Marras-joulukuun yhteenvetoa

Eipä ole aikaa ja energiaa riittänyt blogille. Mutta käsitöille olen kuitenkin yrittänyt pihistää muutaman hetken sieltä toisen täältä. Enemmänkin oli tarkoitus ehtiä, mutta tällaisia sain aikaan.

Helmitöitä pitkästä aikaa. Pikkuriipuksia, pari pitkää kaulakorua, muutama rannekoru ja enkeliriipus.


Heijastinruusukkeita tein heijastinnauhasta ja napeista. Näitä meni ystäville joululahjaksi ja muutama meni kaupaksi joulumyyjäisissä.


Heijastinkukkia tuli virkattua kolmisenkymmentä ja kaikki ovat maailmalla. Ei ollut kameraa ja valoa samaan aikaan saatavilla, joten kaikista kukista ei ole kuvaa. Tässä vielä viimeiset. Näistäkin osa teki kauppansa joulumyyjäisissä ja loput annoin joululahjaksi.

Aiemmin syksyllä kutomani kaulaliinatkin sain viimeisteltyä ja kaksi niistä lähti maailmalle ennen kuin sain kuvaa otettua. Tää pimeys on latistanut mun kuvausintoni kokonaan (seliseli)

Aatonaatonaattona sain viimeinkin valmiiksi kummitytölle jo marraskuun alussa aloittamani nutun. Sain idean täältä ja päätin muokata oman version. Vasta myöhemmin huomasin surffaillessani, että Dropsilla on hyvin samanlainen malli. Yrityksen ja erehdyksen ja purkamisen kautta sain nutun valmiiksi ihan omalla päättelyllä ja siitä tuli oikein soma. Työtä olisi ehkä nopeuttanut, jos ohjeen olisi löytänyt ensin. Kuvaa en ehtinyt ottaa, mutta sellainen luvattiin toimittaa myöhemmin. Ja nuttu on kuulemma juuri sopivan väljä (jännitin viime hetkille asti, onko se likimainkaan sopiva).

Isälle sain neulottua Jacques Costeau- pipon aatonaattona, mutta se oli liian pieni hänen tämänhetkisiin tarpeisiinsa. Käy kuulemma oikein hyvin syksyllä, kun ei ole niin kylmää. Tällä hetkellä kaipaa vuorillista pipoa, joka on oikein lämmin. Aloitin tapaninpäivänä sitten isomman ja sain sen melkein valmiiksi ennen kuin lanka loppui. Pyysin miestä eilen tuomaan lisää mustaa SeiskaVeikkaa, mutta se oli kaupasta loppunut. Oli kuulemma hyllyt ihan tyhjinä ja vain muutama lankakerä enää jäljellä. Pipo valmistuu siis ensi vuonna. Kunhan vielä keksisin, millä sen saisi vuoritettua.

Kesken jäivät veljentytöille tarkoitetut pinkit tumput ja kokonaan aloittamatta miehen kauluri.

Mutta onneksi on koko uusi vuosi aikaa :-)

Onnelista ja tuotteliasta vuotta kaikille!

Paketteja tullut ja mennyt

Marraskuukin tuli ja meni. pimeys on jotenkin vienyt voimat ja kuvien saamattomuus on haitannut tätä blogin pitämistä.

Olen saanut Snyltä paketin puolitoista viikkoa sitten ja oma pakettinikin lähti jo reilu viikko sitten. Samalla sain laitettua vihdoin eteen päin Sukkasatoon lupaamani arvontavoiton. Sainpa vielä pakettiin ne pienen pienet sukatkin, jotka menivät kaverin pienelle pojalle.

Snyn paketista löytyi: kaksi kerää Regian sukkalankaa, lakupussi, heijastin Pojalle sekä Virkkuukoukkusen ihana rintaneula ("Mie oon nyt puikoissa") ja kortti ("Miul on neuloosi ja kaikki langat käsissä"). On Sny tainnut huomata, että olen ihan koukussa Virkkuukoukkuseen :-)

Ilmoittauduin Lapaskuuhunkin, mutta saldo oli vaivaiset kaksi puolikasta lapasta. Kokeiltavaksi jäävät Matleenan tuplat ja Ontelolapaset.

Kuvia laitan, kunhan olen valon kanssa smaan aikaan kotosalla.

Isäinpäivänä

Aloitin päivän kunnon käsityöllä ja leivoin miehelleni hänen toivomiaan korvapuusteja. Niitä sitten mussutettiin kylmän maidon kera aamupalaksi.

Alkuillasta kuulin saunan oven aukeavan ja sulkeutuvan nopeasti. Kysyin, josko mies haluaisi juhlan kunniaksi päästä saunaan (joka on viime aikoina toiminut erinäisten käsityötarvikkeitteni lisävarastona). Siinä siten pakattiin tavaroita isoihin ruotsalaisen huonekaluliikkeen kasseihin (ajatuksella, että niissä ne on helppo nostaa takaisin saunan lauteille, kun löylyt on otettu) ja kysyin, missä vaiheessa hänellä menee hermo kaikkien mun tarvikkeitteni kanssa. Kuulemma muutettaessa. Onneksi meillä ei ole muuttosuunnitelmia, eikä siihen tarvettakaan, jos ei ihan jonnekin muualle lähdetä.

