Pienille tytöille

Ei niin kauniina kesäpäivänä vietimme sukujuhlia mökillä ja siellä olikin paikalla koko suku. Yksi serkuistani oli nähnyt alkukesästä virkkaamani Änkyrä-lippiksen ja pyysi samanlaista tyttärelleen, joka on kuulemma armoton Änkyrä-fani. Sukujuhlien alkaessa myssy oli tietysti vielä kesken ja muutkin suvun pienet tytöt halusivat myssyä kokeilla. Kun kerran yhdelle pienelle tuli myssy tehtyä, niin tuntui hassulta jättää muut ilman. Isommat tytöt ja pojat tosin jäivät tällä kertaa myssyä vaille.

Vanhin pienten tyttöjen sarjassa sai omakseen KYHäilyihin virkkaamani kukkahatun. Sen ohje on venäläiseltä keskustelupalstalta. Hatun peruskuvion malli oli kaaviokuvana ja loput sovelsin valokuvan ja Google translatorin avulla. Kukkasen virkkasin oman mallin mukaan, kun en jaksanut alkaa selvitellä, miten ohjeen kukka oli tehty. Lanka on varastosta löytynyttää Tennesseetä, jota kului melkein koko kerä (92 g).

Eikä voinut edellisen pikkusiskoakaan jättää myssyä vaille. Änkyräpiposta jäi jäljelle punaista lankaa, mutta en ollut ihan varma riittääkö pelkällään Lippamyssyyn, joten päätin virkata valkoisia raitoja. Niihinkin löytyi lanka jämäpussukasta ja kukkasen virkkasin koristeeksi (kun nyt kerran tytölle menee). Lankavarasto hupeni 45 grammalla.

Punaraidallista myssyä viimeistellessäni nuorin veljentytöistäni oli koko ajan laittamassa sitä päähänsä. Suuttui, kun kerroin, ettei ole tulossa hänelle. Eikä siinä sitten auttanut muu kuin virkata hänellekin vielä omansa. Mummon lankavarastoista kävimme valitsemassa yhdessä värit. Hetken mietin, ymmärtääkö juuri kaksi vuotta täyttänyt, mitä ollaan tekemässä, mutta värivalinnan nähtyäni tiesin, että tyttö on ihan kartalla. Tähän Lippamyssyyn kului n. 50 g Novitan virkkauslankaa.

Kuvien ottaminen näistä pienistä vahtihirmuista oli aika haasteellista :-)

Olen virkannut monen monta Lippamyssyä ja muutakin myssyä sytomyssyiksi. Niiden virkkaaminen on helppoa, kun  ei tarvitse yhtään murehtia saajan päänympärystä. Oli aika vaikeaa saada tilausmyssyistä sopivan kokoisia. Välillä jouduin purkamaan melkein valmiin myssyn, kun se mahtui omaan päähäni ja myssyn oli tarkoitus tulla kaksivuotiaalle. Seuraavat myssyt virkkaan kyllä ilman tarkkoja kokovaatimuksia :-)

Eilinen sää antoi jo ymmärtää, että kesä on ohi. Hyvää syksyn alkua siis kaikille!

Äidille

Äiti ihastui omaan February Lady Sweateriini (linkki ohjeeseen) ja lupasin neuloa hänelle oman. Aikamme tutkailimme lankavaihtoehtoja ja päädyimme viimein Gjestalin Tindeen. Varsinkiin tämä viininpunainen sävy on houkutellut minua jo pitkään.

Aloitin projektin jo helmikuussa ja neuloin sitä vähitellen pitkin kevättä. Äiti asuu sen verran kaukana, että sovittaminen ei ollut joka välissä mahdollista. Kun hän viimein pääsi sitä sovittamaan, totesimme, että hihoissa saisi olla hieman enemmän mitaa. Samalla sitten päätimme, että helmakin saisi olla pitempi. Toukokuun kiireissä en saanut ryhdyttyä pidennyshommiin ja neule jäi odottamaan kesää.

Työ kulki koko kesän mukana ja vain odotti ryhtymistä. Olympialaisten aikaan järjestettyjen Ravellenic games -tempauksen aikana yhtäkkiä totesin, että FLS täyttää Wips wrestling -lajin ehdot ja päätin selättää sen. Viimeistely vaan jäi taas siltä istumalta tekemättä. Onneksi kisat jatkuivat yhä.

