Itikoita

Mikäköhän siinä on, että lankakorista löytyvät langat eivät innosta yhtään? Uusista onkin sitten mukava aloittaa neulominen heti saman tien. Neuloin tästä langasta itselleni myssyn viime talvena ja minulle olikin suuri pettymys, kun samaa pinkkiä ei enää keväämmällä saanutkaan. Ihastuin tähän Elsbeth Lavoldin Silky wooliin ikihyviksi. Olin itsekseni  päättänyt, että ostan heinäkuun alussa paidallisen tätä lankaa kirkkaan sinisenä. Eipä tarvinnut ostaa, kun joku muu oli ehtinyt ensin. Ja niin se kaipuu jäi polttelemaan mieltä.

Ostin itselleni viime talvena takin, jossa on useita mukavuusalueeni reunamilla olevia värejä. Violetti on yksi niistä. Monta kertaa hipelöityäni lankahyllyn hupenevaa tarjontaa uskaltauduin viimein ostamaan kaksi vyyhtiä violettia lankaa. En muista, että olisin itselleni koskaan neulonut mitään tämän väristä. Sitä on saattanut olla vähän  muiden värien joukossa, mutta pelkältään ei. Satuinpa ostamaan itselleni pinkin syystakin ja tämä violetti huivi sopii sen kanssa oikein hyvin. Vanhuus ei tule yksin :-)
 

Aikani huivimalleja selailtuani löysin tämän My version of Summer flies (ravel-link). Alkuperäisessä mallissa on ohuehko röyhelöreuna, eikä se innostanut minua. Tämä pitsireunainen malli puolestaan näytti hyvältä. Neulominen sujuikin vauhdikkaasti vitosen puikoilla ja mallikerrat olivat riittävän yksinkertaisia, mutta silti vaihtelevia. Lanka uhkasi jälleen kerran loppua kesken, mutta maltoin onneksi lopettaa ajoissa. Jäljelle jäi muutama kymmenen senttiä. Huivi on ihanan tuntuinen kaulaa vasten ja sopii hyvin takkini kanssa. Pitäisiköhän neuloa vielä violetti pipokin? Jos ei ole joku taas käynyt ostamassa loppuja lankoja...

Hiljaiseloa

Blogi on ollut ollut hiljainen yllättävän pitkään. En vain ole saanut aikaiseksi. Mitään erityistä syytä siihen ei ole ja toivonkin,että saan taas itseni aktivoitua.

Käsitöiden tekemistä en ole luitenkaan lopettanut. Jossain vaiheessa tosin vaivasi pahimmanlainen neuleplääh ja tuntui, ettei mistään tule mitään kivaa. Ja jos joku valmistuukin, niin kuvien ottaminen kestää. Ja jos kuvatkin saa otettua, ei niitä tule kamerasta purettua. Selityksiä, selityksiä...

Mutta näin kivan yllätyksen sain tänään postissa. Puoli päivää meni asian pohtimiseen ja viimein keksin, kuka on asialla. Parasta neulemaailmassa ovat ne kaikki ihanat nettitutut, joista on vähitellen tullut ystäviä.

Näiden ystävien seurassa sain viettää viime viikonlopun Päivölässä. Olin niin lumoutunut kehräämisestä ja yleisestä tunnelmasta, etten edes, muistanut ottaa kameraa esille. Onneksi ainakin Hepsi ja Neulisti olivat paremmin hereillä. Mun ainoa kuvani on tässä :-).

Aurinkoista lokakuun loppua!