Tällaiset määritteet antoi viisivuotias Poika eilen ennen Kädentaitomessuille lähtöä. Hieman myöhemmin selvisi, että ensimmäinen määritelmä oli isänsä suusta. Toisen keksi itse: "Äiti sä olet ihan muistokömpelö, kun et ole vieläkään tehnyt mulle sitä inkkaripäähinettä." Että näin. Erilaisia pyyntöjä tulee niin paljon ja tiuhaan tahtiin, että odottelen, mikä niistä on pysyvä toive ja siksi toteuttamisen arvoinen. Täytyy siis ryhtyä inkkaripäähineen tekoon.
(Selvisin muuten messuista ilman yhtäkän lankakerää.)
Tässä ensimmäinen Baktukseni. En ollut suunnitellut neulovani sellaista, mutta Maria sai minut ympäripuhuttua lankakaupassa. Ihastuin Araucanian Ranco-lankaan ja pyörittelin sitä ja mietin ääneen, mitä siitä voisi tehdä (ihminen ei tarvitse kymmentä paria villasukkia). Maria ehdotti Baktusta ja erityisesti Lacy versiota. Olin viime viikolla kolmipäiväisessä koulutuksessa ja sain kaulaliinan neulottua sinä aikana. Malli oli helppo ja nopea, mutta jouduin kuitenkin muutaman kerran purkamaan jokusen kerroksen, kun menin kavennuksissa sekaisin. Huivi ei ole kovin pitkä, mutta ehkä kaikkien ei tarvitse mennä kymmentä kertaa kaulan ympäri. Kunhan saisin vielä koruneulan kiinnitettyä hopeasavikoruuni, niin voisin käyttää sitä Baktuksen kiinnitteämiseen.
1 kommentti:
Lasten suusta se totuuskuuluu tai ainakin hienoja ilmaisuja ;)
Hieno huivi!
Lähetä kommentti