Päätin kuitenkin, ettei Äiti lähde Pojan synttäreiltä ilman neulettaan ja suurimman vierasjoukon lähdettyä päättelin langanpäät ja ompelin napit. Sitten vielä saatoin vanhempani autolle ja matkalla räpsin muutamia kuvia. Lankaa kului aika tarkalleen 600 g.

Nämä ihanat napit ovat ystäväni Anun käsialaa. Hän oli aiemmin tehnyt kukkapötkön, jonka värit sopivat täydellisesti Äitin FLS:ään. Onneksi pötkylästä oli vielä pää jäljellä ja siitä saatiin muutama nappi.

Saatte vielä tovin lueskella näitä "vanhoja" juttuja. Työt ovat taas alkaneet ja vievät ainakin näin alussa kaiken liikenevän energian. Suurin osa kuvistakin on tällä hetkellä miehen koneella ja en koskaan muista kirjoitella silloin, kun se olisi auki. Selityksiä, selityksiä...

Tällaisen hienon "Olympia"mitalin sain :-)

Huivitusta

Eipä ole vieläkään laatunut viimevuotinen huivitus. Tällä hetkellä neulon kaikkein mieluiten huiveja. Ongelmana kuitenkin on se, mitä niillä kaikilla huiveilla tekisi. Siksi olikin ilahduttavaa, että äitini ystävä pyysi minua neulomaan itselleen huivin. Tai itseasiassa kaulurin, mutta minä ehdotin huivia ja lopulta päädyin neulomaan molemmat.

Ehdotin lankojen hankitapaikaksi Villavyyhtiä ja valikoimasta hän valitsi yhtä lempilangoistani eli Pohjan Akkaa ja toiseksi Väinämöistä. Pitkään pyörittelin vyyhtejä ja päädyin tekemään Väinämöisestä Weeble Wobble cowlin, johon tilaaja oli alunperinkin ihastunut. Toisella kerralla ohje oli jo tuttu ja vältin ensimmäisen neulontakierroksen ongelmat. Kauluri valmistuikin aika nopeasti, kun se neulotaan pelkkää oikeaa. taitaa kuitenkin jäädä viimeiseksi lajiaan. seuraavaksi pitää saada jo jotain uutta ajateltavaa. Neuloin vyyhdin käytännöllisesti katsoen loppuun, muutama gramma lankaa taisi jäädä.

Huiviksi valikoitui Ka'ana shawlette. Ihastuin malliin ja tiheyskin oli juuri sopiva Pohjan Akalle. Jossain vaiheessa vain taisin ahnehtia liikaa, sillä jälleen kerran lanka loppui kesken ennen pääättelykerrosta. Tässä tapauksessa olisin saanut huivin muokattua niin, että lanka riittäisi. Onnekseni kuitenkin kanssaneulojalta löytyi omasta työstä ylijäänyttä lankaa ja sain tehdä huivin loppuun asti ohjeen mukaan.  Huiville kertyi siis painoa reilut 200 g. Täytyy nyt toivoa, että seuraaviin huiveihin riittää lanka ihan omista varastoista.

Nämä molemmat työt neuloin jo ennen juhannusta, mutta viimeistely ja kuvaaminen antoivat odottaa itseään. Mutta hyvissä ajoinhan nämä talvea ajatellen valmistuivat ja ovat jo toivottavasti omistajansa tavoittaneet.

Niin tämä kesä tai ainakin sen lomaosuus ovat vaan hujahtaneet. Blogaaminen on jäänyt vähän vähemmälle, mutta senkin ajan olen käyttänyt käsitöiden tekemiseen. Saatte vielä muutaman postauksen verran lukea kesäkäsitöistäni. Vielä on kesää jäljellä, ainakin muistoissa.

Salarakas

Ystävälläni on viiksifiksaatio. Hän tuli heti välittömästi mieleen, kun törmäsin tähän Incognito-kauluriin Ravelryssä. Sattuipa vielä niin sopivasti, että hänellä on syntymäpäivä kesällä, joten kauluri hyppäsi puikoille synttärilahjaksi.

Mallissa oli valittavana kolme erilaista viiksivaihtoehtoa ja niistä valitsin nämä muhkeimmat. Projekteja selatessani törmäsin myös ihaniin pusuhuuliin ja siitä sitten lähti ajatus kääntökaulurista.

