Mökille

Jossain vaiheessa viime keväänä sain istuttua kangaspuidenkin ääreen. Asukastalolla oli kaunis kaitaliinaloimi ja kotoa löytyi yllättäen sopivaa pellavalankaa siihen. Tai ei se ihan suoraan ollut sopivaa, mutta kaksinkertaisena oikein passelia. Kaksinkertaisella langalla kutominen on kuitenkin vähän tylsää, kun eivät ne langat koskaan tulee samaan tahtiin sukkulalta. Päätin sitten pyörräyttää langat rukin kautta kaksisäikeiseksi ja sain aikaan aivan loimen paksuista lankaa. Vihreää pellavalankaa oli 300 grammaa ja liinasta tuli aikalailla 180 cm pitkä. Eli juuri sopiva mökin ruokapöytään.

Tarkoitus oli blogata tästä kaitaliinasta jo sen valmistuttua. Sillä tapahtuipa kerrankin sellainen ihme, että tein sen valmiiksi siltä istumalta, kun löysin sen puista irrotettuna asukastalolta. Harvoinpa pääsee tällaista tapahtumaan. Siinä vaiheessa kevättä ilta hämärtyi kuitenkin sen verran aikaisin, että en saanut kuvia otettua. Kuvat antoivat odottaa itseään monta kuukautta, mutta loppukesästä viimein tuli sekin homma hoidettua.

Isä rakensi jo viime kesänä mökille uuden huussin ja äiti pyysi virkkaamaan verhon huussin ikkunaan. Tarkoitus olikin virkata se KYHinä, mutta syystä tai toisesta jäi tekemättä. Tartuin asiaan uudestaan tänä kesänä ja tällä kertaa sain verhon valmiiksikin. Ostin alkukesän Espanjan reissulta paikallisen reunapitsilehden (Muestras y Motivos) ja sieltä löytyi tämä kukkamalli. Kukan olisi voinut kääntää toisin päin, niin olisivat kasvaneet alhaalta ylös, mutta kun asia tuli mieleen vasta verhon valmistuttua, saavat nyt tällä kertaa olla roikkuvia kukkia. Lankana on lankalaatikosta löytynyt virkkauslanka, jota kului n. 70 grammaa.

Huussissa kuvaaminen oli myöskin haasteellista, kun ulkona oli valoisaa ja sisällä pimeää. Valokuvaaminen onkin yksi käsityöharrastuksen haasteellisimmista osioista. Siihenkin sain onneksi apuaja viime viikonlopun valokuvauskurssilta. Mutta se onkin jo toinen tarina.

Uusi vuosi uudet kujeet

Meillä on töissä kaikilla samanlaiset kalenterit. Tänä vuonna ovat vielä tylsääkin tylsemmät mustat. Eihän sellaista voi joka päivä katsella. Asialle piti siis tehdä jotain.

Menin perjantaina asukastalolle Anua tapaamaan ja muistin mennessäni, että minulla on siellä jemmassa turkoosia samettikangasta. Kun pääsin perille, löysin Anun selvittelemässä matonkuteita tuskastuneen oloisena. Kaivoin kankaan palaset esille ja aloin tuskastella niiden kanssa. Mikään pala ei ollut yksinään riittävän kokoinen. Siinä me sitten hetken tuskastelimme eri puolilla pöytää. Ehdotin Anulle, että vaihtaisimme hommia. Hän, kun tykkää ompelemisesta ja minä taas selvittelen mielelläni. Sitten tuskastelimme yhdessä saumurin kanssa jonkun tovin, mutta vihdoin saimme sen toimimaan. Minun urakkani jäi vielä kesken, kun Anu sai kannet ommeltua.

Minulta löytyy muutama nappi(kilo) ja päätinkin koristella kalenterini kannet vielä napeilla.Eipä tähän tarvitse edes nimeään kirjoittaa. Eiköhän se löydä minulle takaisin, jos sen jonnekin unohdan.

Hauskaa alkavaa lukuvuotta kaikille opettajille, opiskelijoille, oppilaille ja kaikille näiden kanssa tekemisissä oleville.

Rukki matkassa

Kesäyön hullutuksen lisäksi osallistuin toki myös Tour de Fleeceen. Tarkoituksena on polkea rukkeja samaan aikaan kuin pyöräilijät polkevat Tour de Francea. Tour alkoi kesken autoreissuani, joten ei auttanut muu kuin pakata rukki kyytiin. Oli oikein mykava matkaseuralainen. Yhtään ei kiukutellut ja temponut turvavöissä auton takapenkillä.

