Paketteja tullut ja mennyt

Marraskuukin tuli ja meni. pimeys on jotenkin vienyt voimat ja kuvien saamattomuus on haitannut tätä blogin pitämistä.

Olen saanut Snyltä paketin puolitoista viikkoa sitten ja oma pakettinikin lähti jo reilu viikko sitten. Samalla sain laitettua vihdoin eteen päin Sukkasatoon lupaamani arvontavoiton. Sainpa vielä pakettiin ne pienen pienet sukatkin, jotka menivät kaverin pienelle pojalle.

Snyn paketista löytyi: kaksi kerää Regian sukkalankaa, lakupussi, heijastin Pojalle sekä Virkkuukoukkusen ihana rintaneula ("Mie oon nyt puikoissa") ja kortti ("Miul on neuloosi ja kaikki langat käsissä"). On Sny tainnut huomata, että olen ihan koukussa Virkkuukoukkuseen :-)

Ilmoittauduin Lapaskuuhunkin, mutta saldo oli vaivaiset kaksi puolikasta lapasta. Kokeiltavaksi jäävät Matleenan tuplat ja Ontelolapaset.

Kuvia laitan, kunhan olen valon kanssa smaan aikaan kotosalla.

Isäinpäivänä

Aloitin päivän kunnon käsityöllä ja leivoin miehelleni hänen toivomiaan korvapuusteja. Niitä sitten mussutettiin kylmän maidon kera aamupalaksi.

Alkuillasta kuulin saunan oven aukeavan ja sulkeutuvan nopeasti. Kysyin, josko mies haluaisi juhlan kunniaksi päästä saunaan (joka on viime aikoina toiminut erinäisten käsityötarvikkeitteni lisävarastona). Siinä siten pakattiin tavaroita isoihin ruotsalaisen huonekaluliikkeen kasseihin (ajatuksella, että niissä ne on helppo nostaa takaisin saunan lauteille, kun löylyt on otettu) ja kysyin, missä vaiheessa hänellä menee hermo kaikkien mun tarvikkeitteni kanssa. Kuulemma muutettaessa. Onneksi meillä ei ole muuttosuunnitelmia, eikä siihen tarvettakaan, jos ei ihan jonnekin muualle lähdetä.

Mutta saunan lauteilta löytyi sitten tämä vessan matto, jonka olen kutonut jo aikaa sitten (ainakin puolitoista vuotta) ja siitä puuttui vain hapsujen solmiminen. Tää on jo noloa. Hapsujen solmimiseen, leikkaamiseen ja maton prässäämiseen meni 43 minuuttia. Tää on jo tosi noloa.
Mutta nyt se on vessan lattialla :-) (eikä tarvitse pitää sanomalehteä jalkojen alla pytyllä istuessa).

Lankapöhkö ja muistokömpelö

Tällaiset määritteet antoi viisivuotias Poika eilen ennen Kädentaitomessuille lähtöä. Hieman myöhemmin selvisi, että ensimmäinen määritelmä oli isänsä suusta. Toisen keksi itse: "Äiti sä olet ihan muistokömpelö, kun et ole vieläkään tehnyt mulle sitä inkkaripäähinettä." Että näin. Erilaisia pyyntöjä tulee niin paljon ja tiuhaan tahtiin, että odottelen, mikä niistä on pysyvä toive ja siksi toteuttamisen arvoinen. Täytyy siis ryhtyä inkkaripäähineen tekoon.

(Selvisin muuten messuista ilman yhtäkän lankakerää.)

Tässä ensimmäinen Baktukseni. En ollut suunnitellut neulovani sellaista, mutta Maria sai minut ympäripuhuttua lankakaupassa. Ihastuin Araucanian Ranco-lankaan ja pyörittelin sitä ja mietin ääneen, mitä siitä voisi tehdä (ihminen ei tarvitse kymmentä paria villasukkia). Maria ehdotti Baktusta ja erityisesti Lacy versiota. Olin viime viikolla kolmipäiväisessä koulutuksessa ja sain kaulaliinan neulottua sinä aikana. Malli oli helppo ja nopea, mutta jouduin kuitenkin muutaman kerran purkamaan jokusen kerroksen, kun menin kavennuksissa sekaisin. Huivi ei ole kovin pitkä, mutta ehkä kaikkien ei tarvitse mennä kymmentä kertaa kaulan ympäri. Kunhan saisin vielä koruneulan kiinnitettyä hopeasavikoruuni, niin voisin käyttää sitä Baktuksen kiinnitteämiseen.

Viimeiset potut

Sukkasato sitten loppui ja Lapaskuu alkoi.