Loin silmukat kaapelille, jotta saisin ne silmukoitua lopuksi. Ohjeessa oli tehty taitteet ylä- ja alareunaan, mutta minä neuloin "nurjan" puolen yhtä pitkäksi kuin etupuolenkin ja yhdisten aloituksen ja lopetuksen. Sen verran kiire taas (!) tuli, että en ehtinyt nysvätä saumasta täydellistä. Onneksi siitä tuli kuitenkin riittävän hyvä.

Ennen sauman ompelua silmukoin viikset kaulurin paraatipuolelle ja pusuhuulet nurjalle. Jouduin pitämään projektin salassa ja siksi työstä tuli Salarakas. Lankana on ihanan pehmeä ja mukavasti neuloutuva Cascade superwash sport.Tämä lanka on suosikkilankojeni kärkikolmikossa ja on erityisen sopiva pipoihin ja kaulureihin pehmeytensä vuoksi.

Pitäisiköhän tehdä itselle samanlainen? Tosin omaani laittaisin kunnon kikkuraiset Poirot-viikset.

Elämää KYHin jälkeen

KYHäilyt ovat ohi ja tämän vuoden saldo oli 23 aloitettua ja 20 valmista. Alan olla entistä vakuuttuneempi, että tämä ei sitten kuitenkaan ole mun hommaani. Mulla ei muutenkaan ole vaikeuksia aloittaa innostavia töitä, enkä varsinaisesti kärsi keskeneräisistäkään. KYHäilyihin joutuu aina muutaman täytetyön ymppäämään ja ne on kaikkein vaikeinta saada valmiiksi. Kaksi viimeistä valmiiksi tullutta KYH-työtä olivat Tyynen patalaput ja Tiskikukka. Käytännössä tekemättä jäivät Palmikkokämmekkäät (ovat olleet todo-listalla jo jonkin aikaa, mutta ei vaan irronnut) ja toiset vauvan koristossut (en sitten kuitenkaan käynyt tervehtimässä kaverin uutta vauvaa, joten jäivät tekemättä). Prinsessakakku jäi viimeistelyä vaille valmiiksi.

Saas nähdä, miten Prinsessakakun käy. En ehtinyt tehdä sitä siksi, kuin ajatus oli ja siksi se jäi viimeisten joukkoon. Yllätysmomentti on jo menetetty, mutta jospa kuitenkin yrittäisin pusertaa sen valmiiksi. Viime vuoden KYHäilyistä kesken jäänyt virkkuukoukkukotelo on yhä edelleen samassa pisteessa. Suunnitelmia sen valmiiksi saattamiseksi on tehyt jo monta kertaa, mutta siellä se vaan möllöttää - keskeneräisenä.

Jotain haastetta piti kehitellä näihin tuttuihinkin malleihin. Pippe on Ravelryssä esitellyt muunnoksensa Tiskikukasta ja päätin kokeilla, miten se onnistuu. Vähän hitaammin sujui kuin yleensä, mutta kivaa vaihtelua on. Lankaa olisi ollut useampaankaan kukkaseen, mutta sainpahan edes tämän yhden tehtyä.

Ehkä suurin syy KYHäilyjen kesken jäämiselle on kuitenkin kehruukärpäsen purema. Olen kehrännyt niin innokkaasti, ettei aikaa ola jäänyt muuhun (ainakaan yhtä paljon). Muutenkin kesä on mennyt kuin siivillä ja huomaan nyt, että monet valmiitkin KYHäilyt ovat vielä esittelemättä. Niistä lisää myöhemmin.

KesäYönHullutus 2012
Valmiit/Aloitetut: 20/23

KYH#1 Tytön bolero 1.6. / 9.6
KYH#2 Tyynen patalaput 2.6. / 31.7.
KYH#3 Shell Brimmed Cloche taaperolle 4.6. / 5.6.
KYH#4 Kukkahattu 4.6. / 23.7.
KYH#5 Koristossut vauvalle 5.6. / 6.6.
KYH#6 Millan mato 7.6. / 30.7.
LYH#7 Kukkakoristeita 9.6. / 18.6.
KYH#8 Kaa'na shawlette 10.6. / 3.7.
KYH#9 Shell Brimmed Cloche tytölle 11.6. / 18.6.
KYH#10 Prinsessakakku 11.6.
KYH#11 Webble wobble cowl 12.6. / 24.6.
KYH#12 Änkyrä-lippis 14.6. / 18.6.
KYH#13 Holden 16.6. / 1.7.
KYH#14 Lohtupeittopaloja 19.6. / 5.7.
KYH#15 Salarakas 20.6. / 17.7.
KYH#16 Tiskikukka 21.6./ 30.7.
KYH#17 Ruokakori 21.6. / 28.6.
KYH#18 Viinilasimerkkejä 21.6. / 26.6.
KYH#19 Koristossut vol. 2 22.6. /
KYH#20 Myrskylintu 22.6. / 28.7.
KYH#21 Kukkakoristeet kenkiin 22.6. / 22.6.
KYH#22 Palmikkokämmekkäät 23.6 /
KYH#23 Leikkiruokaa 23.6. / 28.6.

