Välillä mietin itsekin, missä sitä on tullut oltua ja mentyä. Siellä, täällä ja tuollakin. Kuntoa on rempattu, Tallinnassa rampattu ja töitäkin on tehty.

Olen käsitöitäkin tehnyt, vaikka jokseenkin hiljakseen. Neuleinto ei ole ollut parhaimmillaan ja tuntuu, että samoja neuleita on joutunut neulomaan moneen kertaan ennen kuin niistä on tullut sopivia. Kehruuintoa ei ole näkynyt tänä vuonna ollenkaan. Muutaman kuituletin olen saanut hankittua, samoin kuin uuden nyörin katkenneen tilalle.

Yltiöpäisenä yllytyshulluna olen asettanut itselleni tavoitteeksi neuloa ja virkata 14 kg lankaa tämän vuoden aikana. Saldo on toistaiseksi vähän reilut kaksi kiloa, joten kiire taitaa tässä tulla. Huivit yhä edelleen innostavat eniten ja niitä onkin tullut jo neulottua jo yhdeksän kappaletta. Ajatuksissa oli myös neuloa huivi tai muu kaula-asia per viikko, mutta se taitaa jäädä vain haaveeksi.

Mutta tämän vuoden sukat olen saanut neulottua. Sain joululahjaksi kaksi vyyhtiä ihanaista Väinämöinen sportia ihanilta ystäviltä. Se oli kavala suunnitelma saada minut neulomaan sukkia ja suunnitelma tuotti kuin tuottikin tulosta. Ja kun kerran sukkia ryhdyin tekemään, niin tein sitten polvisukat. Sukat on neulottu ystävien neuvojen avulla, kuka nyt milloinkin sattui lähietäisyydellä olemaan. Lankaa näihin meni huimat 165 grammaa.

Josko tämä kirjoittaminen tästä taas alkaisi. 

Hauskaa alkavaa kevättä!