Olemme äitini kanssa jo pitkään miettineet, että pitäisi joskus kokeilla käsitöiden myymistä torilla. Päätimme aloittaa Kauppatorista. Haimme keväällä torikortit Tilakeskuksen Ulko- ja hallimyyntitoimistosta. Sinne pitää ottaa mukaan näytteet myytävistä tuotteista ja todistaa, että ne on itse tehty. Korttiin merkitään hyvin yksityiskohtaisesti myyntiartikkelit. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja asiantuntevaa. Tarvittaessa korttiin voi lisätä uusia tuotteita (mikä on tällaiselle spontaanille sekatyöläiselle erittäin hyvä asia).
Kiireinen kesäaikataulu vaikeutti sopivan toripäivän löytämistä. Mutta onneksi löytyi molemmille sopiva päivä miehen viimeisellä lomaviikolla.
Keskiviikkona Äiti ajeli Helsinkiin ja minä väänsin hikihatussa keskeneräisiä kukkaroita valmiiksi. Pakkasimme tavaramme autoon ja mietimme, pitääkö paikalla olla jo aamulla anivarhain. Onneksi hoksasin soittaa torivalvojalle, joka ystävällisesti kertoi, että pöytiä on ollut vapaana vielä myöhemminkin päivällä, joten mitään kiirettä ei ole.
Olimme torilla kahdeksan maissa ja soitin uudestaan torivalvojalle, joka tuli neuvomaan, mistä pöydät otetaan ja vähän antoi vinkkiä siitä, mihin ne laitetaan. Torille oli jo saapunut muitakin myyjiä, jotka myös ystävällisesti neuvoivat, mihin pöytä laitetaan (tosin en tiedä oliko neuvottu paikka hyvä vai huono ;-).
Emme oikein tienneet, mitä odottaa, mutta kyllä meillä jonkinlaisia toiveita myyntituloista oli. Ensimmäiset tunnit hihittelimme keskenämme ja nautimme tunnelmasta. Jututimme tuttuja ja tuntemattomia ja niitä, jotka kuvittelivat olevansa tuttuja. Teimme tuttavuutta myös muiden torimummojen kanssa. Kaikki olivat mukavia ja ystävällisiä ja auliisti neuvoivat meitä ensikertalaisia.
Ihmisiä kulki ohi tasaisena virtana, mutta hyvin harva jäi edes katsomaan pöytäämme ja vielä harvemmat ostivat yhtään mitään. Onneksi pöytäpaikka oli kohtuuhintainen ( 5 euroa per nenä), joten senkään takia ei tarvinnut stressata. Välillä joimme termarista kahvia ja kuvittelimme olevamme terassikahveilla ja nautimme ihmisten katselemisesta ja auringonpaisteesta.
(Äitin nukenvaatteita)
Päivä oli mukava, vaikka ainoa mikä karttui oli kokemus. Muut myyjät lohduttivat, että päivät ovat erilaisia, eikä kannata heti lannistua, vaikkei kauppa kävisikään. Lohduttavaa oli se, ettei näyttänyt muilla menevän yhtään sen paremmin. Päätimme tulla perjantaina uudestaan.
Tänään lähdimme hieman pienemmällä tavaramäärällä liikkeelle ja julkisilla liikennevälineillä. Päivä oli jokseenkin samanlainen kuin edellinen. Juuri ja juuri saimme pöytävuokran tienattua. Mutta torilla oli taas mukavaa. Saatan joku päivä uskaltautua pienen kassin kanssa yksinkin jonkun pöydänpuolikkalle. Lähinnä seurustelemaan ja nauttimaan tunnelmasta.
Kiitokset kaikille muille torimyyjille, jotka ottivat ensikertalaiset hyvin vastaan ja joukkoonsa. Vaikutuksen tekivät myös torivalvojat, jotka olivat ystävällisiä ja auttavaisia. Erityisesti torimaksuja perinyt nuori mies oli aivan hurmaavan huumorintajuinen (äänestän sinua varmasti, kun asetut ehdolle pressanvaaleissa).