Mutta saunan lauteilta löytyi sitten tämä vessan matto, jonka olen kutonut jo aikaa sitten (ainakin puolitoista vuotta) ja siitä puuttui vain hapsujen solmiminen. Tää on jo noloa. Hapsujen solmimiseen, leikkaamiseen ja maton prässäämiseen meni 43 minuuttia. Tää on jo tosi noloa.
Mutta nyt se on vessan lattialla :-) (eikä tarvitse pitää sanomalehteä jalkojen alla pytyllä istuessa).

Lankapöhkö ja muistokömpelö

Tällaiset määritteet antoi viisivuotias Poika eilen ennen Kädentaitomessuille lähtöä. Hieman myöhemmin selvisi, että ensimmäinen määritelmä oli isänsä suusta. Toisen keksi itse: "Äiti sä olet ihan muistokömpelö, kun et ole vieläkään tehnyt mulle sitä inkkaripäähinettä." Että näin. Erilaisia pyyntöjä tulee niin paljon ja tiuhaan tahtiin, että odottelen, mikä niistä on pysyvä toive ja siksi toteuttamisen arvoinen. Täytyy siis ryhtyä inkkaripäähineen tekoon.

(Selvisin muuten messuista ilman yhtäkän lankakerää.)

Tässä ensimmäinen Baktukseni. En ollut suunnitellut neulovani sellaista, mutta Maria sai minut ympäripuhuttua lankakaupassa. Ihastuin Araucanian Ranco-lankaan ja pyörittelin sitä ja mietin ääneen, mitä siitä voisi tehdä (ihminen ei tarvitse kymmentä paria villasukkia). Maria ehdotti Baktusta ja erityisesti Lacy versiota. Olin viime viikolla kolmipäiväisessä koulutuksessa ja sain kaulaliinan neulottua sinä aikana. Malli oli helppo ja nopea, mutta jouduin kuitenkin muutaman kerran purkamaan jokusen kerroksen, kun menin kavennuksissa sekaisin. Huivi ei ole kovin pitkä, mutta ehkä kaikkien ei tarvitse mennä kymmentä kertaa kaulan ympäri. Kunhan saisin vielä koruneulan kiinnitettyä hopeasavikoruuni, niin voisin käyttää sitä Baktuksen kiinnitteämiseen.

Viimeiset potut

Sukkasato sitten loppui ja Lapaskuu alkoi.

Viimeisenä rutistuksena sain neulottua itselleni itsekoolatusta seiskaveikasta säärystimet. Eivät ole kovin pitkät tai leveät, kun ajattelin, että ne menevät puntin alle nilkkoja lämmittämään. Mallin nappasin Jepyn Polvekeraitaisista sukista. Vähän arvelutti tuo värjäykseni, mutta tuohon malliin raidatkin asettuivat aika kivasti. Olin iloisesti yllättynyt. Aloitin innoissani neulomaan loppukeristä junasukkia, mutta totesin, ettei lanka enää riitä edes varsiin ja päätin purkaa alun ja laittaa nöttöset jemmaan.

Kuvassa alimpana ovat ne koulutuspäivän aikana puoleen väliin neulotut pesukoneessa huovutettavat tossut. Kuvaa otettaessa olivat vielä pesua vailla, mutta nyt nekin on jo huovutettu. Lankana oli Naturgarn ja näihin meni n. 200 g. Ohje on Käspaikasta.


Tänään sain vihdoin kuvaan jo pari viikkoa käytössä olleet myssyn ja kaulaliina. Maria heti ne mun päälläni nähdessään, että on jäänyt blogiin laittamatta. Tämä vuodenaika ei vaan ole valokuvaamiseen otollista aikaa. Lankana on Puro Tundra. Myssyyn meni vajaat kaksi kerää ja kaulaliinaan neljä kerää ja myssystä jäänyt lanka. Puikot muistaakseni nro 6. Malli on syksyn Novita-lehdestä. Myssy on vähän liian iso ja kaulaliina liian pitkä, mutta lämmittävät ihan mukavasti ja värikin on mulle sopiva.

Toinen paketti

Eilen saapui toinen paketti ihanalta Snyltä.

Sieltä löytyi iso vyyhti Fritidsgarn-lankaa kauniin punaisena. Pitää heti miettiä, mitä siitä tekisi ITSELLE :-). On niin mun väristä!

Sen lisäksi siellä oli hemmotteluun kasvonaamio ja jalkahoito sekä suklaapatukka.

Ja herkkupisarana pohjalla kaksi suurta mustaa nappia. On Sny tainnut käydä vakoilemassa ja todennut mut nappihulluksi. Olen monessakin paikassa pyöritellyt noita nappeja, mutta en ole raaskinut ostaa, kun ei ole ollut niille suunniteltua paikkaa. Nyt pitäisi löytää sopiva malli, johon saisi yhdistettyä tuon langan ja napit.

Kiitos Sny!

Hopeasavi

Eilen pääsin ilokseni kokeilemaan hopeasavea ensimmäistä kertaa. Aluksi vähän jännitti, sillä en ole koskaan ollut kovinkaan taitava savenpyörittelijä (ne vähäiset työt, joita olen tehnyt ovat olleet jokseenkin kömpelöitä). Hopeasaven perusideanahan on muovata sitä samoin kuin savea ja sitten polttaa uunissa sideaineet pois ja jäljelle jää vain hopea. Lisätietoja hopeasavesta ja sen käytöstä saa Hopeasavi-sivuilta. Hopeasaven käsittelystä ehkä parhaiten jäi mieleen se, että joka vaiheessa pitää muistaa käsitellä kädet ja tarvittavat välineet Badgerillä eli vaseliinilla.

