Vastanaineet

Ystäväni meni naimisiin muutama viikko sitten. Pojalle ritareita ja örkkejä virkatessani, silmä osui vähän väliä tähän pariskuntaan ja aina tuli tämä ystäväni miehineen mieleen. Ei siinä sitten auttanut muu kuin virkata tämä Day of the Dead Gal and Fellow. Kirjahan on sama vanha Creepy Cute crochet. Kirjassa oli varsinainen hääparikin, mutta jotenkin tämä viehätti minua enemmän. Ihastuin tuon neitokaisin hiuksiin.

Perusmalli on sama kuin kaikissa muissakin hahmoissa, mutta näissä on enemmän pientä piperrettävää, ommeltavaa ja viimeisteltävää. Lankana on yhä vain jämäseiskaveikka, jota kului n. 60 grammaa. Kasvojen kirjominen tuntuu aina yhtä haasteelliselta, eikä sisälläni asusteleva perfektionisti ole koskaan täysin tyytyväinen. Olen onnekseni oppinut pitämään sen aisoissa ja osaan nauttia kätteni töistä.

Mieltä lämmittää hyvin paljon se, miten ilahtunut ysräväni ja hänen miehensä olivat lahjastani. Tämä on kuulemma heidän virallinen hääkuvansa :-)

Kirjoneuleen kimpussa

Kuten olette ehkä huomanneet, en juurikaan tee kirjoneuleita. Aina silloin tällöin on tullut jotain pientä kokeiltua ja yritettyä, mutta mitään suurta innostusta en ole koskaan kokenut.

Kun kuulin, että Villavyyhdissä järjestetään kirjoneulekurssi, päätin tarttua härkää sarvista. Olen peruskoulussa kuudennella ja seitsemännellä luokalla oppinut neulonnan perusjutut. Sen jälkeen olen vain opetellut itsekseni ja välillä päätä seinään hakatenkin. Ajattelin, että voisi olla jotain iloa siitä, että joku kirjoneuleisiin perehtynyt henkilö kertoisi, miten homma kannattaa tehdä.

Tärkein oppi oli varmaankin se, että langat täytyy pitää koko ajan samoin päin sormen päällä ja ottaa aina samalla tavalla. Opin myös, miten pitkät langanjuoksut saa kiinnitettyä huomaamattomasti. Suurin ongelmani eli lankajuoksujen kireys ei vielä ratkennut. Siihen ei ole kuulemma kuin yksi lääke: harjoitusta, lisää hajoitusta ja vielä lisää harjotusta. Eikä saa puristaa liikaa

Illan jännittävin hetki tuli tosin ihan viimeisillä minuuteilla. Kolme tuntia olin äheltänyt pienen rannekkeeni kanssa ja sitten se piti leikata auki. Ihan noin vaan, ilman mitään varmistelua. Kädet vapisten leikkasin työni halki. Eikä se hajonnut atomeiksi heti välittömästi. Eipä tarvitse enää pelätä neuleen leikkaamista. Ei se purkaudu. (Ompelin kuitenkin varmuuden vuoksi luotospistot reunaan ennen kuin lähdin kotiin höyryttelemään mallitilkkuani).

Nyt pitäisi aloittaa tuo harjoittelu.

Hyviksiä ja pahiksia

Noniin, ei riittänyt Pojalle yksi hyvis ja pahis, vaan piti saada joukot molemmille puolille. Ritarin jälkeen seuraava toive oli kuningas. Sellaisen ohjetta ei kirjasta löytynyt, joten jouduin soveltamaan. Virkkasin peruspään ja perusvartalon ja sitten ryhdyn säveltämään. Kruunua jouduin jonkin aikaa pyörittelemään, ennen kuin oli tyytyväinen. En ensin ommellut kruunua kiinni, mutta aika pian totesimme, että se kannattaa ommella, että pysyy leikeissä mukana. Viitasta tein alunperinkin irrotettavan.

Kuningas tietysti tarvitsee suojakaartin. Sain onneksi neuvoteltua joukkojen vahvuudeksi kaksi. Alunperin toiveissa oli "ainakin kymmenen" samanlaista ritaria.

Eikä kunnon taisteluja saada aikaan, jollei pääpahiksella oli omia joukkojaan. Pieni Kuolema sai sotureikseen kaksi örkkiä. Sovelsin tähän ritarin ohjetta muokkaamalla kaulusta ja kypärää hieman. Örkeille Poika valitsi pelottavan punaiset silmät.

