Myrskylintu

Ihastuin tähän Myrskylintu-huiviin heti, kun näin sen uusimmassa Ullassa. Malli pääsikin KYH-listalleni ja aloitin huivin ennen juhannusta ajatuksenani antaa se ystävälle syntymäpäivälahjaksi.  Langaksi valikoitui lankakorissa odotellut Pata-Noidan kokenillilla värjäämä huivilanka. Kerrankin olin ajoissa liikkeellä.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Keskeneräisiä KYH-töitä tuli useampia. Suvun nuorimmile piti virkata myssyjä KYHäilyjen ulkopuolelta, Tour de Fleece sai inut innostumaan kehräämisestä, niin etten osannut lopettaa ennen kuin lanka on valmis.

Kaksi päivää ennen juhlia heräsin todellisuuteen. Jouduin purkamaan aloitukseni, kun en muistanut, millä rivillä olin ( se oli 13 tai 15, joten purkuhomma ei ollut suuri). Aluksi piti laskea ja miettiä koko ajan, mutta vähitellen neulominen alkoi sujua. Lanka oli vain niin kovin ohutta ja silmukoita oli koko ajan enemmän ja enemmän.

Sain huivin mallikerrat neulottua ja huivi näytti vielä kovin pieneltä. Lankaa oli vielä, mutta aikaa kovin vähän. Yltiöpäisenä päätin kuitenkin tehdä vielä yhden mallikerran lisää. Ilta ja yö ehtivät tulla ja päättelykerroksella meinasivat voimat loppua kesken. Sain kuitenkin huivin pingotettua yötä vasten ja aamuksi huivi oli kuiva.

Onneksi sää oli suosiollinen kuvia varten ja juhlat olivat mitä onnistuneimmat. Kiitokset niistä.

Välillä vaan mietin, onko näissä mun touhuissa järjen häivääkään.

Kukkia, kukkia, kukkia

Olette ehkä jo huomanneet, että pidän kovasti virkatuista kukista. Pidän erityisesti niiden tekemisestä ja jokunen vuosi sitten virkkasin ison kasan kukkia ihan vain virkkaamisen ilosta ja rentoutuakseni. Askarteluhuoneen ikkunalaudalla onkin kukkapurkki täynnä virkattuja kukkia odottamassa sopivaa käyttöä.

Siksi olikin helppoa laittaa yhdeksi KYH-työksi virkattuja kukkia. Virkkasin muutaman tähän jämälangasta virkkaamaani Kukkis-myssyyn. Tämä on se minun  perusmallini, jonka osaa vaikka unissani.

Jämälankaa jäi Kukkiksesta vielä, joten virkkasin lapsen päähän sopivan raitabaskerin. Jonkun kerran jouduin purkamaan ja virkkaamaan uudestaan, että sain langan riittämään ja koon jokseenkin sopivaksi. Tälle myssylle ei ollut saajaa tiedossa tehdessä, niin ei ollut niin tarkkaa koon kanssa. Laitoin sen samaan matkaan Kesähattujen ja Änkyrä-lippiksen kanssa ja sieltä kuulemma löytyi käyttäjä tällekin. Hyvä niin.

Tämä Ninuskan blogista löytynyt malli on kutkutellut minua jo kauan ja kerran sainkin virkattua kukkasen raadon. Kokoaminen jäi kuitenkin tekemättä, kun tarvitsin sen keltaisen langan patalapun reunaan. Tämä kukka pääsi koristamaan jo aiemmin esittelemääni tytön boleroa.

Eikä kahta ilman kolmatta. Ystäväni Anu on ostanut itselleen KnitPron virkkuukoukkuja ja niitä piti päästä testaamaan. Mitäs muuta sitä virkkaisi kuin kukan, En tiedä, olenko vain niin tottunut noihin Cloverin Soft Touch -koukkuihin, mutta KnitPron koukku tuntui liian paksulta käteen. Mutta parempia nekin ovat kuin perinteiset koukut.

Mukavaa kesän jatkoa!