Puolivahingossa sain mielestäni ihan tyylikkään lätkän aikaiseksi. Mietin pitkään tuleeko siihen reikää vai ei, mutta päädyin pitämään sen ehjänä. Pitää vielä hankkia hopeinen rintaneulapohja ja liimata tuo siihen. Korun fiilis on aika seitkytlukulainen ja siksi niin nostalgisen ihana. Mukava materiaalihan hopeasavi on, mutta on aika tyyristä. Pitäisi saada joku kimppatilaus aikaan, niin hintakin tulisi edullisemmaksi.

Kamerakin oli matkassa mukana, mutta, kun työn touhuun päästiin, se unohtui sivupöydälle moneksi tunniksi. Kuvaaminen on muutenkin tällä hetkellä tämän blogaamisen haasteellisin osuus. En koskaan muista ottaa kuvia lyhyenä valoisana aikana ja illalla lamppujen valossa väreistä tulee vähän mitä sattuu.

Sain tänään myös selätettyä kaulaliinaloimeni. Sinnillä meni loppuun, mutta ihan kivoja kaulaliinoja niistä tuli. Sain samalla tuhottua muutaman nurkissa pyörineen lankakeränkin (tosin piti vähän käydä ostamassa välikudetta). Tarkemmat yksityiskohdat kertoilen sitten, kun saan liinat irit toisistaan ja viimeisteltyä.

Tuottoisa koulutuspäivä

Kuten eilen uumoilinkin, oli tänään hyvin aikaa neuloa koulutuksessa (epäilijöille tiedoksi: keskitys paremmin asiaan, kun harhailevat ajatukset pysyvät käsissä olevassa neuleessa.). Illalla keksin, että pesukoneessa huovutettavat tossut olisivat riittävän yksinkertainen homma tällaiseen tilaisuuteen. Alku meni hyvin, mutta lanka loppui jo puolilta päivin ja minulla oli käsissäni kaksi puoliksi neulottua tossua.

Onneksi satuimme olemaan Hämeentiellä ja sain kipaistua ruokatauolla lisää lankaa Priimasta. Tarjouskorista tartui mukaan kolme kerää GGH:n Linova-lankaa (74% puuvilla, 26% pellava). Ja pitihän sitä tietysti ostaa myös tälle langalle sopivat puikotkin. Valitsin bambuiset pyöröpuikot (4mm/80 cm). Aluksi bambupuikot tuntuivat oudoilta, mutta hetken päästä luistivat jo todella hyvin. Ne eivät myöskään kolise ikävästi. Kaikkein parasta niissä kuitenkin on se, että puikkojen koko on merkitty selvästi näkyviin. Olenkin ihmetellyt, miksei nykyisissä puikoissa näitä merkintöjä enää ole (vanhemmissa puikoissani kyllä). On todella ärsyttävää arpoa oikeaa kokoa ja etsiä puikkomittaria laatikon pohjalta, kun pitäisi vaan nopeasti päästä tekemisen alkuun.

Iltapäivän aikana sain neulottua kaksi tiskikukkaa ja aloitettua kolmatta. Nämä menevät tuparilahjaksi, jos kutsu sellaisiin joskus tulee.

Kaulaliinaa pukkaa

(punainen sohva ei ole paras tausta kuville, mutta...)

Täällä putkahtelee puikoilta vaan kaulaliinoja, vaikka sukkasatoa pitäisi kerätä.

Neuloin Snyltä saamani Puro-langat Novita-lehden (3/2009) ohjeiden mukaan kaulaliinaksi. Tämä menee lahjaksi, sillä Jäätyneen karpalon värisuora ei sittenkään ollut minun. Vaikka kuinka yritän avartaa katsantokantaani, niin tuo rusehtavan vihertävä raita ei vaan miellytä silmää. Mutta lähipiirissä on onneksi vähemmän rajoittuneita yksilöitä ja kohta on joulu. Huivi oli mukava neuloa ja lanka tuntui pehmeältä. Purosta tuskin tulee suurta suosikkiani, mutta asusteisiin se on ihan kiva lanka.


Tykkäsin lehtimallista ja sitä oli helppo neuloa, joten tein itselleni kaulaliinan fufo-projekissa viimeistellyn baskerin kaveriksi. Lankana on lankakorin pohjalta kaivettu turkoosi Jenga. Olen tehnyt siitä ponchon pari vuotta sitten ja tavoilleni uskollisena olen ostanut lankaa varmuuden vuoksi riittävästi. Jenga on paksumpaa kuin Puro, joten tein vain kaksi mallikertaa (27 s.). Vähän tuo lanka nitisi ja natisi neuloessa, eikä sekään pääse suosikkilistalle. Koska halusin eroon koko lankasatsista, neuloin vielä lopuista pojalle kaulaliinan. Pitäisi vaan keksiä jokin jippo tuohon ihan perusliinan piristykseksi.

(tämä meni purkuun)

Vihdoin ja viimein keksin, miten saan tuhottua jo luvattoman kauan seisseen kaulaliinaloimeni. Ensimmäinen kokeilu ei innostanut, mutta värien karsiminen kahteen auttoi tilannetta. Samalla saan tuhottua mys nurkkiin kertyneitä Tango ja Tango-fani keriä. Näistä enemmän, kun saan ne pois puista.

