Keltaisen nälkä

En tiedä, mistä puskistatämä iski. Tampereen messuilta oli aivan pakko ostaa Kraft Hand-Dyed sukkalankaa värissä kumquat eli kiljuvan kirkkaankeltaista. Vyyhti oli huudellut minulle jo aiemmin Villavyyhdin hyllystä, mutta kun näin viimeisen kappaleen messuosaston hyllyllä, oli se vaan pakkko saada.

torstai-ilta

Omituisinta koko hommassa oli se, että siitä oli pakko neuloa jotain itselle. Ja niin sitten neuloin. Suorastaan maanisesti. Torstai-iltana aloitin ja lauantaina sain valmiiksia. Muistaakseni kävin töissäkin perjantaina. Ehkä...

lauantaipäivä

Malli on Shore shawl (ravel-link). Tässäkin jouduin vähän lopussa oikomaan mutkia, kun lanka uhkasi loppua kesken (tällä kertaa olisi metrien pitänyt riittää, mutta ei sitten kuitenkaan). Huivin aloitetaan kuitenkin alareunasta eli neulotaan pitsiosuus ensin ja ainaoikein-osuudessa onkin sitten helppo soveltaa. Huivi on enemmän kaulaliina kuin huivi ja pidinkin sitä pari viikko putkeen. Yllättävän hyvin se istui turkoosiin värimaailmaani. Punaisenkin kanssa meni, mutta pinkin puseron kanssa en enää voinut laittaa.

En ole koskaan osannut ajatella, että keltainen sopisi minulle, mutta eipä ole kukaan pakoon juossut kauhusta kirkuen. Yksi työkaveri tosin huusi muutaman sekunnin viiveellä perään "Mitä sulla oli kaulassa?" ja tuli vierestä katsomaan, kun luuli nähneensä väärin.

Ja ihan pakko oli ostaa lisää keltaista lankaa.

Huivi, huivimpi, huivein

Kuten olette ehkä huomanneet, pidän kovasti huivien neulomisesta. Pipot tulevat hyvänä kakkosena, mutta parilliset neuleet kuten sukat ja lapaset eivät oikein innosta. Mikäköhän siinä oikein on?

Ja vaikka lankaa on kotona kaapit väärällään, pitää silti aina yllyttyä muiden toimesta. Kuten tämä sinisävyinen 100Farbspielen UnterWasser. Muutamaan kertaan olin sitä käynyt hipelöimässä retriitin myyntipöydässä, mutta tyytynyt vain hipelöintiin. Olin rinta rottingilla ja itsestäni ylpeä, kun onnistuin hillitsemään himoni ja palaamaan kotiin ilman lisälankaa. Mutta sitten joku pätti, että lanka kuuluu minulle ja kävi sen käteen tyrkkäämässä. "Tää on ihan sun värinen!" "Tässä on puuvillaakin!" Enkä voinut enää vastustaa.

Onneksi en voinut enää vastustaa langan neulomistakaan, sillä aloitin siitä huivin heti kotiin päästyäni univelasta huolimatta. Lanka alkoi heti alkuhetkiltä huudella haluavansa pilveksi ja sellaiseksi se sitten pääsi. Malli on siis Martina Behmin Nuvem ja se löytyy Ravelrystä (ravel-link). Aloituksen jälkeen neulominen on ihanan meditatiivista, kun ei tarvitse neuloa kuin oikeita silmukoita ja muistaa lisätä välillä. Huivi kulki reissuneuleena ja valmistui parissa viikossa. Siitä tuli ihanan suuri. Lanka oli säikeistä, mutta se ei haitannut neulomista, kun se oli selkeästi säikeistä. Tämä ominaisuus antoi aivan uuden näkökulman varastoista löytyville ohuille koneneulontalangoille ja niistä toivottavasti kuulette myöhemmin lisää.

Vieläkin on jokunen kesän KYHäily esittelemättä. Neuloin käsinkehräämästäni langasta Imagine When -huivin (ravel-link). Tai ainakin melkein, sillä lanka loppui harmillisesti kesken ja viimeinen sektori jäi neulomatta. Lanka oli jo jonkin aikaa kuiskinut työkaverin nimeä ja hän on onneksi niin pikkanen, että pärjää vähän vajaammallakin huivilla. Aloitin neulomisen niin innoissani, etten huomannut laskea ollenkaan langan metrimäärää ja näin siinä sitten kävi. Tästäkin mallista pitää ottaa revanssi jossain vaiheessa.

Toinen KYHäilty huivi oli On the hill (ravel-link). Tähän käytin ihanaisen Maijan kehräämään kauniin pinkkiä lankaa, joka hänen mielestään oli juuri minun väristä. Niin onkin! Ohjeessa oli välillä jotain hämärää, mutta sain huivin kuitenkin neulottua. Kunnon kuvia en vain ole siitä puoleen vuoteen saanut otettua, joten saatte tyytyä tähän hätäotokseen viime kesältä.

Kukaan ei varmaankaan ylläty, jos kerron, että tämän vuoden kaikki huivit eivät vielä olleet tässä...