Viimeisenä rutistuksena sain neulottua itselleni itsekoolatusta seiskaveikasta säärystimet. Eivät ole kovin pitkät tai leveät, kun ajattelin, että ne menevät puntin alle nilkkoja lämmittämään. Mallin nappasin Jepyn Polvekeraitaisista sukista. Vähän arvelutti tuo värjäykseni, mutta tuohon malliin raidatkin asettuivat aika kivasti. Olin iloisesti yllättynyt. Aloitin innoissani neulomaan loppukeristä junasukkia, mutta totesin, ettei lanka enää riitä edes varsiin ja päätin purkaa alun ja laittaa nöttöset jemmaan.

Kuvassa alimpana ovat ne koulutuspäivän aikana puoleen väliin neulotut pesukoneessa huovutettavat tossut. Kuvaa otettaessa olivat vielä pesua vailla, mutta nyt nekin on jo huovutettu. Lankana oli Naturgarn ja näihin meni n. 200 g. Ohje on Käspaikasta.


Tänään sain vihdoin kuvaan jo pari viikkoa käytössä olleet myssyn ja kaulaliina. Maria heti ne mun päälläni nähdessään, että on jäänyt blogiin laittamatta. Tämä vuodenaika ei vaan ole valokuvaamiseen otollista aikaa. Lankana on Puro Tundra. Myssyyn meni vajaat kaksi kerää ja kaulaliinaan neljä kerää ja myssystä jäänyt lanka. Puikot muistaakseni nro 6. Malli on syksyn Novita-lehdestä. Myssy on vähän liian iso ja kaulaliina liian pitkä, mutta lämmittävät ihan mukavasti ja värikin on mulle sopiva.

Toinen paketti

Eilen saapui toinen paketti ihanalta Snyltä.

Sieltä löytyi iso vyyhti Fritidsgarn-lankaa kauniin punaisena. Pitää heti miettiä, mitä siitä tekisi ITSELLE :-). On niin mun väristä!

Sen lisäksi siellä oli hemmotteluun kasvonaamio ja jalkahoito sekä suklaapatukka.

Ja herkkupisarana pohjalla kaksi suurta mustaa nappia. On Sny tainnut käydä vakoilemassa ja todennut mut nappihulluksi. Olen monessakin paikassa pyöritellyt noita nappeja, mutta en ole raaskinut ostaa, kun ei ole ollut niille suunniteltua paikkaa. Nyt pitäisi löytää sopiva malli, johon saisi yhdistettyä tuon langan ja napit.

Kiitos Sny!

Hopeasavi

Eilen pääsin ilokseni kokeilemaan hopeasavea ensimmäistä kertaa. Aluksi vähän jännitti, sillä en ole koskaan ollut kovinkaan taitava savenpyörittelijä (ne vähäiset työt, joita olen tehnyt ovat olleet jokseenkin kömpelöitä). Hopeasaven perusideanahan on muovata sitä samoin kuin savea ja sitten polttaa uunissa sideaineet pois ja jäljelle jää vain hopea. Lisätietoja hopeasavesta ja sen käytöstä saa Hopeasavi-sivuilta. Hopeasaven käsittelystä ehkä parhaiten jäi mieleen se, että joka vaiheessa pitää muistaa käsitellä kädet ja tarvittavat välineet Badgerillä eli vaseliinilla.

Puolivahingossa sain mielestäni ihan tyylikkään lätkän aikaiseksi. Mietin pitkään tuleeko siihen reikää vai ei, mutta päädyin pitämään sen ehjänä. Pitää vielä hankkia hopeinen rintaneulapohja ja liimata tuo siihen. Korun fiilis on aika seitkytlukulainen ja siksi niin nostalgisen ihana. Mukava materiaalihan hopeasavi on, mutta on aika tyyristä. Pitäisi saada joku kimppatilaus aikaan, niin hintakin tulisi edullisemmaksi.

Kamerakin oli matkassa mukana, mutta, kun työn touhuun päästiin, se unohtui sivupöydälle moneksi tunniksi. Kuvaaminen on muutenkin tällä hetkellä tämän blogaamisen haasteellisin osuus. En koskaan muista ottaa kuvia lyhyenä valoisana aikana ja illalla lamppujen valossa väreistä tulee vähän mitä sattuu.

Sain tänään myös selätettyä kaulaliinaloimeni. Sinnillä meni loppuun, mutta ihan kivoja kaulaliinoja niistä tuli. Sain samalla tuhottua muutaman nurkissa pyörineen lankakeränkin (tosin piti vähän käydä ostamassa välikudetta). Tarkemmat yksityiskohdat kertoilen sitten, kun saan liinat irit toisistaan ja viimeisteltyä.