Ekosilkkilanka potkii yhä vastaan. Yritin neuloa sitä tänään, mutta sekään ei onnistunut. Kohta laitan tuon kerän takaisin vyyhdille ja laitan lasiastiaan ja olohuoneen koristukseksi. Lanka on yhä kauneinta vyyhdillä.

Nyt pitäisi keksiä joku sopivan helppo ja yksinkertainen työ huomisen koulutuspäivän piristykseksi. Jos vaikka niitä sukkia sitten.

Kool!

Tänään sain viimein aikaiseksi kokeilla koolausta. Aluksi tietysti luin kaikki mahdolliset asiaa koskevat sivustot netistä ja sitten sovelsin oman version :-) Senkin sain tietää, että kurt Cobain ja Pink ovat käyttäneet Kool Aidia hiusten värjäämiseen.

Ensimmäinen hämmentävä seikka on se, että pussin väri ei aina suoraan vastaa sisällön väriä. Onneksi löysin yhden ja toisenkin hyvän värimallikartan, jonka avulla tulos oli edes jokseenkin arvattavissa. Väreiksi valitsin Black Cherryn ja Ice Blue Raspberry Lemonaden (pitkälti sen takia, että niitä oli molempia kaksi pussia).


Värjättävänä lankana oli 104 grammaa luonnonvalkoista SeiskaVeikkaa (kun se sattui olemaan näkyvillä inspiraation iskiessä). Aluksi vyyhtesin sen kahden tuolin avulla. Olisi pitänyt olla huolellisempi pasmalankojen kanssa, mutta en onneksi saanut lankaa ihan mahdottomaan solmuun ainakaan vielä.


En halunnut sähläillä kuumien kattiloiden kanssa, kun apuna pyöri viisivuotias vipeltäjä. Päädyin siis mikrovärjäykseen. Aika kiltisti noudatin Käspaikan ohjetta. Värjäyksen ajaksi levitin vyyhtini teräksiselle tiskipöydälle, jotta sain värit pysymään toisistaan erillään. Ruiskuttamalla väri imeytyi suoraan lankaan, eikä tiskipöydälle jäänyt muuta kuin vettä (tää oli oikeesti aika uskomatonta). Kiinnitysvaiheessa nostin vyyhdin varovaisesti piirakkavuokaan ja sen mikroon. Vuokaankaan ei jäänyt mitään värijälkiä. Eikä väriä myöskään irronnut huuhteluveteen. Ainoa paikka langan lisäksi, missä väriä on, ovat käteni: kynnet ovat "kauniin" vaaleanpunaiset.

Olisi pitänyt uskoa Ilua, ettei ihan mitä vaan kannata sotkea keskenään (tosin vielä tässä vaiheessa lanka on kuivumassa ja lopullinen tulos on arvoitus). En siltikään ole ollenkaan epätoivoinen värien suhteen. Ja turkoosi ja punainen ovat lempivärejäni.

Poika kävi välillä tutkimassa touhujani. Tuoksu oli hänen mielestään eriskummallinen, mutta jotenkin tuttu. "Olen joskus syönyt jotain, joka haisee tältä". Värjätty lanka oli kuulemma niin kaunista, että siitä pitää ottaa kuva.

Seuraavat värjäykset pitää suunnitella vähän paremmin. Toisaalta, pitääkö tämän olla niin vakavaa?

Sukkia sukkia

Sukkasatoon vielä putkahtelee sukkia. Kyllästyin neulomaan ihan perussukkia, joten täytyy tehdä jotain muuta.

En ottanut uutta mallia heti kokeiluun vaan uuden langan. Tämä on M&K:n Clown (45% puuvilla, 40% villa, 15% nylon). En oikein pitänyt langan tuntumasta. Sitä ei saanut pidettyä riittävän tiukasti näpeissä. Se tuntui välillä karkaavan omille teilleen ja osa silmukoista jäi löysiksi. Olin myös pettynyt värien kulkuun sukassa. Olisin toivonut, että kirkkaamman sinistä olisi ollut enemmän. Onneksi satuin löytämään saman aloituskohdan helposti kahdesta kerästä. Kolmas oli ihan omassa maailmassaan. Koska en muutenkaan pidä "eriparisista" sukista, olisi tämän langan väritys vielä korostanut eriparisuutta. Lanka tuntui myös aika karhealta neuloessa, mutta jalassa tuntuu ihan mukavalta. Pitää tarkkailla käytössä sopiiko tämä lanka paremmin kuin villalanka tällaiselle hikikoivelle. Mallina oma Aaltopahvisukka, tällä kertaa nauhakärkikavennuksella.

Lankaa jäi jäljelle kokonaisen kerän lisäksi kaksi nöttöstä, joiden arvelin riittävän vauvan sukkiin. Koska olen päättänyt kokeilla uusia malleja, päätin neuloa kuuluisat Tuulan junasukat ja hauskathan noista tuli. Kokemus olisi varmaan ollut mukavampi jostakin toisesta langasta, mutta nuokin varmasti täyttävät tarkoituksensa jonkun pienen jaloissa. Varsi vaan näyttää suhteettoman pitkältä terään verrattuna. Olenkohan jossain kohtaa lukenut ohjetta väärin?