Ystävyyttä ja avunantoa

Ovikello soi tamperelaisessa lähiössä.
"Moi! Mä oon Tintti. Olinko tänne tulossa?"
"Joo, Kiva tavata. Mä oon K. Käy peremmälle."
"Kiitos."
"Mun mieheni on kerinyt sulle kerän jo valmiiksi. Ajateltiin, että tuo nojatuoli voisi olla sopiva paikka."
"Joo. Kiitos. Hei!"
Istun nojatuoliin ja ryhdyn neulomaan. Siinä sitten jutellaan niitä näitä enimmäkseen neulomisesta ja lankavaraston koosta, vähän kesälomasta ja elämästä. Puolen tunnin kuluttua homma on valmis, kiitän ja lähden jatkamaan matkaani.

Mitä tapahtui?

Neulojamme Tintti (jossa on 12,5 % laihialaista) yritti neuloa oman vyyhdillisensä Lai-la-lai Yarnzin lankaa ihan loppuun asti. "Saan tästä vielä yhden mallikerran", ajattelin ja pistelin menemään. Päättelykerroksen langankulutus vaan pääsi yllättäämään Enkä millään viitisnyt purkaakaan, joten lähdin selvittämään, löytyisikö samaa lankaa keneltäkään.

Lanka oli kerholankaa eikä sitä ollut värjätty kuin kolme vyyhtiä. Yksi löytyisi Oulusta ja toinen Tampereelta. Parhaaksi onneksi olin juuri mökkeilemässä Tampereen lähistöllä, joten otin reippaasti yhteyttä vyyhdin omistajaan.

Ja kyllähän neuloja neulojaa ymmärtää. Onneksi auttaa myös hädässä. Koska en mitenkään osannut arvioida tarvitsemaani lankamäärää, ehdotin, että tapaisimme ja neuloisin hänen vyyhdistään huivin loppuun. Monia mutkien ja mietintöjen jälkeen, neulojaystävä kutsui minut kotiinsa neulomaan. eikä edes halunnut mitään korvausta käyttämästäni langasta. Jäin vain palveluksen velkaa. Nyt vain odotan, milloin pääsen tekemään vastapalveluksen.

Huivi on siis Holden shawlette (ravel-link) ja lanka Lai-la-lai yarnzin  SuperSock. Kahdeksan grammaa käytin kaverin vyyhdistä eli huivilla on painoa 108 grammaa. Päättelykserrosta lukuun ottamatta huivi on nopea tehdä. Tämä on KYH#13 ja sekin urakka alkaa olla voiton puolella.

Huivin sai syntymäpäivälahjaksi ystäväni tytär, joka on Pojan kanssa saman ikäinen (joskus puhun tyttöystävästä, mutta en Pojan kuullen. Muuten saan kestää pahimmanlaatuisen kiukkukohtauksen). Hän on kovasti ihaillut äidillensä tekemiäni huiveja ja kämmekkäitä. Joskus on jotain salaa käyttänytkin.

Kaikki tämä vaiva kannatti ehdottomasti nähdä, kun katseli, miten tyttö istui koko illan huivi tiukasti harteillaan, huokaili ja silitteli. Värikin oli täydellisen ihana.

Kiitos K Tampereelta!

Suurta urheilujuhlaa

EM-kisat on kisattu sekä jalkapallossa että yleisurheilussa. Jalkapalloa sentään katsoin, yleisurheilua kuuntelin toisella korvalla parina päivänä. Varsinkaan jälkimmäinenn ei herättänyt mitään suuria tunteita.

Mutta sitten alkoi mieletön polkeminen Ranskan maalla. Enpä minä ole Tour de Francea yhtään seurannut, mutta sitä ahkerammin olen osallistunut Tour the Fleece -tempaukseen Ravelryssä. Polkupyöräkisojen ajan kehrääjät ympäri maailmaa polkevat rukkejaan ja pyörittävät värttinöitään, kukin omia tavoitteitaan jahdaten.

Olen vuoden verran halunnut oppia kehräämään. Olen ihaillut taitavien kehrääjien kädenjälkiä ja ihalillen katsellut heidän meditatiivista rukin polkemista ja värttinän pyörimistä. Kova on ollut kaipuu tähän joukkoon. Värttinänkin hankin hyvien neuvojen ja opastuksen kera, mutta homma on jotenkin tuntunut kovin tahmealta ja vaikealta.