Tuottoisa koulutuspäivä

Kuten eilen uumoilinkin, oli tänään hyvin aikaa neuloa koulutuksessa (epäilijöille tiedoksi: keskitys paremmin asiaan, kun harhailevat ajatukset pysyvät käsissä olevassa neuleessa.). Illalla keksin, että pesukoneessa huovutettavat tossut olisivat riittävän yksinkertainen homma tällaiseen tilaisuuteen. Alku meni hyvin, mutta lanka loppui jo puolilta päivin ja minulla oli käsissäni kaksi puoliksi neulottua tossua.

Onneksi satuimme olemaan Hämeentiellä ja sain kipaistua ruokatauolla lisää lankaa Priimasta. Tarjouskorista tartui mukaan kolme kerää GGH:n Linova-lankaa (74% puuvilla, 26% pellava). Ja pitihän sitä tietysti ostaa myös tälle langalle sopivat puikotkin. Valitsin bambuiset pyöröpuikot (4mm/80 cm). Aluksi bambupuikot tuntuivat oudoilta, mutta hetken päästä luistivat jo todella hyvin. Ne eivät myöskään kolise ikävästi. Kaikkein parasta niissä kuitenkin on se, että puikkojen koko on merkitty selvästi näkyviin. Olenkin ihmetellyt, miksei nykyisissä puikoissa näitä merkintöjä enää ole (vanhemmissa puikoissani kyllä). On todella ärsyttävää arpoa oikeaa kokoa ja etsiä puikkomittaria laatikon pohjalta, kun pitäisi vaan nopeasti päästä tekemisen alkuun.

Iltapäivän aikana sain neulottua kaksi tiskikukkaa ja aloitettua kolmatta. Nämä menevät tuparilahjaksi, jos kutsu sellaisiin joskus tulee.

Kaulaliinaa pukkaa

(punainen sohva ei ole paras tausta kuville, mutta...)

Täällä putkahtelee puikoilta vaan kaulaliinoja, vaikka sukkasatoa pitäisi kerätä.

Neuloin Snyltä saamani Puro-langat Novita-lehden (3/2009) ohjeiden mukaan kaulaliinaksi. Tämä menee lahjaksi, sillä Jäätyneen karpalon värisuora ei sittenkään ollut minun. Vaikka kuinka yritän avartaa katsantokantaani, niin tuo rusehtavan vihertävä raita ei vaan miellytä silmää. Mutta lähipiirissä on onneksi vähemmän rajoittuneita yksilöitä ja kohta on joulu. Huivi oli mukava neuloa ja lanka tuntui pehmeältä. Purosta tuskin tulee suurta suosikkiani, mutta asusteisiin se on ihan kiva lanka.


Tykkäsin lehtimallista ja sitä oli helppo neuloa, joten tein itselleni kaulaliinan fufo-projekissa viimeistellyn baskerin kaveriksi. Lankana on lankakorin pohjalta kaivettu turkoosi Jenga. Olen tehnyt siitä ponchon pari vuotta sitten ja tavoilleni uskollisena olen ostanut lankaa varmuuden vuoksi riittävästi. Jenga on paksumpaa kuin Puro, joten tein vain kaksi mallikertaa (27 s.). Vähän tuo lanka nitisi ja natisi neuloessa, eikä sekään pääse suosikkilistalle. Koska halusin eroon koko lankasatsista, neuloin vielä lopuista pojalle kaulaliinan. Pitäisi vaan keksiä jokin jippo tuohon ihan perusliinan piristykseksi.

(tämä meni purkuun)

Vihdoin ja viimein keksin, miten saan tuhottua jo luvattoman kauan seisseen kaulaliinaloimeni. Ensimmäinen kokeilu ei innostanut, mutta värien karsiminen kahteen auttoi tilannetta. Samalla saan tuhottua mys nurkkiin kertyneitä Tango ja Tango-fani keriä. Näistä enemmän, kun saan ne pois puista.

Ekosilkkilanka potkii yhä vastaan. Yritin neuloa sitä tänään, mutta sekään ei onnistunut. Kohta laitan tuon kerän takaisin vyyhdille ja laitan lasiastiaan ja olohuoneen koristukseksi. Lanka on yhä kauneinta vyyhdillä.

Nyt pitäisi keksiä joku sopivan helppo ja yksinkertainen työ huomisen koulutuspäivän piristykseksi. Jos vaikka niitä sukkia sitten.

Kool!

Tänään sain viimein aikaiseksi kokeilla koolausta. Aluksi tietysti luin kaikki mahdolliset asiaa koskevat sivustot netistä ja sitten sovelsin oman version :-) Senkin sain tietää, että kurt Cobain ja Pink ovat käyttäneet Kool Aidia hiusten värjäämiseen.