Aaltopahvisukat tosin ovat olleet valmiina jo pari viikkoa, mutta olen päättänyt, että mitään päättelemätöntä ei hyväksytä valmistuneiden listalle (muuten jäävät kaikki päättelemättä ikuisiskai ajoiksi). Olenkin täällä välillä neulonut kaulaliinoja, mutta kuvat ovat vielä ottamatta.

Talvi saapuu eteläänkin

Miehen sukat, koko 42 - 43.
Lanka Hjertegarn Bamboo Strömpegarn, 60% villaa, 25% bambua, 15% polyamidia
Pyöröpuikot nro 3, 72 silmukkaa

Tänä aamuna oli ensimmäsitä kertaa sellainen olo, että pipo ja kaulaliina ovat kohta tarpeen. Vähän kipristeli myös sormenpäitä.

Viime aikoina en ole saanut aikaan kuin ison kasan keskeneräisiä töitä. Työvoittona voin pitää miehelle Hjertegarnin Bamboo-langasta nelottuja sukkia. Aloitin ne Sukkasadon alkaessa ja olen tikuttanut niitä hitaasti, mutta varmasti lyhyillä työmatkoilla, harvoissa kokouksissa ja muissa sopivissa (tai sopimattomissa) tilanteissa. Tämä on ollut minun Hesarissakin mainittu matkakäsityöni. Lanka itsessään on ihanan pehmeää ja mukavaa neuloa. Mutta koska olen jo neulonut yhdet samanlaiset sukat samasta langasta, oli neulominen vähän tylsää. Ensimmäiset sukat päätyivät kesällä lahjaksi, joten piti tehdä uudet tilalle. Täytyy seuraavaksi valita joku haastavampi malli. Mutta mies on tyytyväinen ja sukat ovat kuulemma juuri sopivat.

Olen täysin hurahtanut sukkien neulomiseen rinnakkain pyöröpuikoilla. Välillä menevät langat solmuun (varsinkin, kun pyörivät kassin pohjalla), Mutta etuja on enemmän kuin haittoja:

1. Molemmat sukat valmistuvat samaan aikaan
2. Molempiin sukkiin tulee lisäykset/kavennukset samaan kohtaan, vaikka kohta olisikin väärä
3. Ei tarvitse etsiä kadonnutta puikkoa sohvan alta, bussin lattialta jne...
   

Kaksi aivan loistotyyppiä viettää huomenna syntymäpäiväänsä ja savat tällaiset lahjakortit. Kukat on virkattu pellavalangasta, tärkätty sokeriliemessä ja varustettu hakaneulalla. ONNEA KAMUT!

Paketti saapui!

Eilen saapui odotettu paketti Snyltä. Olin saanut blogiini jo varoituksen paketin tulosta ja olinkin valmistautunut hakemaan sen postista. Mutta se olikin iloisesti odottamassa olohuoneen pöydällä, kun ehdin kotiin.

Sieltä löytyi neljä kerää Puro-lankaa värinä Jäätynyt karpalo, bambupuikot nro 3,5, kerroslaskuri (jollaista minulla ei ole koskaan ollut), puikon pidikkeet, suklaalevy ja ihana kortti. Kuvan värit ovat vähän pielessä, mutta en ehtinyt ottaa uutta, kun halusin postausken tälle päivälle (ja juna lähtee kohta).

Olenkin täällä arponut Puron väriä Jäätyneen karpalon ja Tundran välillä. Nyt snyni teki päätöksen puolestani :-)

KIITOS SNY!

Viivästynyt messuraportti

"Jokaine tietää jotakii, mut mie tiiän kaikest kaiken."

Viime viikon lauantaina kävin Vanhan Sataman käsityömessuilla.
Näytteilleasettajia tuntui olevan vähemmän kuin aiemmin tai sitten sekoitan Naisten Joulumessuihin. Mitään en varsinaisesti olisi tarvinnut, mutta iso kasa tavaraa tarttui mukaan.

Olen pitkään ihastellut Virkkuukoukkusen ihanan iloisia laukkuja, mutta en ole aikaisemmin raaskinut ostaa. Tämän laukun teksti kuitenkin sain aikaan röhönaurahduksen, joten päätin ottaa sen mukaan. Se sopii myös täydellisesti värimaailmaani. Voisin hyvinkin kuvitella liihottavani ympäriinsä tuollaisessa kuosissa.


Järkyttävin ahaa-elämys olivat Kool-Aidit. Olen monesta blogista lukenut niillä värjäämisestä ja koolauksesta, mutta en ole aiemmin tajunnut, että kyseessä ovat lapsille tarkoitetut mehupulverit. Tulevaisuuden kannalta lienee parasta käyttää nuo aineet visusti värjäämiseen. Ostin lajitelman värejä (makuja) ja pitää lähitulevaisuudessa kokeilla värjäämistä. Mutta vieläkin puistattaa ajatus pienistä ihmisistä juomassa tuota litkua.


Ei liene myöskään suuri yllätys, että mukaan tarttui taas pari nappia. Hieman lohdutan itseäni sillä, että suurin osa napeista menee Äitille nukenvaatteisiin. Mutta on niitä aina vaan niin kiva penkoa. Ostin myös muutaman kukkarolukon, magneettilukon ja helmipussin.

Löysin pari joululahjaakin, mutta niistä en viitsi laittaa kuvaa, kun saajat kyllä tunnistaisivat omansa :-).