Myrskylintu

Ihastuin tähän Myrskylintu-huiviin heti, kun näin sen uusimmassa Ullassa. Malli pääsikin KYH-listalleni ja aloitin huivin ennen juhannusta ajatuksenani antaa se ystävälle syntymäpäivälahjaksi.  Langaksi valikoitui lankakorissa odotellut Pata-Noidan kokenillilla värjäämä huivilanka. Kerrankin olin ajoissa liikkeellä.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Keskeneräisiä KYH-töitä tuli useampia. Suvun nuorimmile piti virkata myssyjä KYHäilyjen ulkopuolelta, Tour de Fleece sai inut innostumaan kehräämisestä, niin etten osannut lopettaa ennen kuin lanka on valmis.

Kaksi päivää ennen juhlia heräsin todellisuuteen. Jouduin purkamaan aloitukseni, kun en muistanut, millä rivillä olin ( se oli 13 tai 15, joten purkuhomma ei ollut suuri). Aluksi piti laskea ja miettiä koko ajan, mutta vähitellen neulominen alkoi sujua. Lanka oli vain niin kovin ohutta ja silmukoita oli koko ajan enemmän ja enemmän.

Sain huivin mallikerrat neulottua ja huivi näytti vielä kovin pieneltä. Lankaa oli vielä, mutta aikaa kovin vähän. Yltiöpäisenä päätin kuitenkin tehdä vielä yhden mallikerran lisää. Ilta ja yö ehtivät tulla ja päättelykerroksella meinasivat voimat loppua kesken. Sain kuitenkin huivin pingotettua yötä vasten ja aamuksi huivi oli kuiva.

Onneksi sää oli suosiollinen kuvia varten ja juhlat olivat mitä onnistuneimmat. Kiitokset niistä.

Välillä vaan mietin, onko näissä mun touhuissa järjen häivääkään.

Kukkia, kukkia, kukkia

Olette ehkä jo huomanneet, että pidän kovasti virkatuista kukista. Pidän erityisesti niiden tekemisestä ja jokunen vuosi sitten virkkasin ison kasan kukkia ihan vain virkkaamisen ilosta ja rentoutuakseni. Askarteluhuoneen ikkunalaudalla onkin kukkapurkki täynnä virkattuja kukkia odottamassa sopivaa käyttöä.

Siksi olikin helppoa laittaa yhdeksi KYH-työksi virkattuja kukkia. Virkkasin muutaman tähän jämälangasta virkkaamaani Kukkis-myssyyn. Tämä on se minun  perusmallini, jonka osaa vaikka unissani.

Jämälankaa jäi Kukkiksesta vielä, joten virkkasin lapsen päähän sopivan raitabaskerin. Jonkun kerran jouduin purkamaan ja virkkaamaan uudestaan, että sain langan riittämään ja koon jokseenkin sopivaksi. Tälle myssylle ei ollut saajaa tiedossa tehdessä, niin ei ollut niin tarkkaa koon kanssa. Laitoin sen samaan matkaan Kesähattujen ja Änkyrä-lippiksen kanssa ja sieltä kuulemma löytyi käyttäjä tällekin. Hyvä niin.

Tämä Ninuskan blogista löytynyt malli on kutkutellut minua jo kauan ja kerran sainkin virkattua kukkasen raadon. Kokoaminen jäi kuitenkin tekemättä, kun tarvitsin sen keltaisen langan patalapun reunaan. Tämä kukka pääsi koristamaan jo aiemmin esittelemääni tytön boleroa.

Eikä kahta ilman kolmatta. Ystäväni Anu on ostanut itselleen KnitPron virkkuukoukkuja ja niitä piti päästä testaamaan. Mitäs muuta sitä virkkaisi kuin kukan, En tiedä, olenko vain niin tottunut noihin Cloverin Soft Touch -koukkuihin, mutta KnitPron koukku tuntui liian paksulta käteen. Mutta parempia nekin ovat kuin perinteiset koukut.