En ollut asettanut itselleni mitään tiukkoja tavoitteita. Tarkoituksena oli kehrätä mahdollisimman paljon. Ihan joka päivä en ehtinyt, kun osa päivistä meni kaasupoljinta polkiessa. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, mitä sain aikaan. Välillä tosin oli olo kuin kiertävällä sirkuskummajaisella, sillä aika monessa kyläpaikassa sain pitää kehruunäytöksiä isäntäväen iloksi. Trukki pääsi jopa venematkalle, kun ystävä vaatimalla vaati, että otan sen mukaani hänen mökilleen Nauvoon.

Tällaisia ihanuuksia sain aikaan. Kaksi ensimmäistä olen jo lahjoittanut eteen päin. 

 Lanitium ex machina

Luksusveriappelsiini

Navajokerrattu kolmisäikeinen

280 m / 109 g

KVG

Corriedale 75 %, Jakki 25 %

Kaksisäikeinen (toinen säie kehrätty keväällä)

516 m / 200 g

Violet Linx

Baby camel 50 %, tussah silk 50 %

Navajokerrattu kolmisäikeinen

238 m / 94 g

Edgewood Garden Studio
100 % Shetland
Kaksisäikeinen
330 m / 100 g

Mitäs näistä neulottaisiin?

Likoille

Veljeni tytöillä eli likoilla on kaikilla syntymäpäivät kesällä. Täti yrittää aina keksiä jotain ainakin omasta mielestään kivaa neulottavaa lahjaksi. Mielikuvitus on välillä koetuksella, kun yksi on kuumakalle, toinen kutiaa ja kolmannen mielenliikkeistä on vielä vaikea saada selkoa.

Ensimmäisenä syntymäpäiviään viettää nuorin tytöistä. Hän tätinsä tyttö ja pitää sateenkaarista. Siksipä sai lahjaksi puuvillaisen sateenkaarimekon. Malli on Ava-tunic (ravel-link) ja lankana on lankakoriin joskus kanssaneulojalta ostettu vyötteetön puuvillalanka. Valitsin joukosta parhaiten toisiinsa sointuvat värit ja onnekseni niitä oli oranssia lukuunottamatta pari kerää. Mekko vei kuitenkin vain 130 grammaa lankaa ja jäljelle jäi sen verran, että niistä tulisi toinenkin mekko. Taidan kuitenkin tyytyä virkkaamaan langoista patalappuja.

Malli oli ihan kiva neuloa, vaikka en ihan heti ymmärtänyt, miten lisäykset tehdään. Valmista työtä katsellessani tosin huomasin muutamassa kohdassa virheen ja kävin itseni kanssa pitkällistä keskustelua siitä puranko vai en. Tällä kertaa laiskuus (tai oikeastaan muut neulomattomat KYH-työt) vei voiton perfektionismista ja päätin olla purkamatta. Äiti tuumasi vieressä, että hullu ei huomaa ja viisas ei virka mitään.

Mökillä ollessamme kävin sitten vanhimman tytön kimppuun kysymyksineni. Aikani jututettuani hän sanoi, että voisi pitää lörppöä pipoa. Mieleeni tuli heti itsekehräämäni lanka, jota oli juuri sopivasti pipoon. Näytin kuvan langasta ja tyttö kelpuutti sen. Lanka oli lankanakin kaunista, mutta pääsee vielä paremmin oikeuksiinsa neulottuna. Olen moneen kertaan kuullut sanottavan, että itsekehrätty lanka on riittoisaa. Aloitin kavennukset, kun kuvittelin, että lankaa on juuri niihin, mutta sitä jäi kuitenkin nöttönen yli. Pitihän tähänkin myssyyn sitten virkata nappikukka. Se on kuitenkin hakaneulalla kiinni, jos vaikka ei olekaan nuoren naisen mielestä kiva.

Kolmas pipo menee keskimmäiselle eli sille kutiavalle. Pitäähän hänenkin saada pipo, ettei pää talvella palele. Valitsin langaksi Fashion Julian eli blingbling-puuvillaa. Mallina on Wurm (ravel-link) omilla silmukkamäärillä. Lankaa jäi tästäkin kukkasen verran yli ja sain koko 100 grammaa käytettyä. Äitin nappivarastoista löytyi juuri väreihin sopiva nappikin koristeeksi. Tosin tämäkin on alunperin omista varastoistani.