Kertut ja Kerttulit

Ensimmäiset potut vierähtävät laariin. Minäkin ihastuin Uhoavan Gnun Kerttu-sukkiin ja päätin kokeilla niitä. Oli ihanaa vaihteeksi neuloa paksummasta langasta (7 veljestä) ja tavallisislla sukkapuikoilla. Sain myös tuhottua yhden lankakoriin pesiytyneen lankakerän ( sukkiin meni 89 grammaa). Kerttuja oli kiva neuloa ja ensimmäisen sukan kantapään jälkeen kuvio alkoi jo pysyä mielessä, eikä tarvinnut koko ajan tarkistaa kaaviosta. Kiitokset hyvästä ohjeesta. Tein pienemmän koon mukaan ja sukat ovat mulle hieman liian pienet. Menevät varmaan jollekulle joululahjaksi.



Lankaa jäi vielä jonkin verran ja Kertuista inspiroituneena neuloin pienet Kerttulit. Koko on 22 - 23.
Luo 31 silmukkaa, jaa puikoille 7-8-8-8.
Neulo 1. ja 4. puikolla varren ajan 1 o kiertäen, 1 n.
Kuvio neulotaan 2. ja 3. puikolla kärkikavennuksiin asti.
1. krs (2. puikon alusta) 3 n, 3 o, 2 n (3. puikko) 2 n, 3 o, 3 n
2. krs 3 n, lk, nosta silmukka neulomatta, neulo kaksi seuraavaa silmukkaa yhteen ja vedä nostettu silmukka näiden yli, lk, 2 n, (3. puikko) 2 n, lk , nosta s, neulo 2 yhteen, vedä nostetu silmukka yli, lk, 3 n.
3. krs - 4. krs samoin kuin 1. krs.
Eli kuvio on sama kuin Kerttujen reunakuvio (pieneen sukkaa ei mahtunut koko kuviota. Yllätys.).
Tein seitsemän mallikertaa ennen kantapäätä. Kantapää on ihan tavallinen vahvistettu kantapää. Kiilakavennukset tein joka toinen kerros. Tein seitsemän mallikerrosta ennen terää (n. 13 cm) ja sädekavennuksen 3 o, 2 yhteen ja sen jälkeen 3 välikerrosta, jne. Valmiin sukan pituus on 16 cm.
Lankaa näihin meni 43 grammaa.

Olen töissä ja työmatkoilla yrittänyt tikuttaa miehelle uusia sukkia villa-bambulangasta, mutta se tuntuu niin kovin ohuelta (ja hitaalta) tuo Seiska Veikan jälkeen. Mutta niissäkin on jo kantapään kavennukset meneillään.

Muiden blogeja lukiessa ja kuvia katsellessa tulee uusia tarpeita, joidenolemassaolosta ei ollut mitään tietoa. Nyt pitäisi sitten saada SockBlockerit. Sen verran laihialainen olen, että aion ensin kokeilla, minkälaiset saan itse aikaiseksi. Onneksi netistä löytyi myös TSI-ohjeita.

Keltainen nuttu ja silkkilankaongelma

Löytyihän se nappipussi vihdoinkin. Oli piiloutunut lankakorien taakse mokoma. Nuttu on neulottu Suuren Käsityölehden 5/2009 mallia mukaillen. Lankana on Novitan Luxus Cotton, joka oli tarjouksessa lähi-Prismassa. Lanka on pehmeää, mutta löyhäkierteisenä oli jokseenkin hankalaa neuloa. Ohuita säikeitä jäi helposti höröttämään. Ei siis mikään täysin aivoton telkkarineule. Kuvio muodostuu yksittäisitä nurjista silmukoista oikeiden keskellä. Malli on erittäin helppo, mutta elävöittää pintaa kummasti (ja vähän peittää epätasaista käsialaa). Koko on reilu 80 cm ja lankaa meni nuttuun ja myssyyn yhteensä aika tarkalleen 200 g.

Kävin koeponnistamassa toistamiseen ekosilkkikaulaliinaani, eikä vieläkään oikein napannut. Nyt oli kamerakin mukana ja alla vaihtoehdot. Voit auttaa, kertomalla mielipiteesi. Mitä mä teen?

1. Kuteena vain ekosilkkilankaa. Tulee aika tiivistä ja lopputulos räsymattomainen.

2. Kuteena ekosilkkilangan lisäksi loimen puuvillalankaa. Vaikutelma on yhä aika mattomainen.

3. Tässä näkyy sukkulalla ekosilkin upeus. Pitäisikö sittenkin neuloa?

Jätäthän kommentin!

Suunnitelmia

Olen viikonlopun viettänyt tutkaillen ihania blogeja ja virittäytyen Sukkasatoon. Pääsen keräämään satoa Perunalaarissa. Ensimmäisenä puikoille pääsevät miehelle tulevat bambu-villasukat. Neuloin jo yhdet, mutta tarvitsin ne kesällä pikatuliaisiksi, joten pitää neuloa tilalle uudet. Samaa lankaa on myös sinisenä (jossain). Aika pian puikoille pääsee myös M&K:n Clown-lanka, josta ajattelin neuloa itselleni jotain pitsistä. Sitten löytyykin korillinen Nallea ja Seiska Veikkaa, josta voisi yrittää päästä eroon.


