Mustaa ja valkoista

Sain viime kevään retriitissä kanssaneulojalta pussillisen puuvillalankoja, kun "Sähän tykkäät virkkaamisesta ja puuvillasta". Olen niitä sitten tässä vähitelleen virkkaillut ja tämän mustavalkoinen yhdistelmä on aina niin toimiva ja raikas.

 

Ensimmäisenä virkkasin kaverille tupaantuliaislahjaksi Tyynen patalaput. Ei ole tokikaan enää kenellekään yllätys, että täältä näitä putkahtelee. Olen vain itse vakuuttunut siitä, ettei parempaa patalappumallia ole olemassa. Olen virkannut näitä jo niin monta, ettei yhtään tarvitse miettiä, mitä tekee. Voi laittaa aivot narikkaan ja pistellä menemään. Saatte siis jatkossakin näitä täällä katsella :-).

 

En ole kuitenkaan niin kaavoihini kangistunut, ettenkö olisi joskus kokeillut jotain muutakin vaihtoehtoa. Kesän KYHäilyihin virkkasin tämän Pikkukokki-patalapun. Täytyy kuitenkin tunnustaa, etten ole patalappumalliani vaihtamassa. Idea tässä patalapussa on hyvin kudontamainen, kun virkattuun pohjaan pujotellaan ketjusilmukkaketjua. Pujotteleminen oli kuitenkin jokseenkin työlästä ja ainakin ohuehkosta puuvillalangasta virkattuna patalapusta tuli aika ohut ja lerppu. Ei varmaankaan suojaa sormia kuumuudelta. Yritin kuitenkin.

Törmäsin Ravelryssä ihanaan Seepra-unileluun. Malli oli mielestäni erittäin kaunis ja suloinen. Oli ihan pakko päästä kokeilemaan. Onneksi sain kutsun tapaamaan lapsuudenystävää ja hänen pesuettaan. sieltä löytyi juuri oikean ikäinen vastaanottaja unilelulle.
 
Ohje on maksullinen Zany Zeebra Lovey (ravel-link). Ohje oli kirjoitettu erittäin hyvin ja sen avulla seepran kokoaminen sujui hyvin. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Nyt vaan mietin, kuinka monta seepraa voi maailmaan päästää. Mietin myös, voiko seepra olla muuta kuin mustavalkoinen.



Lankana näissä kaikissa oli Madame Tricot Almina. tyynet ja Seepra lähtivät maailmalle niin vauhdilla, etten huomannut niitä punnita. Arvioisin, että Tyyneihin meni vajaa kerä kumpaakin väriä ja Seepraan vähän reilu kerä molempia. Pikkukokki pyörii vielä täällä kotosalla ja painaa 23 grammaa. Pitää ryhdistäytyä näiden muistiinpanojen kanssa.

Ja kaikille niille, joiden mielestä virkkaaminen on kryptoniittia: Virkkaaminen on kivaa. Siihen voi vain jäädä pahasti koukkuun.

Elämänlanka

 

Osallistuin Mummoilta mummoille tempaukseen. Ajatuksena on ilahduttaa palevelutalossa asuvia mummoja ja pappoja neulomalle heille joululahjoja. Alkuperäinen toive oli sukille ja minua harmitti, kun en vain saa niitä neulottua. Ehdottelin tempauksen järjestäjälle, josko sieltä löytyisi tarvetta huiville tai peitolle. Hetken päästä saimme myös huivitoiveita ja valitsin itselleni Tuula-mummon vaaleansinisen toiveen. Neuloessani ajattelin lämmöllä Tuula-mummon lisäksi myös tätiäni Tuulaa.

Selailin aikani ravelryn huivivalikoimaa, mutta mikään ei oikein innostanut. Päässä alkoi vähitellen kyteä ajatus omasta mallista. Villavyyhdistä tarttui mukaan ihanan vaaleansinistä ja pehmeää Adriafil Genziana -lankaa. Huivin muoto rakentuu reikärivien ja lyhennettyjen kerrosten vuorottelusta. Huivin muoto toi mieleeni elämänlanka-kukan ja siitä se sitten sai nimensä.

Lankaa huiviin meni 300 grammaa. Ohjetta on helppo sovittaa myös muille langoille.

Tämän huivin ohje on julkaistu juuri ilmestyneessä Ullassa (3/13). Käykääpä kurkkimassa, mitä kaikkea muuta mukavaa siellä on neulottavaksi ja luettavaksi.