Pipojen neulominen oli todella mukavaa ja nopeaa. Täytyy myöntää, että vähän on ollut neuleähky KYHäilyjen jälkeen. Tuntuu kovin vaikealta keksiä mitään kivaa neulottavaa. Onneksi voi aina virkata patalappuja.

Hullun hommaa

Kesäyön Hullutus tuli ja meni. Tavoilleni uskollisena ahkeroin viime minuuteille asti ja sain kuin sainkin urakkani päätökseen. Melkein meinasin luovuttaa, mutta onneksi en. Olisi jäänyt puserokin varmaan odottamaan ensi kesää tai seuraavaa, sillä viime vuoden kesken jääneet ovat yhä samassa pisteessä. Pitäisi varmaan urakoida ne valmiiksi tässä samassa innossa.

Olen reissannut koko kesän pitkin ja poikin Suomen maata. Olen kuljettanut mukanani kyhäilyjäni ja rukkiani. Osa töistä jäi matkallekin, kun valmistuivat juuri sopivasti. Komea Tyyne-kasanikin katosi melkein olemattomiin reissun aikana. Nyt on hyvä syy tehdä lisää.

Osasta töitä on enemmänkin kerrottavaa, mutta esittelen tässä pikaisesti nämä vanhan toistot.

Ystävän tytär sai syntymäpäivälahjaksi Kukka-baskerin. Lanka on tuttu Juliaa ja sitä kului 81 grammaa. Nyt on harmaa bling bling -lanka käytetty kokonaan, joten on turha enää odottaa sitä Elvis-pukua. Slubilangasta valmistui Lippamyssy, joka jäi ilahduttamaan pientä miestä Ouluun. Lankaa kului n. 90 grammaa ja loputkin ovat kateissa.

Alkukesästä olin reissussa mieheni ja ystäväni kanssa. Ongelmaksi muodostui se, että majapaikassa oli kaikille valkoiset pyyhkeet. Piti siis keksiä, miten ne erottaisi toisistaan. Omat massiviset materiaalivarastot eivät olleet käden ulottuvilla, joten piti käyttää sitä, mitä löytyi. Hiusnipsuja löytyi lähikaupasta ja patalapuista jää aina vähän lankaa yli. Voitte arvata, mikä noista on minun.

Lopuksi vielä lista kaikista KYH-projekteista. Yhtään lankaa en näihin ostanut. Tuoreimmat olen hankkinut joskus keväällä. Pakko tosin on myöntää, että reissussa tarttui ja toista mukaan.

KYH 2013
Aloitetut 22/22, valmiit 22/22

KYH#1 Tyynen patalaput 7.6. / valmis 15.6.
KYH#2 Tyynen patalaput 8.6. / valmis 15.6.
KYH#3 Tyynen patalaput 10.6./ valmis 15.6.
KYH#4 Välttämättömat 11.6. / valmis 11.6.
KYH#5 Tyynen patalaput 12.6. / valmis 15.6.
KYH#6 Pikkukokki-patalappu 9.6. / valmis 25.7.
KYH#7 Virkattu kesäkassi 13.6. / valmis 25.7.
KYH#8 Tyynen patalaput 15.6. /valmis 16.6.
KYH#9 Nanook-villatakki 19.6. / valmis 28.7.
KYH#10 Rusted root -pusero 19.6. / valmis 31.7.
KYH#11 On the hill -huivi 19.6. / valmis 31.7.
KYH#12 Lippamyssy 20.6. / valmis 2.7.
KYH#13 Kukka-baskeri 20.6. / valmis 7.7.
KYH#14 Tiskikukka 20.6. / valmis 21.6.
KYH#15 Huussin verho 20.6. / valmis 6.7.
KYH#16 Ava-tunic 20.6. / valmis 24.7.
KYH#17 Huivi itsekehrätystä langasta 21.6. / valmis 31.7.
KYH#18 Tyynen patalappu 7.6. / valmis 15.6.
KYH#19 Tyynen patalappu 8.6. / valmis 15.6.
KYH#20 Tyynen patalappu 10.6. / valmis 15.6.
KYH#21 Tyynen patalappu 12.6. / valmis 15.6.
KYH#22 Tyynen patalappu 15.6. / valmis 16.6.