Sain tänään neulottua valmiiksi ystävän pikkuiselle menevän nutun ja siihen sopivan myssyn. Askarteluhuoneen kaaoksesta en kuitenkaan löytänyt viime viikolla ostettua nappipussia, joten kuvaa saatte odottaa vielä tovin. Kertoilen sitten tarkemmin mitä ja mistä. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni: nuttu ja myssy tuli pääteltyä samoin tein ja luovutustilaisuuskin on vielä sopimatta (vrt. Yhden yön nuttu ja toinenkin).

Olen myös viritellyt itselleni kaulaliinaloimen. Päätin kutoa ekosilkkilangasta huivin. ajattelin, että siten saisin langan ihanuuden parhaiten esille. Koeponnistus ei kuitenkaan ollut ihan sellainen kuin ajattelin, joten täytyy vielä miettiä. Mutta eipä tullut siitäkään kuvaa otettua.


Kävin perjantaina Lankamaailmassa etsiskelemässä Snylle sopivia lankoja. Ensimmäiseen pakettiin menee yksi suosikeistani ja sitä ostin muutaman kerän. Muitakin kivoja lankoja oli, mutta piti tulla vielä kotiin tarkistelemaan Snyn toiveet ja erityisesti inhokit. Onneksi Lankamaailma on sen verran lähellä, ettei tarvitse kaikkea ostaa hulluna kerralla. Vaikka ei ollut tarkoitus itselle ostaa mitään, niin mukaan tarttui 12 kerää M&K:n Bomull lankaa (50% villaa, 50% puuvillaa). Siitä olisi tarkoitus neuloa itselle jonkinlainen villatakki, mutta varmaan tarvitsen lisää lankaa (nuo kerät olivat matkalaukuissa edulliseen hintaan).

Että suunnitelmia taas piisaa.

Jotain valmistakin välillä

Kaikkien keskeneräisten töiden sekasorrosta putkahtaa välillä jotain valmistakin.

Tällainen pussukka tuli epätoivoisesta akvarellityöstä. Pussukan malli on siitä mukava, että sen voi tehdä minkäkokoisesta palasta tahansa. (Täytyy yrittää kaivaa ohje jostain. Oma pää ei saa aikaiseksi ymmärrettävää ohjetta ainakaan tällä hetkellä.)

Himmakot innostaneet työkavereitakin ja yhden pariskunnan olen jo tehnytkin. Täytyy jossain välissä yrittää ommella ne valmiiksi asetellut raadot valmiiksi.

Työn alla on vauvan nuttu ja läppärin suojus, mutta niistä enemmän kuin valmistuvat. Muista keskeneräisyyksistä ei kannata edes puhua.

Salaisen neuleystävän ensimmäinen paketti alkaa olla suunniteltuna, mutta siitähän ei voi täällä sen enempää kertoilla.

Eli kovin on salaista tämä touhu tällä hetkellä.

Ja kun niitä sukkia tulee kuitenkin neulottua...

Päätin lähteä keräämään myös Sukkasatoa.

Salainen neuleystävä

Tuli sitten lähdettyä tällaiseenkin mukaan.
Jännityksellä odotan, mitä postiluukusta kolahtaa.
Ja vielä jännittävämpää on kuulla, mitä oma sny pitää paketeistaan.
Harmi vaan, ettei niiden sisällöstä voi raportoida täällä.

Kesäistä hiljaiseloa

Kesä tuli ja meni. Valmista ei ole juurikaan tullut eikä muutenkaan ole ollut aikaa ja energiaa käsitöiden tekemiselle. Jonkun verran on tullut matkustettua ja otettua ideakuvia. Tämä auringonkukka on yksi kesän suosikeistani.


Jotain pientä on tullut välillä väkerrettyä. Olen taas innostunut virkkaamaan koreja matonkuteesta. Veljentyttö sai synttärilahjaksi tussikorin ja työkaveri tuliaisiksi vaaleasta matonkuteesta virkatun korin, joka ilmeisesti päätyi saunaosatolle harjakoriksi (siitä en ehtinyt kuvaa ottaa, kun valmistui viime tipassa eli perillä).

(Malli on iankaikkisen vanhasta Askarrellaan kankaasta -kirjasta)

Kaappeja penkoessani löysin muutaman Himmakon raadon. Näitä on jossain vaiheessa elämää tullut tehtyä useampia ja vasta sadannen jälkeen keksin (vai oliko se sittenkin äiti), ettei kannata yrittää sovittaa kahta hankalanmuotoista pientä palaa yhteen. Kun toinen puolisko on isompi kangaspala ei tarvitse olla niin tarkkana ommellessa ja homma sujuu nopeammin ja helpommin. Ompelun jälkeen voi sitten leikata palat muotoonsa. Mutta tämäkin ahaa-elämäys vaati monen monta tuskan hetkeä kirkastuakseen. Mutta nyt on pitkästä aikaa syntynyt kaksi uutta himmakkoa ja ne pääsevät työmaalle lapsukaisten iloksi.

Olen innoissani taas aloittanut muutaman uuden projektin vaikka kaapit pursuilee keskeneräisyyksiä ja toteutumattomia suunnitelmia. Neulontaosastolla taas on puutetta keskeneräisistä töistä kiitos Fufoilun. Kädet kyllä tekisivät telkkaria katsellessa, mutta pää ei jaksa miettiä ja suunnitella uusia töitä. Ja mä en just nyt jaksa neuloa sukkia, vaikka se käykin aika aivottomasti.