Aikamoista pipertämistä tämä on eikä lankaakaan ihan mahdottomasti kulu. Yksi hahmo painaa reilut 25 grammaa ja nämä neljä viimeisintä 106 grammaa yhteensä.

Nyt on onneksi Poika tyytyväinen sotilaiden määrään ja saan taas keskittyä muihin hommiin. Tosin vielä yksi pelottavan söpö pari on tulossa. Siitä lisää myöhemmin.

Ritari Rohkea

Hyviksiäkin tarvitaan, joten nyt oli vuorossa ritari. Poika ei taas antanut rauhaa ennen kuin aloitin virkkaamisen ja kävin vähän väliä patistamassa ja kysymässä joko on valmista. Turha siinä oli äitin kiemurrella ja valitella maanantaiväsymystä.

Palojen virkkaaminen on helppoa ja ohje on selkeä. Ohjetta noudattamalla saa juuri sopivan kokoisen kypärän ja kaulurin, joten ei tarvitse mitään pohtia ja laskeskella. Taitaisivat nämä pikkuiset vaan jäädä kokoamatta, jos työnjohto ei olisi yhtä sinnikäs. Onneksi ommeltavia osia ei ole monta ja nekin jäävät pääosin piiloon. Kasvojen tekeminen on se kaikkein jännittävin vahe. Sain ommella Pienelle Kuolemallekin nappisilmät, kun "kruksi-silmät" eivät enää miellyttäneetkään Poikaa. Onneksi aseet sentään löytyvät valmiina legolaatikoista, kuten

Samanlaisia ritareita tarvitaan kuulemma monta. Olisin voinut vielä erivärisiä tehdä, mutta ihan täysin samanlaista en kyllä millään viitsisi. "No Kuningas sitten!". Kuninkaan ohjetta ei kirjasta löydy, mutta eiköhän sellainenkin ole tehtävissä. Ritarin ohje on siis samaisessa Creepy Cute Crochet -kirjasta ja jämäseiskaveikkaa kului 28 grammaa.

Ja se sunnuntaina aloitettu poltteleva huivi vain odottaa neulojaansa (kaikista muista keskeneräisistä puhumattakaan). Mutta on tämä niin palkitsevaa!

Pieni kuolema

Sain jokunen viikko sitten kanssaneulojalta Creepy Cute Crochet -kirjan, joka on täynnä toinen toistaan hurmaavampia amigurumihahmoja. Hahmot ovat aika pelottavia ja juuri siksi vetoavat taloudessamme asuvaan poikaseen. Kirja oli jo unohtua askarteluhuoneen pöydälle, mutta Poika löysi sen tänään, eikä siinä auttanut äidin räpistellä vastaan.

Olin juuri aloittamassa huivia (ja siksi siellä askarteluhuoneessa olimmekin) ja into oli kohdistuneena ihan muualle. Aloitin huivin, mutta minuutin välein Poika kysyi, joko kohta aloitan virkkaamisen. Pakkohan se sitten oli. Poika ihasteli vieressä, kun virkkasin vartalo-osaa. "Vähänks oot äiti nopea?" Pään virkkaamiseen meni hieman kauemmin ja Pojan kärsivällisyys alkoi hiipua. Samaan tahtiin alkoi tosin päivänvalo vähetä ja mustan langan virkkaaminen muuttui tuskaisemmaksi.

Poika ei kuitenkaan antanut periksi ennen kuin hahmo oli valmis. Suu ja silmät piti kirjoa kolmesti ennen kuin olimme molemmat tyytyväisiä. Eikä mikään ole palkitsevampaa kuin oman pienokaisen onnellinen hymy. Seuraavaksi pitää kuulemma tehdä ritari :-)

Ainiin! Lanka oli seiskaveikkaa ja koukku 3,5 mm. Lankaa kului huimat 23 grammaa.

Hauskaa alkavaa viikko kaikille!

Viimeinen

Nyt on vihdoin päästy kauluriKAListeluhn viimeiseen kauluriin. Tämä on Blueberry scowl (eli scarf+cowl, huivikauluri). Käytännössä se on pitkä huivi, jonka toisessa päässä on napinlävet ja toisessa napit. Sitä voi siis pitää renakkana tai aukinaisena oman mielensä mukaan.

