeksi, että raportointi on kestänyt näin kauan).

Sitten vähän näitä nopeampia aikaansaannoksia. Askartelimme pojan kanssa tänään noin puolessa tunnissa Halloween-juhlaan sopivan asun. Huppu tosin on hieman tukala ja sitä käytettiin lähinnä ensivaikutelman luomiseen (itsekin kokeilin, eikä sitä kovin kauaa ilennyt pitää).

Pari viimeistä viikkoa on ollut täynnä kaikenlaista ohjelmaa ja kun kotiin olen päässyt, niin nukkumatti on heti vienyt mennessään. Marraskuun valitusvirrenkin voin aloittaa taas - ei ole valoa tai auringonpaistetta samaan aikaan kun kuvattavat, kamera ja kuvaaja ovata samassa paikassa. Voivat siis päivitykset jäädä vähiin tässä kuussa.