Aurinkoisia päiviä torilla

(Myyntipöytä perjantaina)

Olemme äitini kanssa jo pitkään miettineet, että pitäisi joskus kokeilla käsitöiden myymistä torilla. Päätimme aloittaa Kauppatorista. Haimme keväällä torikortit Tilakeskuksen Ulko- ja hallimyyntitoimistosta. Sinne pitää ottaa mukaan näytteet myytävistä tuotteista ja todistaa, että ne on itse tehty. Korttiin merkitään hyvin yksityiskohtaisesti myyntiartikkelit. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja asiantuntevaa. Tarvittaessa korttiin voi lisätä uusia tuotteita (mikä on tällaiselle spontaanille sekatyöläiselle erittäin hyvä asia).

(Myyntipöytä torstaina)

Kiireinen kesäaikataulu vaikeutti sopivan toripäivän löytämistä. Mutta onneksi löytyi molemmille sopiva päivä miehen viimeisellä lomaviikolla.

Keskiviikkona Äiti ajeli Helsinkiin ja minä väänsin hikihatussa keskeneräisiä kukkaroita valmiiksi. Pakkasimme tavaramme autoon ja mietimme, pitääkö paikalla olla jo aamulla anivarhain. Onneksi hoksasin soittaa torivalvojalle, joka ystävällisesti kertoi, että pöytiä on ollut vapaana vielä myöhemminkin päivällä, joten mitään kiirettä ei ole.

Olimme torilla kahdeksan maissa ja soitin uudestaan torivalvojalle, joka tuli neuvomaan, mistä pöydät otetaan ja vähän antoi vinkkiä siitä, mihin ne laitetaan. Torille oli jo saapunut muitakin myyjiä, jotka myös ystävällisesti neuvoivat, mihin pöytä laitetaan (tosin en tiedä oliko neuvottu paikka hyvä vai huono ;-).


Emme oikein tienneet, mitä odottaa, mutta kyllä meillä jonkinlaisia toiveita myyntituloista oli. Ensimmäiset tunnit hihittelimme keskenämme ja nautimme tunnelmasta. Jututimme tuttuja ja tuntemattomia ja niitä, jotka kuvittelivat olevansa tuttuja. Teimme tuttavuutta myös muiden torimummojen kanssa. Kaikki olivat mukavia ja ystävällisiä ja auliisti neuvoivat meitä ensikertalaisia.

Ihmisiä kulki ohi tasaisena virtana, mutta hyvin harva jäi edes katsomaan pöytäämme ja vielä harvemmat ostivat yhtään mitään. Onneksi pöytäpaikka oli kohtuuhintainen ( 5 euroa per nenä), joten senkään takia ei tarvinnut stressata. Välillä joimme termarista kahvia ja kuvittelimme olevamme terassikahveilla ja nautimme ihmisten katselemisesta ja auringonpaisteesta.

(Äitin nukenvaatteita)

Päivä oli mukava, vaikka ainoa mikä karttui oli kokemus. Muut myyjät lohduttivat, että päivät ovat erilaisia, eikä kannata heti lannistua, vaikkei kauppa kävisikään. Lohduttavaa oli se, ettei näyttänyt muilla menevän yhtään sen paremmin. Päätimme tulla perjantaina uudestaan.

(Äitin kirjotut puserot)

Tänään lähdimme hieman pienemmällä tavaramäärällä liikkeelle ja julkisilla liikennevälineillä. Päivä oli jokseenkin samanlainen kuin edellinen. Juuri ja juuri saimme pöytävuokran tienattua. Mutta torilla oli taas mukavaa. Saatan joku päivä uskaltautua pienen kassin kanssa yksinkin jonkun pöydänpuolikkalle. Lähinnä seurustelemaan ja nauttimaan tunnelmasta.

Kiitokset kaikille muille torimyyjille, jotka ottivat ensikertalaiset hyvin vastaan ja joukkoonsa. Vaikutuksen tekivät myös torivalvojat, jotka olivat ystävällisiä ja auttavaisia. Erityisesti torimaksuja perinyt nuori mies oli aivan hurmaavan huumorintajuinen (äänestän sinua varmasti, kun asetut ehdolle pressanvaaleissa).

Anopin Meripäiväkassi

Tämä kassi tuli valmiiksi jo keväällä, mutta unohdin ottaa siitä kuvan ennen kuin se lähti anopin matkaan. Ilokseni huomasin kassin olevan käytössä ja anoppi naureskelikin, että se on aina hänellä mukana, kun hän käy Kotkassa. Sanoi sen olevan hänen Meripäiväkassinsa.

Viikonloppureissulla on ollut mukana helmilaatikon lisäksi tiskirättilankoja ja tiskirättejä onkin syntynyt juttelun lomassa jo useampi. Osa räteistä taitaakin jäädä matkan varrelle, mutta kaksi niistä päätyy omaan keittiöömme miehen vastusteluista huolimatta. Kassista löytyy vielä musta pikkulaukku, jonka olkahihna on vielä liian lyhyt. Se on tosin tähän mennessä saanut olla ihan rauhassa.

Tälle reissulle lähdimme vuokra-autolla, joten en ole voinut käyttää matka-aikoja hyväkseni, kun en vielä ole oppinut neulomaan ajaessani. Ehkä se on sellainen taito, jota en aio edes opetellakaan. Löytyi taas yksi syy suosia julkista liikennettä. Lyhyilläkin matkoilla saa aina mutaman rivin tehtyä ja työt valmistuvat kuin varkain.