Makoilua laiskana laiturilla

Mökkiviikko on sujunut lämpimissä merkeissä. Suurin osa ajasta on mennyt laiturilla istuskellessa ja luonnon ihmeitä tarkkaillen. Huolella mukaan pakatut ufot ja muut projektit ovat siirtyneet mökin olohuoneen nurkkaan muovilaatikkoon, mutta niille ei ole tapahtunut juuri mitään.

Ryijyä olen yrittänyt tehdä, mutta se ei motivoi sitten yhtään. Se on liian iso, enkä tiedä mihin se on tulossa ja väritkin tuntuvat tyhmiltä. Olen useaan otteeseen miettinyt, onko se oikeesti pakko tehdä valmiiksi. Onko se kaiken vaivan ja ajan arvoinen vai olisiko parempi tehdä jotain muuta. Vaikka maata laiturilla vaihteeksi selällän ja katsella pilviä.

Tiskirättejä on valmistunut muutama ja sattuipa sopivasti olemaan Kaikki puikoissa kuukauden aiheena. Lankoja olisi ollut useampaankin.

Kirpparilta tarttui mukaan pari pussilllista ja yksi laatikollinen lankoja. Osa niistä meni Äitille, mutta aika huomattava osa tulee seuraavassa kyydissä mulle kotiin. Pusseissa oli tummansinistä ja valkoista puuvillalankaa, jotka riittävät pojalle puseroksi. Laatikosta löytyi sekalaisia villa/sekoitelankoja, joista tulee jos ei muuta tilkkuja Vaaka-peittoihin. Löytämisen ilo taitaa kuitenkin olla se suurin palkinto. Lankojen lisäksi tarttui mukaan askartelumassoja sisältävä paketti ja reilun kokeinen pala vaaleanpunasävyistä kukkakangasta (en saanut mökillä aikaiseksi ottaa valokuvaa, ja tavarat jäivät vielä sinne, kun eivät mahtuneet kasseihin).

Tämä oli viikon suurin saavutus. Jos et heti huomannut se on pieni pehmokalmari (myöhemmin seepia), jolla pelastettiin yksi ilta, kun Poika alkoi yhtäkkiä ikävöidä kotiin jäänyttä lötkökalmariaan. Tämän nyytin viereen nukahti ja sen ensimmäisenä esiin kaivoi tyynyjen alta herätessään. Pieneen on lapsi onneksi tyytyväinen.