Mukavaa kesän jatkoa!

Ystävyyttä ja avunantoa

Ovikello soi tamperelaisessa lähiössä.
"Moi! Mä oon Tintti. Olinko tänne tulossa?"
"Joo, Kiva tavata. Mä oon K. Käy peremmälle."
"Kiitos."
"Mun mieheni on kerinyt sulle kerän jo valmiiksi. Ajateltiin, että tuo nojatuoli voisi olla sopiva paikka."
"Joo. Kiitos. Hei!"
Istun nojatuoliin ja ryhdyn neulomaan. Siinä sitten jutellaan niitä näitä enimmäkseen neulomisesta ja lankavaraston koosta, vähän kesälomasta ja elämästä. Puolen tunnin kuluttua homma on valmis, kiitän ja lähden jatkamaan matkaani.

Mitä tapahtui?

Neulojamme Tintti (jossa on 12,5 % laihialaista) yritti neuloa oman vyyhdillisensä Lai-la-lai Yarnzin lankaa ihan loppuun asti. "Saan tästä vielä yhden mallikerran", ajattelin ja pistelin menemään. Päättelykerroksen langankulutus vaan pääsi yllättäämään Enkä millään viitisnyt purkaakaan, joten lähdin selvittämään, löytyisikö samaa lankaa keneltäkään.

Lanka oli kerholankaa eikä sitä ollut värjätty kuin kolme vyyhtiä. Yksi löytyisi Oulusta ja toinen Tampereelta. Parhaaksi onneksi olin juuri mökkeilemässä Tampereen lähistöllä, joten otin reippaasti yhteyttä vyyhdin omistajaan.

Ja kyllähän neuloja neulojaa ymmärtää. Onneksi auttaa myös hädässä. Koska en mitenkään osannut arvioida tarvitsemaani lankamäärää, ehdotin, että tapaisimme ja neuloisin hänen vyyhdistään huivin loppuun. Monia mutkien ja mietintöjen jälkeen, neulojaystävä kutsui minut kotiinsa neulomaan. eikä edes halunnut mitään korvausta käyttämästäni langasta. Jäin vain palveluksen velkaa. Nyt vain odotan, milloin pääsen tekemään vastapalveluksen.

Huivi on siis Holden shawlette (ravel-link) ja lanka Lai-la-lai yarnzin  SuperSock. Kahdeksan grammaa käytin kaverin vyyhdistä eli huivilla on painoa 108 grammaa. Päättelykserrosta lukuun ottamatta huivi on nopea tehdä. Tämä on KYH#13 ja sekin urakka alkaa olla voiton puolella.

Huivin sai syntymäpäivälahjaksi ystäväni tytär, joka on Pojan kanssa saman ikäinen (joskus puhun tyttöystävästä, mutta en Pojan kuullen. Muuten saan kestää pahimmanlaatuisen kiukkukohtauksen). Hän on kovasti ihaillut äidillensä tekemiäni huiveja ja kämmekkäitä. Joskus on jotain salaa käyttänytkin.

Kaikki tämä vaiva kannatti ehdottomasti nähdä, kun katseli, miten tyttö istui koko illan huivi tiukasti harteillaan, huokaili ja silitteli. Värikin oli täydellisen ihana.

Kiitos K Tampereelta!

Suurta urheilujuhlaa

EM-kisat on kisattu sekä jalkapallossa että yleisurheilussa. Jalkapalloa sentään katsoin, yleisurheilua kuuntelin toisella korvalla parina päivänä. Varsinkaan jälkimmäinenn ei herättänyt mitään suuria tunteita.

Mutta sitten alkoi mieletön polkeminen Ranskan maalla. Enpä minä ole Tour de Francea yhtään seurannut, mutta sitä ahkerammin olen osallistunut Tour the Fleece -tempaukseen Ravelryssä. Polkupyöräkisojen ajan kehrääjät ympäri maailmaa polkevat rukkejaan ja pyörittävät värttinöitään, kukin omia tavoitteitaan jahdaten.

Olen vuoden verran halunnut oppia kehräämään. Olen ihaillut taitavien kehrääjien kädenjälkiä ja ihalillen katsellut heidän meditatiivista rukin polkemista ja värttinän pyörimistä. Kova on ollut kaipuu tähän joukkoon. Värttinänkin hankin hyvien neuvojen ja opastuksen kera, mutta homma on jotenkin tuntunut kovin tahmealta ja vaikealta.