Ensimmäinen hämmentävä seikka on se, että pussin väri ei aina suoraan vastaa sisällön väriä. Onneksi löysin yhden ja toisenkin hyvän värimallikartan, jonka avulla tulos oli edes jokseenkin arvattavissa. Väreiksi valitsin Black Cherryn ja Ice Blue Raspberry Lemonaden (pitkälti sen takia, että niitä oli molempia kaksi pussia).


Värjättävänä lankana oli 104 grammaa luonnonvalkoista SeiskaVeikkaa (kun se sattui olemaan näkyvillä inspiraation iskiessä). Aluksi vyyhtesin sen kahden tuolin avulla. Olisi pitänyt olla huolellisempi pasmalankojen kanssa, mutta en onneksi saanut lankaa ihan mahdottomaan solmuun ainakaan vielä.


En halunnut sähläillä kuumien kattiloiden kanssa, kun apuna pyöri viisivuotias vipeltäjä. Päädyin siis mikrovärjäykseen. Aika kiltisti noudatin Käspaikan ohjetta. Värjäyksen ajaksi levitin vyyhtini teräksiselle tiskipöydälle, jotta sain värit pysymään toisistaan erillään. Ruiskuttamalla väri imeytyi suoraan lankaan, eikä tiskipöydälle jäänyt muuta kuin vettä (tää oli oikeesti aika uskomatonta). Kiinnitysvaiheessa nostin vyyhdin varovaisesti piirakkavuokaan ja sen mikroon. Vuokaankaan ei jäänyt mitään värijälkiä. Eikä väriä myöskään irronnut huuhteluveteen. Ainoa paikka langan lisäksi, missä väriä on, ovat käteni: kynnet ovat "kauniin" vaaleanpunaiset.

Olisi pitänyt uskoa Ilua, ettei ihan mitä vaan kannata sotkea keskenään (tosin vielä tässä vaiheessa lanka on kuivumassa ja lopullinen tulos on arvoitus). En siltikään ole ollenkaan epätoivoinen värien suhteen. Ja turkoosi ja punainen ovat lempivärejäni.

Poika kävi välillä tutkimassa touhujani. Tuoksu oli hänen mielestään eriskummallinen, mutta jotenkin tuttu. "Olen joskus syönyt jotain, joka haisee tältä". Värjätty lanka oli kuulemma niin kaunista, että siitä pitää ottaa kuva.

Seuraavat värjäykset pitää suunnitella vähän paremmin. Toisaalta, pitääkö tämän olla niin vakavaa?

Sukkia sukkia

Sukkasatoon vielä putkahtelee sukkia. Kyllästyin neulomaan ihan perussukkia, joten täytyy tehdä jotain muuta.

En ottanut uutta mallia heti kokeiluun vaan uuden langan. Tämä on M&K:n Clown (45% puuvilla, 40% villa, 15% nylon). En oikein pitänyt langan tuntumasta. Sitä ei saanut pidettyä riittävän tiukasti näpeissä. Se tuntui välillä karkaavan omille teilleen ja osa silmukoista jäi löysiksi. Olin myös pettynyt värien kulkuun sukassa. Olisin toivonut, että kirkkaamman sinistä olisi ollut enemmän. Onneksi satuin löytämään saman aloituskohdan helposti kahdesta kerästä. Kolmas oli ihan omassa maailmassaan. Koska en muutenkaan pidä "eriparisista" sukista, olisi tämän langan väritys vielä korostanut eriparisuutta. Lanka tuntui myös aika karhealta neuloessa, mutta jalassa tuntuu ihan mukavalta. Pitää tarkkailla käytössä sopiiko tämä lanka paremmin kuin villalanka tällaiselle hikikoivelle. Mallina oma Aaltopahvisukka, tällä kertaa nauhakärkikavennuksella.

Lankaa jäi jäljelle kokonaisen kerän lisäksi kaksi nöttöstä, joiden arvelin riittävän vauvan sukkiin. Koska olen päättänyt kokeilla uusia malleja, päätin neuloa kuuluisat Tuulan junasukat ja hauskathan noista tuli. Kokemus olisi varmaan ollut mukavampi jostakin toisesta langasta, mutta nuokin varmasti täyttävät tarkoituksensa jonkun pienen jaloissa. Varsi vaan näyttää suhteettoman pitkältä terään verrattuna. Olenkohan jossain kohtaa lukenut ohjetta väärin?

Aaltopahvisukat tosin ovat olleet valmiina jo pari viikkoa, mutta olen päättänyt, että mitään päättelemätöntä ei hyväksytä valmistuneiden listalle (muuten jäävät kaikki päättelemättä ikuisiskai ajoiksi). Olenkin täällä välillä neulonut kaulaliinoja, mutta kuvat ovat vielä ottamatta.