Anopin Meripäiväkassi

Tämä kassi tuli valmiiksi jo keväällä, mutta unohdin ottaa siitä kuvan ennen kuin se lähti anopin matkaan. Ilokseni huomasin kassin olevan käytössä ja anoppi naureskelikin, että se on aina hänellä mukana, kun hän käy Kotkassa. Sanoi sen olevan hänen Meripäiväkassinsa.

Viikonloppureissulla on ollut mukana helmilaatikon lisäksi tiskirättilankoja ja tiskirättejä onkin syntynyt juttelun lomassa jo useampi. Osa räteistä taitaakin jäädä matkan varrelle, mutta kaksi niistä päätyy omaan keittiöömme miehen vastusteluista huolimatta. Kassista löytyy vielä musta pikkulaukku, jonka olkahihna on vielä liian lyhyt. Se on tosin tähän mennessä saanut olla ihan rauhassa.

Tälle reissulle lähdimme vuokra-autolla, joten en ole voinut käyttää matka-aikoja hyväkseni, kun en vielä ole oppinut neulomaan ajaessani. Ehkä se on sellainen taito, jota en aio edes opetellakaan. Löytyi taas yksi syy suosia julkista liikennettä. Lyhyilläkin matkoilla saa aina mutaman rivin tehtyä ja työt valmistuvat kuin varkain.