Makoilua laiskana laiturilla

Mökkiviikko on sujunut lämpimissä merkeissä. Suurin osa ajasta on mennyt laiturilla istuskellessa ja luonnon ihmeitä tarkkaillen. Huolella mukaan pakatut ufot ja muut projektit ovat siirtyneet mökin olohuoneen nurkkaan muovilaatikkoon, mutta niille ei ole tapahtunut juuri mitään.

Ryijyä olen yrittänyt tehdä, mutta se ei motivoi sitten yhtään. Se on liian iso, enkä tiedä mihin se on tulossa ja väritkin tuntuvat tyhmiltä. Olen useaan otteeseen miettinyt, onko se oikeesti pakko tehdä valmiiksi. Onko se kaiken vaivan ja ajan arvoinen vai olisiko parempi tehdä jotain muuta. Vaikka maata laiturilla vaihteeksi selällän ja katsella pilviä.

Tiskirättejä on valmistunut muutama ja sattuipa sopivasti olemaan Kaikki puikoissa kuukauden aiheena. Lankoja olisi ollut useampaankin.

Kirpparilta tarttui mukaan pari pussilllista ja yksi laatikollinen lankoja. Osa niistä meni Äitille, mutta aika huomattava osa tulee seuraavassa kyydissä mulle kotiin. Pusseissa oli tummansinistä ja valkoista puuvillalankaa, jotka riittävät pojalle puseroksi. Laatikosta löytyi sekalaisia villa/sekoitelankoja, joista tulee jos ei muuta tilkkuja Vaaka-peittoihin. Löytämisen ilo taitaa kuitenkin olla se suurin palkinto. Lankojen lisäksi tarttui mukaan askartelumassoja sisältävä paketti ja reilun kokeinen pala vaaleanpunasävyistä kukkakangasta (en saanut mökillä aikaiseksi ottaa valokuvaa, ja tavarat jäivät vielä sinne, kun eivät mahtuneet kasseihin).

Tämä oli viikon suurin saavutus. Jos et heti huomannut se on pieni pehmokalmari (myöhemmin seepia), jolla pelastettiin yksi ilta, kun Poika alkoi yhtäkkiä ikävöidä kotiin jäänyttä lötkökalmariaan. Tämän nyytin viereen nukahti ja sen ensimmäisenä esiin kaivoi tyynyjen alta herätessään. Pieneen on lapsi onneksi tyytyväinen.

Nurkista löytyi lisää ufoja

Kuten uumoilinkin: askarteluhuonetta järjestellessäni löytyi vielä muutama ufo. Nekin pääsivät mukaan torjuntatalkoisiin mökille.

Mulla on lasipurkillinen virkattuja kukkia odottamassa käyttöä. Jossain vaiheessa neulontainnostuksen iskiessä tuhosin nurkista löytyneen harmaan lankakerän (todennäköisesti Trendiä) neulomalla siitä huivin. Yhdestä kerästä ei tullut riittävän pitkää huivia, joten päätin siihen ommella jatkoksi kukkia. Kukat on valittu, mutta ompelu- ja päättelytyöt eivät tunnetusti ole lempipuuhiani, joten odottavat vielä irrallisina huivin kanssa samassa pussissa.


Varmaan viitisen vuotta sitten keksin tarvitsevani pientä käsilaukkua töissä käytettäväksi (siihen pitäisi mahtua kännykkä, avaimet ja ehkä lopakko). Pussiosuus oli jo melkein valmis, kun tuli taas uusia ideoita ja innostuksen kohteita. Eipä tuota raaski purkaakaan, joten liitetään ufo-listalle, jos vaikka tulisi valmiiksi.

Virkisty ja vaikuta väreillä

Tällaiselle kurrssille tuli sitten ilmoittauduttua heti loman alkajaisiksi.
Kurssin alun jutut värien vaikutuksista ihmisiin eivät tuonee varsinaisesti uutta tietoa.

Beige ei kuulemma ärsytä ketään (paitsi mua) ja punainen on hyökkäävä ja levoton väri (ja silti nukun erittäin hyvin punaisella sohvallani).

(tässä vielä saalit yhteiskuvassa)

Väriharmoniaharjoitukset olivat mielenkiintoisia ja niistä opin uutta. Monissa töissäni on ollut liian harmoninen värimaailma ja ne ovat siksi tylsiä. Erityisen avartavaa oli disharmonian käsite. Sitä olen tietämättäni toteuttanut villasaaleissani, kun olen laittanut sekaisin saman värin ei niin keskenään sopivia värejä. Punaisen saalin kirkkaanpunainen riitasointuraita on siis se, joka antaa harmonian koko työlle. Muistan myös työkaverin kommentin, ettei piristykseksi suunnittelemani taivaansininen sopinut siniharmaiden kanssa. Ilman sitä saali olisi ollut ihan platku.Varsinaisena työnä oli miniminiryijy ja yllättäen mun ryijystäni tuli tällainen. Nyt on värien nälkä ja kaikki sateenkaaren väriset langat tarttuvat väkisinkin mukaan. Ryijyn nimi on Räiskyvä tasapaino. samat värit löytyivät myös elämäni värikartasta, vaikkei se osuus mua niin kovin innostanutkaan.
Nurjakin puoli on aika hauska ja siinä näkee paremmin nukkien eri värisävyt.

Innossani ostin vielä langat ja pohjaan toiseenkin miniryijyyn ja se on tietysti yhä edelleen tekemättä.