Langat kaivoin lankakorin pohjalta. Sopivaa ohjeen paksuista lankaa minulla ei ollut, joten yhdistin kaksi ohuempaa lankaa. Toinen on ruskea-turkoosia Lailalai-yarnzin merino-sukkalankaa ja toinen Gjestalin turkoosia Baby ullia. Puikoiksi valikoituivat taas lempipuikkoni eli Chiagoon 4,5 mm pitsipuikot.

Täytyy myöntää, että tämä tuntui jo vähän pakkopullalta, enkä jaksanut enää innostua. Olen ehkä hieman pettynyt KALiin, kun kaulurit näyttivät kuvissa ihan kivoilta, mutta mallit eivät olleet kovinkaan ihmeellisiä sitten kuitenkaan. Taisin lopulta vain ihastua suunnittelijan käyttämiin lankoihin.

Sainpahan itselleni kuitenkin yhden kivan kaulurin ja kaikki kolme muuta ovat löytäneet jo kotinsa. Niiden saajat vaikuttavati niihin ihan tyytyväisiltä, joten ei ole mennyt tämäkään projekti hukkaan. Lankakoristakin on taas kadonnut 238 grammaa. Tosin sieltä löytyy vielä moninverroin enemmän.

Kiitokset kaikista kommenteistanne edeliseen postaukseen! Uteliaille kerrottakoon myös, että Poika on innoissaan pitänyt pääkallopipoaan ja -kauluriaan viime viikolla.

Nyt voisi vähitellen siirtyä vähän kesäisempiin töihin.

Muistakaa siirtää kellonne tuntia eteenpäin ensi yönä!

Viuhka

En ole vieläkään saanut huiveista tarpeekseni, vaikka niitä on tullut tässä viime vuoden aikana jokunen tullut neulottua. Aina van tulee eteen uusia innostavia malleja.

Kuten tämä Wingspan (ravel-link). Ihastuin huivin rakenteeseen ja yksinkertaisuuteen. Tämä oli juuri sopiva miitti- koulutus- ja kokousneule, kun perusidea on  helposti muistettavissa ja neulominen on aina oikeaa. Lyhennetyt kerrokset pitivät kuitenkin mielenkiinnon yllä.

Langaksi valikoitui pitkään lankalaatikossa marinoitunut Evillan liukuvärjätty villalanka. Tällainen liukuvärjätty lankaa pääsee oikeuksiinsa tässä mallissa, samoin kuin malli pääsee oikeuksiinsa liukuvärjätyssä langassa. Pätin neuloa koko 225 gramman vyyhdin, kun kerran vauhtiin pääsin. Ohjeenmukainen huivi olisi ollut aika pieni, tämä riittää hyvin pariin kierrokseen kaulan ympäri.Puikot olivat uudet lempparipuikkoni eli 4,5 mm ChiaGoon pitsipuikot. Niillä tuli sopivan tiivistä ainaoikein-neuletta ja ovat muutenkin aivan ihanat

Onneksi nämä huivi-ihanuudet ovat löytäneet paikkansa. Jos eivät minun asustelaatikostani niin jonkun toisen.

Aurinkoista kevätviikonloppua kaikille! 

Solisee jo lupaavasti :-)

Jäät Helsingin edustalla

Ihastuin kovasti FALLen LEAVES -malliin (ravel-link) ja niin ovat ihastuneet ystävänikin. Yksi toi vyyhdillisen Cascaden 220-lankaa ja siitä neuloin tämän pipon. Silmukoita minulla oli 100 kappaletta ja tein kaksi täyttä mallikertaa. Resorin tein tarkoituksella tiukaksi 2,5 mm:n puikoilla, sillä omassa pipossani reuna on löystynyt vähän liikaa. Muuten neuloin pipon 4,5 mm:n pukoilla. En huomannut punnita pipoa enen kuin palautin sen ja jäljelle jääneen langan, mutta vyyhdistä jäi 15 - 20 grammaa. Malli sopii mielestäni oikein hyvin myös paksummallekin langalle.

Ilta ehti melkein tulla ennen kuin pääsin kuvaushommiin. Auringonlasku Katajanokan rannassa oli kuitenkin huikaisevan kaunis. En koskaan saa tallennettua valokuviin todellista tunnelmaa, mutta ehkä tämä antaa jonkinlaisen käsityksen tilanteen kauneudesta.