Siksi yllätin myös itseni ilmoittautumalla Tour the Fleeceen mukaan. Ainoa oma tavoitteeni on kehrätä (salaa toivoin, että oppisin vihdoin kehräämään). Tilasin itselleni Etsystä toisen värttinänkin ihan vain siksi, että se on niin kaunis. Päätin, että joka päivä kehrään edes vähän. äätin, että saan ihan alusta asti kehrätä kauniita ja värikkäitä kuituja.

Aloitin urakan uuden värttinän mukana tulleella testikuidulla, joka on Teeswateria. Vähitellen homma alkoi sujua ja sain koko kuidun kehrättyä ja siitä tuli ihan langan näköistä. Millään en olisi malttanut jättää kehräämistä kesken ja kertaaminenkin oli pakko aloittaa, vaikka tiesin, etten ehdi tehdä sitä loppuun ennen hammaslääkäriin menoa (onneksi hammaslääkärikin oli hieman myöhässä).

Olin jo tarttumassa seuraavaan ihanaan kuituun. Vanhemmassa värttinässä oli kuitenkin kiinni talvena aikana siihen söheltämäni liila lanka ja anopille piti vaan nopeasti näyttää, mitä teen. Yhtäkkiä koko talven takunnut kuitu alkoi soljua sormien välistä ja lankaa syntyä. Päätin selättää tämän riitapukarini ja kehrätä siitäkin lankaa. Annoin itselleni luvan heivata sen heti, kun alkaa tökkiä.

Millään en olisi malttanut laskea värttinää käsistäni ja kehräsinkin aina, kun vain oli sopiva hetki. Välillä toki lanka katkesi ja värttinän kärki onkin ihan mustana, kun se monen monta kertaa uppoutui Miehen kotitalon sammalnurmeen. Kotiseutukierroksellekin piti värttinä ottaa mukaan ja ainoa hetki, kun ehdin muutaman kierroksen pyöräyttää, oli Hiidenvuoren laella. Upeat olivat maisematkin.

Ja siitä tuli lankaa! Yksin se ei kummoiseenkaan projektiin riitä, mutta eiköhän sille joku kaveri jostain löydy. Lankaa on 30 grammaa ja 95 metriä, mikä on mielestäni aika hyvä saavutus tässä vaiheessa.

Parasta kuitenkin koko hommassa on se, että olen ihan innoissani kehräämisestä. Se on tuntunut kivalta ja koko ajan on hymyilyttänyt. Touria on vielä kaksi viikkoa jäljellä, mutta olen oman tavoitteeni jo saavuttanut: olen löytänyt kehräämisen ilon.  Yhä vain hymyilyttää.

Pala kakkua

Eli Peace of cake, eli ihan helppo homma piti tämän olla. Kyselin kummitytön äidiltä, mitä voisin syntymäpäivälahjaksi laittaa ja hän ehdotti leikkiruokien tekemistä, kun "sä kuitenkin haluat tehdä jotain itse".

Rohkeana tartuin haasteeseen ja ryhdyin virkkaamaan. Katselin tietysti Ravelryn leikkiruokaohjeet läpi ideoita ja ohjeita tutkaillen. Appelsiinin ja sitruunan puolikkaat tein ohjeen mukaan. Muut tein enemmän ja vähemmän soveltaen. Ensimmäiset kuppikakut tosin muistuttivat Pojan mielestä hillopurkkeja, kananmunista loppui keltuiaislanka kesken ja sitruunasta tuli liian väritön. Moneen kertaan mietin, että samassa ajassa olisin ehtinyt neuloa vaikka minkälaisen neuletakin.


Sain kuin sainkin korillisen leikkiruokia valmiiksi määräaikaan mennessä. Kori on virkattu hupparinnarusta ja se onkin todella hyvä ja tukeva materiaali virkattuihin koreihin. On vaan aika raskasta vääntää. Suurin osa materiaaleista on äidin ja tädin varastoista. En kuitenkaan ihan heti ole lisää tekemässä. Vaikka nuo prinssinakit ovatkin aika söpöjä. Tässä kuitenkin ovat KYH#17 ja KYH#23. Yli puolet on siitäkin projektista jo valmiina!

Näin velmun ilmeen päivänsankari meille soi. Isosiskonsa keksi vielä velmumpia käyttötapoja korin sisällölle, mutta tarkemmat yksityiskohdat jääköön kertomatta...