Siksi yllätin myös itseni ilmoittautumalla Tour the Fleeceen mukaan. Ainoa oma tavoitteeni on kehrätä (salaa toivoin, että oppisin vihdoin kehräämään). Tilasin itselleni Etsystä toisen värttinänkin ihan vain siksi, että se on niin kaunis. Päätin, että joka päivä kehrään edes vähän. äätin, että saan ihan alusta asti kehrätä kauniita ja värikkäitä kuituja.

Aloitin urakan uuden värttinän mukana tulleella testikuidulla, joka on Teeswateria. Vähitellen homma alkoi sujua ja sain koko kuidun kehrättyä ja siitä tuli ihan langan näköistä. Millään en olisi malttanut jättää kehräämistä kesken ja kertaaminenkin oli pakko aloittaa, vaikka tiesin, etten ehdi tehdä sitä loppuun ennen hammaslääkäriin menoa (onneksi hammaslääkärikin oli hieman myöhässä).

Olin jo tarttumassa seuraavaan ihanaan kuituun. Vanhemmassa värttinässä oli kuitenkin kiinni talvena aikana siihen söheltämäni liila lanka ja anopille piti vaan nopeasti näyttää, mitä teen. Yhtäkkiä koko talven takunnut kuitu alkoi soljua sormien välistä ja lankaa syntyä. Päätin selättää tämän riitapukarini ja kehrätä siitäkin lankaa. Annoin itselleni luvan heivata sen heti, kun alkaa tökkiä.

Millään en olisi malttanut laskea värttinää käsistäni ja kehräsinkin aina, kun vain oli sopiva hetki. Välillä toki lanka katkesi ja värttinän kärki onkin ihan mustana, kun se monen monta kertaa uppoutui Miehen kotitalon sammalnurmeen. Kotiseutukierroksellekin piti värttinä ottaa mukaan ja ainoa hetki, kun ehdin muutaman kierroksen pyöräyttää, oli Hiidenvuoren laella. Upeat olivat maisematkin.

Ja siitä tuli lankaa! Yksin se ei kummoiseenkaan projektiin riitä, mutta eiköhän sille joku kaveri jostain löydy. Lankaa on 30 grammaa ja 95 metriä, mikä on mielestäni aika hyvä saavutus tässä vaiheessa.

Parasta kuitenkin koko hommassa on se, että olen ihan innoissani kehräämisestä. Se on tuntunut kivalta ja koko ajan on hymyilyttänyt. Touria on vielä kaksi viikkoa jäljellä, mutta olen oman tavoitteeni jo saavuttanut: olen löytänyt kehräämisen ilon.  Yhä vain hymyilyttää.

Pala kakkua

Eli Peace of cake, eli ihan helppo homma piti tämän olla. Kyselin kummitytön äidiltä, mitä voisin syntymäpäivälahjaksi laittaa ja hän ehdotti leikkiruokien tekemistä, kun "sä kuitenkin haluat tehdä jotain itse".

Rohkeana tartuin haasteeseen ja ryhdyin virkkaamaan. Katselin tietysti Ravelryn leikkiruokaohjeet läpi ideoita ja ohjeita tutkaillen. Appelsiinin ja sitruunan puolikkaat tein ohjeen mukaan. Muut tein enemmän ja vähemmän soveltaen. Ensimmäiset kuppikakut tosin muistuttivat Pojan mielestä hillopurkkeja, kananmunista loppui keltuiaislanka kesken ja sitruunasta tuli liian väritön. Moneen kertaan mietin, että samassa ajassa olisin ehtinyt neuloa vaikka minkälaisen neuletakin.


Sain kuin sainkin korillisen leikkiruokia valmiiksi määräaikaan mennessä. Kori on virkattu hupparinnarusta ja se onkin todella hyvä ja tukeva materiaali virkattuihin koreihin. On vaan aika raskasta vääntää. Suurin osa materiaaleista on äidin ja tädin varastoista. En kuitenkaan ihan heti ole lisää tekemässä. Vaikka nuo prinssinakit ovatkin aika söpöjä. Tässä kuitenkin ovat KYH#17 ja KYH#23. Yli puolet on siitäkin projektista jo valmiina!

Näin velmun ilmeen päivänsankari meille soi. Isosiskonsa keksi vielä velmumpia käyttötapoja korin sisällölle, mutta tarkemmat yksityiskohdat jääköön kertomatta...