Viimeistä edellinen

KauluriKAListelu lähenee loppuaan. Odottelen täällä viimeisen kaulurin ohjetta malttamattomana. Se vaikuttaa kaikista lupaavimmalta koko sarjasta.

Tämä viimeistä edellinen kauluri on Perpetually Persistent Cowl. Omista varastoista ei löytynyt riittävän paksua lankaa, joten oli pakko käydä kaverin lankalaatikolla. Kiitokset Karoliina langan antamisesta neulottavaksi! Toivottavasti kauluri on mieluinen.

Ohjeen lanka oli erittäin paksua ja sainkin käytettäväkseni Ingeborg Michels Gernsbach Naturwolle Michels multicolor -lankaa herkullisen värisenä. Ohjeen lanka oli vieläkin paksumpaa, joten lisäsin 20 silmukkkaa aloitukseen ja sain sopivan ympärysmitan. Olisin voinut tehdä alkuun muutaman kerroksen enemmän, mutta en osannut arvioida langan riittävyyttä. Mallikuvion väliosaan tein pari ylimääräistä kerrosta ja mallikuvion päätyttyä neuloin loppuun kaiken langan. Loputulos olisi voinut olla tasapainoisempi, mutta kiva on näinkin.

Neulomiseen ei mennyt kuin muutama tunti eli nautinto tulee lähinnä vauhdin hurmasta. Lanka oli mukavan paksua ja rouheata ja aivan unelmaisen väristä.Mallikuvio itsessään ei ollut mitenkään ihmeellinen.

Kiitokset kaikista kommenteista pääkallopostaukseen. Pääkallot eivät ole vielä päässeet kouluun, sillä ilmat ovat yhä suosineet kypärämyssyä. Toivossa on kuitenkin hyvä elää.

Pääkallokeli

Ainakin täällä etelässä on tällä hetkellä hyvin liukasta. On todellinen pääkallokeli. Ulkona saa liikkua todella varovaisesti, ettei käy huonosti.

Sain viimein valmiiksi myös Pojan pipon ja kaulurin. Kaulaliinaa tuo ei ole koskaan suostunut pitämään. Huitelisi vain takki auki ja kaula paljaana koko talven. Pakkasilla olen pakottanut pukemaan päähän kypärämyssyn, kun siinä tulee kauluri samassa. Kun alkuvuodesta neuloin Miehelle kaulurin, alkoi Poikakin lämmetä sille ajatukselle. Toiveissa oli saada musta kauluri, jossa on paljon pääkalloja.

Sain kaulurin neulottua ja siihen yhden pääkallonkin kirjottua. Pipokin valmistui aika nopeasti odottelemaan pääkalloaan. Yritin tarjota pojalle yksikalloista kauluria, mutta ei se kelvannut. Olisi pitänyt olla monta erikokoista kalloa pitkin ja poikin. Kauluri ja pipo hautautuivat käsityökorin pohjalle.

Jossain vaiheessa sain neuvoteltua pääkallojen lukumäärän minimiin, mutta silti projektin loppuun saattaminen antoi odottaa itseään. Tänä aamuna heräsin auringonpaisteeseen. Kevät tulee ja kohta ei enää tarvita pipoa ja kauluria. Ensi talvena saattavat jo olla liian pienet. Auringonpaisteessa onnistui myös pipon pääkallon silmukoiminen. Oli meinaan aika tuskaa nähdä mustia silmukoita talvivalossa.

Kauluri on miehelle neulomani Hugon pienoismalli ja pipon aloitin päälaelta, kun optimistina ajattelin lankani riittävän. Malli pääkalloihin löytyi kuvahausta hakusanalla knitted skulls. Kaikkea muutakin kivaa meni tästä hausta odottamaan inspiraatiota. Lankana on Dropsin Merino Extra Fine, joka on oikein mukavaa ja pehmeää lankaa. Sain kanssaneulojalta kaksi kerää kauluria varten ja yhden kerän ostin lisää, kun pipoinspiraatio iski. Viimeisen kerän jämät (n. puolet) lykkäsin Anulle raitalangaksi, kun hän on paljon neulonut tuota lankaa.

Huomenaamulla nähdää, lähtevätkö kallot kouluun vai jäävätkö kotiin häpeämään. Pitäkää peukkuja, etteivät hautaudu eteisen lipaston laatikkoon, kuten niin monet muut Pojalle neulomani jutut.